Kesäolympialaiset

Kesäolympialaiset ovat kesäurheilulajeissa käytävät olympialaiset kisat. Kesäolympialaiset on järjestetty vuodesta 1896 lähtien neljän vuoden välein lukuun ottamatta vuosien 1916, 1940 ja 1944 kisoja, jotka peruuntuivat maailmansotien takia, sekä vuoden 2020 kisoja, jotka siirrettiin vuoteen 2021 koronaviruspandemian takia.

Kesäolympialaiset järjestetään nykyisin yleensä heinäkuun ja lokakuun välisenä aikana, ja ne kestävät runsaat kaksi viikkoa. Viimeisimmät kesäolympialaiset olivat vuoden 2024 kisat, jotka järjestettiin Pariisissa. Seuraavat kisat järjestetään Los Angelesissa heinäkuussa 2028.

Historia

Varhaiset kisat

Ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset järjestettiin Olympian kisojen syntysijoilla Kreikassa 1896. Kisat olivat pienimuotoiset ja vain 14 maata osallistui. Olympiahymni soitettiin ensimmäistä kertaa.^[1] Vuoden 1900 Pariisin olympialaiset ja 1904 St. Louisin olympialaiset järjestettiin maailmannäyttelyjen oheistapahtumina useiden kuukausien aikana, joten kisatunnelma ja kilpailutapahtumien katsojamäärät jäivät vaatimattomiksi. Useissa lajeissa kilpailtiin erimaalaisissa sekajoukkueissa. Naiset osallistuivat kisoihin ensimmäistä kertaa vuonna 1900. Vuoden 1904 kisoissa jaettiin ensimmäiset olympiamitalit, ja lajimäärä jatkoi kasvuaan.^[2]^[3]

Kisojen suosio kasvaa

Köydenveto kuului Tukholman 1912 kesäolympialaisten ohjelmaan.

Lontoon olympialaiset 1908 olivat aikaisempiin kisoihin nähden suuri menestys, ja olympialiike alkoi saavuttaa niiden myötä maailmanlaajuista mainetta. Suomi osallistui olympialaisiin tuolloin ensimmäistä kertaa, ja Verner Weckman otti kultaa painissa^[4].^[5] Tukholman olympialaiset 1912 olivat niin ikään onnistuneet ja ensimmäiset, joihin osallistui urheilijoita kaikista viidestä maanosasta. Kisoissa oli myös ensimmäistä kertaa käytössä automaattinen ajanotto ja maalikamera.^[6]

Vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisissa otettiin käyttöön olympialippu ja olympiavala. Suomi nousi näissä kisoissa urheilun suurvaltojen joukkoon etenkin Paavo Nurmen urotekojen myötä^[7].^[8] Pariisin kesäkisoissa 1924 osanottajamaiden lukumäärä oli noussut jo 44:ään, urheilijoiden määrä 3089:ään ja kilpailujen määrä 126:een. Kisat päätettiin ensimmäistä kertaa nykyisen kaltaisella päättäjäistilaisuudella.^[9] Amsterdamin kisoissa 1928 nähtiin olympiatuli ensimmäisen kerran, ja avajaisten marssijärjestykseksi otettiin nykyinen, jossa Kreikka marssii stadionelle ensin ja isäntämaa viimeiseksi. Naisurheilijoiden määrä kasvoi voimakkaasti.^[10]

Los Angelesin kesäolympialaiset 1932 houkuttelivat syrjäisen pitopaikkansa johdosta puolet vähemmän kilpailijoita kuin aikaisemmat, mutta järjestelyt olivat onnistuneet ja katsojaluvut suuret. Kisat vietiin entisestä poiketen läpi vain 16 päivässä, mikä jäikin käytännöksi. Uutuutena nähtiin myös palkintokoroke ja voittajan liputus.^[11] Berliinin kesäkisat 1936 saivat poliittisen sävyn kansallissosialistien käytettyä niitä propagandatarkoituksiin. Kisat muistetaan etenkin Jesse Owensin suorituksista, maineikkaasta olympiafilmistä ja kisojen televisioinnista. Olympiatuli tuotiin kisoihin ensimmäistä kertaa Kreikan Olympiasta soihtuviestinä, ja uusia lajeja tuli yhä ohjelmaan, kuten koripallo ja käsipallo.^[12]

Sodanjälkeiset kisat

Toisen maailmansodan jälkeen kesäolympialaisia jatkettiin Lontoossa 1948. Uutta olivat lähtötelineet ja katettu uintistadion. Sodan hävinneet Saksa ja Japani eivät osallistuneet, ja maita oli mukana 69 ja urheilijoita 4104, joista naisia vielä vain 390.^[13] Helsinki järjesti kesäkisat 1952, ja urheilun tuleva suurvalta Neuvostoliitto osallistui ensimmäistä kertaa.^[14] Melbournen kesäkisat 1956 olivat ensimmäiset eteläisellä pallonpuoliskolla, ja ne järjestettiinkin vasta marras–joulukuussa. Esteratsastus jouduttiin kuitenkin järjestämään Tukholmassa Australian tiukkojen karanteenilakien vuoksi. Saksat osallistuivat kisoihin yhteisellä joukkueella, mutta kisoissa nähtiin joidenkin maiden poliittisia boikotteja.^[15]

Rooman kesäkisat 1960 toivat kisat taas antiikin ajan maisemiin. Television yleistymisen myötä kisat tavoittivat miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa.^[16] Tokio järjesti 1964 ensimmäiset kisat Aasiassa. Suoritusvälineiden tekniikka jatkoi kehitystään, ja muun muassa lentopallo ja judo nähtiin kisoissa ensimmäistä kertaa.^[17] Meksikon kesäolympialaiset 1968 järjestettiin 2300 metrin korkeudessa, mikä vaikutti etenkin pika- ja kestävyysjuoksujen tulostasoon. Kisat muistetaan etenkin Bob Beamonin haamuhypystä pituushypyssä. Saksan demokraattinen tasavalta kilpaili ensimmäistä kertaa omalla joukkueellaan, ja Etelä-Afrikkaa ei päästetty osallistumaan maan rotuerottelujärjestelmän vuoksi. Yleisurheilijat kilpailivat ensimmäistä kertaa tartan-radalla, voittajat joutuivat ensimmäisen kerran doping-testeihin, ja sähköinen ajanotto otettiin virallisesti käyttöön. Kisoissa nähtiin myös poliittisia protesteja.^[18]

Boikottien ja tragedian ajat

Münchenin kisoissa 1972 koettiin tragedia, kun 11 israelilaisosanottajaa sai surmansa terroriteossa. Suomalaisittain kisat muistetaan etenkin Lasse Virénin kahdesta olympiakultamitalista^[19]. Kisoihin osallistui jo 121 maata ja 7134 urheilijaa.^[20] Vuoden 1976 Montréalin kesäkisat kärsivät Afrikan maiden boikotista^[21], vuoden 1980 Moskovan olympialaiset länsimaiden boikotista^[22] ja vuoden 1984 Los Angelesin kesäkisat sosialististen maiden boikotista, vaikka osanottajamaita olikin jo 140. Los Angelesin kisat tuottivat kuitenkin 223 miljoonan dollarin voitot ja aloittivat uuden ajan olympialaisten historiassa. Kisat muistetaan etenkin Carl Lewisin neljästä kultamitalista yleisurheilussa.^[23]

Nykyaikaiset kesäolympialaiset vakiintuvat

Yhdysvaltain Dream Team toi NBA-sarjan koripallotähdet vuoden 1992 kesäolympialaisiin.

Soulin kesäkisoissa 1988 suuret boikotit olivat jo mennyttä aikaa, vaikka muutama sosialistimaa, merkittävimpänä Kuuba, kisoista jättäytyikin pois. Doping nousi otsikoihin kanadalaisen Ben Johnsonin jäätyä kiinni anabolisista steroideista. Ammattilaisurheilijat saivat osallistua tennikseen, ja pöytätennis tuli kisaohjelmaan ensimmäistä kertaa.^[24] Vuoden 1992 Barcelonan kesäkisoissa ei boikotteja enää nähty, ja Etelä-Afrikkakin sai taas osallistua. Entisen Neuvostoliiton maat osallistuivat kisoihin IVY-nimisellä yhteisjoukkueella. Kisat muistetaan myös Yhdysvaltain Dream Team -koripallojoukkueesta.^[25] Atlantan kesäkisoihin 1996 osallistuivat kaikki 197 kansallista olympialiittoa.^[26]

Sydneyn 2000 kesäkisoihin osallistui jo yli 10 000 urheilijaa, ja Koreat kilpailivat yhdistetyllä joukkueella. Taekwondo ja naisten painonnosto kuuluivat ensimmäistä kertaa mukana olleisiin lajeihin.^[27] Kreikka sai vuoden 2004 kisat järjestettäväkseen. Kisojen televisiointi laajeni edelleen, ja kisoja katsoi televisiosta jo 3,9 miljardia ihmistä. Michael Phelps aloitti kisoissa historiallisen mitaliputkensa voittamalla kuusi kultamitalia uinnissa.^[28] Pekingin kesäkisat 2008 muistetaan muun muassa Linnunpesä-stadionistaan ja Usain Boltin pikajuoksusuorituksista.^[29] Lontoon kesäkisat 2012 olivat myös suuri menestys, ja Michael Phelps nousi kaikkien aikojen olympiamitalistiksi.^[30]

Yhdysvallat on mitalitilaston perusteella kesäolympialaisten menestynein maa – se on saanut vuoteen 2016 mennessä 1022 kultamitalia ja yhteensä 2521 mitalia. Neuvostoliitto on saanut 395 kultamitalia ja Iso-Britannia 263. Väkilukuun suhteutettuna eniten mitaleja on saavuttanut Suomi.

Luettelo kesäolympialaisista

Kesäolympialaisten isäntäkaupungit ja isäntämaat.

Maa on isännöinyt yksiä kesäolympialaisia

Maa on isännöinyt kaksia tai useampia kesäolympialaisia

• = Kaupunki on isännöinyt yksiä kesäolympialaisia
• = Kaupunki on isännöinyt kaksia tai useampia kesäolympialaisia (Ateena, Lontoo, Los Angeles, Pariisi ja Tokio).

Järjestys	Vuosi	Isäntä	Avaaja	Päivämäärät	Osanottajavaltioiden lukumäärä	Urheilijoiden lukumäärä			Urheilumuotoja	Lajeja	Kilpailuja
Järjestys	Vuosi	Isäntä	Avaaja	Päivämäärät	Osanottajavaltioiden lukumäärä	Yhteensä	Miehet	Naiset	Urheilumuotoja	Lajeja	Kilpailuja
I^[31]	1896	Ateena, Kreikka	kuningas Yrjö I	6.–15. huhtikuuta	14	241	241	0	9	10	43
II ^[32]	1900	Pariisi, Ranska	–	14. toukokuuta – 28. lokakuuta	24	997	975	22	19	20	85
III^[33]	1904	St. Louis, Yhdysvallat	kuvernööri David R. Francis	1. heinäkuuta – 23. marraskuuta	12	651	645	6	16	17	94
IV^[34]	1908	Lontoo, Britannia	kuningas Edvard VII	27. huhtikuuta – 31. lokakuuta	22	2008	1971	37	22	25	110
V^[35]	1912	Tukholma, Ruotsi	kuningas Kustaa V	6.–22. heinäkuuta	28	2407	2359	48	14	18	102
VI	1916	Isäntäkaupunkina Berliini, Saksa; 1916 ei voitu järjestää ensimmäisen maailmansodan takia
VII^[36]	1920	Antwerpen, Belgia	kuningas Albert I	20. huhtikuuta – 12. syyskuuta	29	2626	2561	65	22	29	156
VIII^[37]	1924	Pariisi, Ranska	presidentti Gaston Doumergue	4. toukokuuta – 27. heinäkuuta	44	3089	2954	135	17	23	126
IX^[38]	1928	Amsterdam, Alankomaat	prinssi Henrik	28. heinäkuuta – 12. elokuuta	46	2883	2606	277	14	20	109
X^[39]	1932	Los Angeles, Yhdysvallat	varapresidentti Charles Curtis	30. heinäkuuta – 14. elokuuta	37	1332	1206	126	14	20	117
XI^[40]	1936	Berliini, Saksa	valtakunnankansleri Adolf Hitler	1.–16. elokuuta	49	3963	3632	331	19	25	129
XII	1940	Isäntäkaupunkina Helsinki, Suomi; 1940 ei voitu järjestää toisen maailmansodan takia
XIII	1944	Isäntäkaupunkina Lontoo, Britannia; 1944 ei voitu järjestää toisen maailmansodan takia
XIV^[41]	1948	Lontoo, Britannia	kuningas Yrjö VI	29. heinäkuuta – 14. elokuuta	59	4104	3714	390	17	23	136
XV^[42]	1952	Helsinki, Suomi	presidentti Juho Kusti Paasikivi	19. heinäkuuta – 3. elokuuta	69	4955	4436	519	17	23	149
XVI^[43]	1956	Melbourne, Australia	Edinburghin herttua Philip	22. marraskuuta – 8. joulukuuta	72	3314	2938	376	17	23	151
XVII^[44]	1960	Rooma, Italia	presidentti Giovanni Gronchi	25. elokuuta – 11. syyskuuta	83	5338	4727	611	17	23	150
XVIII^[45]	1964	Tokio, Japani	keisari Hirohito	10.–24. lokakuuta	93	5151	4473	678	19	25	163
XIX^[46]	1968	México, Meksiko	presidentti Gustavo Díaz Ordaz	12.–27. lokakuuta	112	5516	4735	781	18	24	172
XX^[47]	1972	München, Saksan liittotasavalta	presidentti Gustav Heinemann	26. elokuuta – 10. syyskuuta	121	7134	6075	1059	21	28	195
XXI^[48]	1976	Montreal, Kanada	kuningatar Elisabet II	17. heinäkuuta – 1. elokuuta	92	6084	4824	1260	21	27	198
XXII^[49]	1980	Moskova, Neuvostoliitto	pääsihteeri Leonid Brežnev	19. heinäkuuta – 3. elokuuta	80	5179	4064	1115	21	27	203
XXIII^[50]	1984	Los Angeles, Yhdysvallat	presidentti Ronald Reagan	28. heinäkuuta – 12. elokuuta	140	6829	5263	1566	21	29	221
XXIV^[51]	1988	Soul, Etelä-Korea	presidentti Roh Tae-woo	17. syyskuuta – 2. lokakuuta	159	8391	6197	2194	23	31	237
XXV^[52]	1992	Barcelona, Espanja	kuningas Juan Carlos I	25. heinäkuuta – 9. elokuuta	169	9356	6652	2704	25	34	257
XXVI^[53]	1996	Atlanta, Yhdysvallat	presidentti Bill Clinton	19. heinäkuuta – 4. elokuuta	197	10318	6806	3512	26	37	271
XXVII^[54]	2000	Sydney, Australia	kenraalikuvernööri William Deane	15. syyskuuta – 1. lokakuuta	199	10651	6582	4069	28	40	300
XXVIII^[55]	2004	Ateena, Kreikka	presidentti Konstantínos Stefanópoulos	13.–29. elokuuta	201	10625	6296	4329	28	40	301
XXIX^[56]	2008	Peking, Kiina	presidentti Hu Jintao	8.–24. elokuuta	204	10942	6305	4637	28	41	302
XXX^[57]	2012	Lontoo, Britannia	kuningatar Elisabet II	27. heinäkuuta – 12. elokuuta	204	10568	5892	4676	26	39	302
XXXI^[58]	2016	Rio de Janeiro, Brasilia	varapresidentti Michel Temer	5.–21. elokuuta	207	11303	6179	5059	28	41	306
XXXII	2021	Tokio, Japani	keisari Naruhito	23. heinäkuuta - 8. elokuuta	206	11656	5892	5494	33	50	339
XXXIII	2024	Pariisi, Ranska	presidentti Emmanuel Macron	26. heinäkuuta - 11. elokuuta	206	10714	5357	5357	32	47	329
XXXIV	2028	Los Angeles, Yhdysvallat		21. heinäkuuta – 6. elokuuta	tuleva tapahtuma
XXXV	2032	Brisbane, Australia		23. heinäkuuta – 8. elokuuta	tuleva tapahtuma