[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Katri Vala

suomalainen runoilija, suomentaja ja opettaja

Katri Vala (oik. Karin (Kati) Alice Heikel o.s. Wadenström, 11. syyskuuta 1901 Muonionniska – 28. toukokuuta 1944 Eksjö, Ruotsi[1]) oli suomalainen opettaja, runoilija ja suomentaja.[2]

Katri Vala
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1901
Muonionniska, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut28. toukokuuta 1944 (42 vuotta)
Eksjö, Ruotsi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti opettaja, runoilija, suomentaja
Kirjailija
SalanimiPecka
Kirjallinen suuntausTulenkantajat
Esikoisteos Kaukainen puutarha (1924)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä ja ura

muokkaa

Katri Valan vanhemmat ovat Porvoossa syntynyt metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström ja Alexandra (Sandra) Fredrika Mäki. Heidän esikoisensa Karin syntyi äidin kotipaikkakunnalla Muonionniskassa. Vuoden kuluttua perhe muutti Porvooseen, jossa syntyi poika Erkki, ja edelleen 1905 Ilomantsiin,[3] jossa syntyi toinen veli Nils eli Niilo, joka myöhemmin sairastui skitsofreniaan[4]. Robert kuoli keuhkokuumeeseen Kammion sairaalassa 1911,[5] minkä jälkeen äiti ja lapset muuttivat takaisin Porvooseen. Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 ja valmistui 1922 kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista.[1] Hän työskenteli kansakoulunopettajana vuodesta 1922 Vaajasalossa,[6] 1923 Valkealan Multahovissa,[7] 1924 Askolan Monninkylässä,[8] Ilomantsissa 1925–1928 ja Lauritsalassa 1935–1937.[1]

Katri Vala ei koskaan muuttanut nimeään virallisesti Valaksi, toisin kuin hänen veljensä Erkki, vaan oli Armas Heikelin kanssa solmimaansa avioliittonsa asti Karin Wadenström. Minna Maijala pohtii, että syynä oli ehkä kompleksinen suhde äitiin Sandra Wadenströmiin. Myös läheinen suhde varhain kuolleeseen isään saattoi vaikuttaa.[9] Lähipiirissä hänestä käytettiin lapsesta asti etunimeä Kati[10].

Vala sairastui 1928 tuberkuloosiin, josta hän ei koskaan täysin parantunut. Toivuttuaan sairaudestaan riittävästi Vala teki matkan Rivieralle ja Pariisiin. Matkan jälkeen hän asettui Helsinkiin.lähde? Hänellä oli runsaasti ihailijoita, joista merkittävimpiä suhteita lienee ollut Olavi Paavolainen. Suhteen läheisyydestä on ainoastaan epäilyjä, sillä Valan kirjeet Paavolaiselle tuhoutuivat tulipalossa. Paavolainen omaksui Valan suojelijan ja ohjaajan roolin ja loi hänestä "brändin", jota Erkki Vala piti lavastuksena. Suhde oli kuitenkin 1925 muuttunut, Paavolaisen asenne viilentynyt, ja Valan mieli painui syvään masennukseen, ja hän yritti hypätä hotellin ikkunasta ulos.[11] Vala solmi huhtikuussa 1930 Helsingin maistraatissa pian onnettomaksi osoittautuvan avioliiton vasemmistoradikaali Armas Heikelin kanssa[12]. Vuotta myöhemmin hän synnytti ensimmäisen lapsensa, mutta tyttövauva eli vain pari tuntia. Menetys aiheutti Valalle syvän masennuskauden, joka näkyy myös hänen runoissaan. Hänen toinen lapsensa Mauri Henrik Heikel syntyi vuonna 1934. Vuosina 1935–1937 Vala toimi opettajana Lauritsalassa. Pahenevan tuberkuloosin ja taloudellisten ongelmien vuoksi hän muutti 1940 Ruotsiin, missä myös Erkki Vala asui.lähde?

Tulenkantajat-ryhmän perustajiin[13] ja tunnetuimpiin nimiin kuulunut Vala julkaisi vuonna 1924 esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha (WSOY), joka sai seuraavana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon[14]. Vala oli alkujaan tarjonnut kokoelmaa Otavalle nimellä "Murhattu maa", ja sen jälkeen se oli kiertänyt kustantajalta toiselle ja muuttanut muotoaan ennen kuin se sai lopullisen muotonsa[15]. Tulenkantajat-lehteen hän kirjoitti myös nimimerkillä ”Pecka”. 1930-luvulla Vala oli mukana perustamassa vasemmistolaista kirjailija- ja taiteilijaryhmää Kiilaa. Hänen kirjallisessa tuotannossaan tältä ajalta näkyvät pasifismin ja fasisminvastaisuuden teemat.[16] Suuren maailmanpalon ennakointi hallitsi myös vuonna 1942 ilmestynyttä jäähyväiskokoelmaa Pesäpuu palaa, joka oli suurimmalta osin kirjoitettu jo ennen sotia.lähde?

Katri Vala kuoli tuberkuloosiin Eksjön parantolassa (Hessleby sanatorium) 28. toukokuuta 1944 vain 42-vuotiaana. Hänet tuhkattiin kesäkuussa tukholmalaisessa krematoriossa, jossa pidettiin myös omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset.[17] Uurna siirrettiin Suomeen toukokuussa 1945 sodan päätyttyä ja haudattiin Valan kuoleman vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon (nykyinen Katri Valan puisto) Helsingin Sörnäisissä.[18]

Muistaminen

muokkaa
 
Katri Valan hautapaikka.

Sörnäisten Marjatanmäen puisto nimettiin Katri Valan puistoksi vuonna 1953. Valan uurna on muurattu puiston Hämeentien puoleisen rinteen kivivalliin.[19][20] 1930-luvulla Vala asui puiston laidalla sijaitsevassa Marjatan talossa, jonka F-rapun vieressä on muistolaatta.[21]

Valan mukaan on nimetty Katri Valan tie ja Katri Valan polku Espoon Lintuvaarassa[22][23] sekä Katri Valan katu ja Katri Valan kuja Porvoossa.[24]

Katri Valan tie on myös Ilomantsissa, ja Katri Vala Kulttuurikeskus sijaitsee entisessä Ilomantsin kirkonkylän kansakoulussa, jossa Vala toimi opettajana vuosina 1925–1929. Hän myös asui koululla äitinsä ja Niilo-veljensä kanssa vuosina 1927–1929. Kulttuurikeskuksessa on Valan elämää esittelevä näyttely Sininen ovi.[25] Vuonna 2014 keskuksen viereen valmistui 300-paikkainen näyttämö Katri Vala Areena.[26]

Valan vuonna 1971 paljastettu muistokivi sijaitsee Mäen tilan pihapiirissä Muonion keskustassa Lahenrannantiellä.[20] Lapin sodassa palanut Mäen talo oli hänen synnyinkotinsa, jonka taiteilija Eero Järnefelt ikuisti vuonna 1929 akvarelliin Rakennuksia rannalla.lähde?

Teokset

muokkaa
  • Kaukainen puutarha. Porvoo: WSOY, 1924. – Näköispainos: Helsinki: Kirja kerrallaan, Lasipalatsi. 2007 ISBN 978-952-480-083-9
  • Sininen ovi: Runoja. Porvoo: WSOY, 1926. – Näköispainos. Helsinki: Kirja kerrallaan, Lasipalatsi 1999. ISBN 951-9351-13-2
  • Maan laiturilla: Runoja. Porvoo: WSOY, 1930.
  • Paluu: Runoja. Porvoo: WSOY, 1934.
  • Pesäpuu palaa. Porvoo: WSOY, 1942.

Postuumit teokset

muokkaa
  • Kootut runot. Porvoo: WSOY, 1945. – 4. laajennettu painos, Johdannon ja selitykset laatinut Kerttu Saarenheimo. Helsinki: WSOY 1977 ISBN 951-0-08018-7
  • Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri. Taistelevia pakinoita. Helsinki: Kansankulttuuri, 1945. Verkossa
  • Valikoima runoja. (Suomalainen parnasso) Porvoo: WSOY, 1958.
  • Suorasanaista 30-luvulta ja -luvusta. Helsinki: Kansankulttuuri, 1981. ISBN 951-615-304-6
  • Eikä minussa ollut pelkoa: Runoilijan omakuva kirjeiden, päiväkirjojen ja kirjoitusten valossa. (Toimittanut Kerttu Saarenheimo) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17481-5
  • Onnen lupaus: Lempeitä ja kirkkaita säkeitä. (Koonnut Katarina Yliruusi. Valokuvat: Juhani Yliruusi) Helsinki: Katharos, 2006. ISBN 952-5291-47-2 (valikoima runoja)
  • Onnen lupauksia, Helsinki: Minerva Kustannus 2018 ISBN 978-952-312-611-4 (valikoima runoja)

Mukana antologioissa

muokkaa

Suomennoksia Heinrich Heinen, comtesse de Noaillesin ja Ernst Tollerin runoista on kokoelmassa Paluu. Katri Vala käänsi myös klassista kiinalaista runoutta.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Saarenheimo, Kerttu: ”Vala, Katri (1901–1944)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 248–250. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Katri Vala Minerva Kustannus. Viitattu 21.7.2021.
  3. ↑ Katri Valalle postimerkki. Karjalainen 5.9.2011.
  4. ↑ Maijala 2021 s. 40, 166, 288
  5. ↑ Maijala 2021 s.52
  6. ↑ Maijala 2021 s. 110
  7. ↑ Maijala 2021 s. 152
  8. ↑ Maijala 2021 s. 165–166
  9. ↑ Maijala 2021, s. 289
  10. ↑ Maijala 2021, s. 12
  11. ↑ Maijala 2021, s. 158, 169, 188, 189
  12. ↑ Maijala 2021, s. 273, 277
  13. ↑ Maijala 2021, s. 269
  14. ↑ Maijala 2021, s. 127, 175, 185
  15. ↑ Maijala 2021, s. 118, 127
  16. ↑ Katri Valan tekstit herättelevät militarismin ja fasismin logiikkaan, joka on pirullisen nerokasta Tieteessä tapahtuu. 14.9.2023. Viitattu 2.10.2023.
  17. ↑ Katri Valan hautajaiset. Helsingin Sanomat, 4.6.1944, s. 10. digilehden tilaajille. Viitattu 7.2.2019.
  18. ↑ Katri Valan tuhkauurna kotimaassa. Helsingin Sanomat, 24.5.1945, s. 8. digilehden tilaajille. Viitattu 7.2.2019.
  19. ↑ Katri Valan puistosuunnitelman selostus.[vanhentunut linkki] Helsingin kaupunki
  20. ↑ a b Katri Valan muistolaatta, (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupungin taidemuseo – julkiset veistokset.
  21. ↑ Vilhonvuorenkatu 7, 9. Vilhonvuorenkuja 20 Helsinki Helsingin kaupunginmuseo. Finna. Viitattu 23.1.2024.
  22. ↑ Kadut ja polut 16.6.2014. Espoon kaupunki. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 24.3.2015.
  23. ↑ Koistinen, Ulla: Espoon paikannimistö, A–I – Aallonpohjalta Isolle Romlammelle, hakusana "Harakka" 17.6.2014. Espoon kaupunki. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 24.3.2015.
  24. ↑ Postinumerohaku – Katri Valan Suomen Posti. Viitattu 24.3.2015.
  25. ↑ Maaseudun Sivistysliitto: Katri Vala Kulttuurikeskus
  26. ↑ Vaara-Karjalan Leader ry: Hankkeet ja yritystuet vuosina 2007–2013. (PDF)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret: Romaani. Helsinki: Tammi, 2009.
  • Kosunen, Janne: Kantele vai puukko? Isänmaallisuusretoriikka Katri Valan kritiikin kohteena 1930-luvulla. Lähde: Historiatieteellinen aikakauskirja, 2013, 10. vsk. Labyrintti ry. ISSN 1795-035X
  • Minna Maijala, Katri Vala: Kulkuri ja näkijä, Helsinki: Otava 2021 ISBN 978-951-1-38243-0
  • Mikkanen, Raili: Runokirje. Kertomus nuoresta Katri Valasta. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3433-4
  • Paavolainen, Olavi (toim.): Katri Vala – tulipatsas: Muistojulkaisu. Porvoo: WSOY, 1946.
  • Saarenheimo, Kerttu: Katri Vala: Aikansa kapinallinen. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12181-9

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katri_Vala&oldid=22134812”