Gianni Schicchi
Gianni Schicchi on kolmas ooppera Giacomo Puccinin Il tritticosta eli triptyykistä. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat muut teokset ovat Il tabarro (Viitta) ja Suor Angelica (Sisar Angelica).[1] Teos kantaesitettiin Metropolitan-oopperassa 1918.
| Gianni Schicchi | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Gianni Schicchi | ||||||
| Määritelmä | Yksinäytöksinen ooppera | ||||||
| Säveltäjä | Giacomo Puccini | ||||||
| Libretto | Giovacchino Forzano | ||||||
| Pohjautuu | Dante Alighierin runokokoelmaan La Divina Commedia (Jumalainen näytelmä) | ||||||
| Tyylilaji | yksinäytöksinen ooppera | ||||||
| Kieli | italia | ||||||
| Kantaesitys |
14. joulukuuta 1918 Metropolitan Opera, New York City |
||||||
| Aikajana Puccinin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Gianni Schicchi on Puccinin ainoa buffo-ooppera. Kesällä 1917 Giovacchino Forzano antoi Puccinille Gianni Schicchin libreton. Tämä Puccinin viimeinen kokonainen ooppera valmistui 20. huhtikuuta 1918. Turandot jäi keskeneräiseksi, ja sen viimeisteli Franco Alfano.
Gianni Schicchi on historiallinen henkilö. Hänet mainitaan Dante Alighierin (1265–1321) Jumalaisen näytelmän Helvetti-osassa ja sen 30. laulussa.
--virkkoi minulle: ” Peikko tuo on Gianni Schicchi -- muutti itsensä muotoon Buoso Donatin ja laillisen näin testamentin teki, sai aarteita ja tallin tamman parhaan, hän raivoissaan noin muita raatelevi [2].
Forzano teki huikean komedian. Henkilöt ja heidän toimintamallinsa hän loi Commedia dell'arten hahmotyypeistä. Oopperassa ovat mm. nokkela Arlecchino (Gianni Schicchi), vanha akka La Ruffiana (Zita), rakastavaiset Innamorati (Lauretta ja Rinuccio), hidasälyinen Pantalone (Simone), Il Dottore ja eräs perushahmoista Il Capitano vilahtaa maurin hautajaissaatossa.
Puccini teki teoksesta riemukkaan ensembleoopperan, joka etenee humoristisesti ja nopeasti. Musiikillisesti huippuna on Zitan, La Ciescan ja Nellan trio. Gianni Schicchin komiikka korostuu kun se esitetään Il tabarron ja Suor Angelican jälkeen.
Ensi-illan jälkeen Puccini vielä korjaili teostaan. Alkuperäisessä teoksessa Buoso Donatin sukulaiset kuiskaavat Requiem aeternam verhon noustessa. Se on nyt poistettu. Rinuccion aaria oli A-duurissa, mutta Puccini halusi nostaa sitä puolella sävelasteella. Zitan, Nellan ja La Ciescan trio on nykyisin lyhyempi ja sillä on erilainen loppu kuin alkuperäisessä partituurissa.
Hahmot
muokkaaPääroolit
muokkaa- Gianni Schicchi, 50 vuotta – baritoni
- Lauretta, 21 vuotta – sopraano
- Zita, Buoson serkku, 60 vuotta –altto tai kontra-altto
- Rinuccio, Zitan veljenpoika, 24 vuotta – tenori
Sivuroolit
muokkaa- Gherardo, Buoson veljenpoika, 40 vuotta – tenori
- Nella, Gherardon vaimo, 34 vuotta – sopraano
- Gherardino, Gherardon ja Nellan poika, 7 vuotta – poikasopraano tai poika-altto
- Betto di Signa, Buoson köyhä vävy, ikä tuntematon – basso
- Simone, Buoson serkku, 70 vuotta – basso
- Marco, Simonen poika, 45 vuotta – baritoni
- La Ciesca, Marcon vaimo, 38 vuotta – mezzosopraano
- Maestro Spinelloccio, lääkäri – basso
- Ser Amantio di Nicolao, notaari – baritoni
- Guccio, värjäri – basso
- Pinellino, suutari – basso
Tapahtumapaikka ja -aika sekä kesto
muokkaaKesto: 55 min
Ensi-iltamiehitys
muokkaaGianni Schicchi 14.12.1918 Metropolitan-ooppera, New York
Kapellimestari Roberto Moranzoni
- Gianni Schicchi – Giuseppe da Luca
- Lauretta – Florence Easton
- Zita – Kathleen Howard
- Rinuccio – Giulio Grimi
- Gherardo – Angelo Bada
- Nella – Marie Tiffany
- Gherardino – Mario Malatesta
- Betto di Signa – Paolo Ananian
- Simone – Adamo Didur
- Marco – Louis D'Angelo
- La Ciesca – Marie Sundelius
- Maestro Spinelloccio – Pompilio Malatesta
- Ser Amantio di Nicolao – Andrés de Segurola
- Guccio – Carl Schlegel
- Pinellino – Vinzenco Reschiglian
Kuuluisia aarioita ja kohtauksia
muokkaa- Firenze è come un albero fiorito – Rinuccio
- O mio babbino caro – Lauretta
- Si corre dal notaio – Gianni Schicchi
- Ecco la cappelina – Zitan, La Ciescan ja Nellan trio
- Prima un avvertimento – Gianni Schicchi
Lyhyt juoniseloste
muokkaaBuoso Donati on kuollut. Sukulaiset surevat mutta ovat enemmän huolissaan omaisuudesta. Betto kuiskaa kuulleensa, että omaisuus olisi testamentattu Santa Reparatan luostarille. Vanhin sukulainen Simone toteaa, että mikäli testamentti on huoneessa jotain voisi vielä yrittää. Alkaa kuumeinen etsintä. Rinuccio löytää testamentin mutta ennen kuin hän ojentaa sen Zitalle, hän haluaa saada luvan naida Laurettan, Gianni Schicchin tyttären.
Zita lupaa Laurettan Rinucciolle. Rinuccio lähettää pikku Gheradinon hakemaan Gianni Schicchiä ja Laurettaa. Testamentti avataan ja huomataan, että huhu on totta. Omaisuus on päätymässä munkeille. Vanha Simonekaan ei keksi miten asian voisi ratkaista. Rinuccio ehdottaa, että Gianni Schicchi voisi auttaa. Zita vastustaa koska Schicchi ei ole alkuperäinen firenzeläinen. Rinuccio puolustaa kaupunkiin muuttaneita: ”Firenze è come un albero fiorito” (Firenze on kuin kukkiva puu).
Gianni Schicchi ja Lauretta saapuvat. Schicchille kerrotaan testamentista. Zita käskee Gianni Schicchin ja hänen tyttärensä painua sinne mistä he ovat tulleetkin. Eloisassa Ensemblessä Schicchi ja Zita haukkuvat toisensa ja siinä vilahtaa myös rakastavaisten hääsuunnitelmat. Rinuccio pyytää Gianni Schicchiä vilkaisemaan testamenttia. Schicchin mielen kääntää kuitenkin vasta Laurettan vetoomus ”O mio babbino caro” (Isukki kultani).
Gianni Schicchi miettii ja lähettää Laurettan ruokkimaan kyyhkysiä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä Buoso Donatin kuolemasta. Schicchi käskee poistaa hautajaiskoristeet huoneesta ja ruumiin pois sängystä. Valmisteluiden aikana huoneeseen saapuu tohtori Spinelloccio tervehtimään Buosoa. Schicchi menee vuoteeseen ja vastaa tohtorin kysymyksiin Buoso Donatin äänellä. Schicchi kutsuu tohtorin takaisin illalla.
Gianni Schicchi kertoo suunnitelmansa Si corre dal notaio (Hakekaa notaari). Zita lähettää Rinuccion hakemaan kaupungin huononäköisimmän ja huonokuuloisimman notaarin koska Buoso Donati haluaa tehdä testamentin. Sukulaiset riemuitsevat juonesta ja aloittavat omaisuuden jaon. Myllystä, muulista ja Firenzessä olevasta talosta ei päästä yksimielisyyteen. Ulkoa kuuluva kuolinkellojen soitto saa sukulaiset epätoivoiseksi, onko sana sittenkin levinnyt. Gherardo ilmoittaa että Il Capitanon kastama mauri on kuollut. Kaikki huokaavat helpotuksesta. Simone ehdottaa, että Gianni Schicchi jakaisi myllyn , muulin ja Firenzeläistalon omaisten kesken. Zita, La Ciesca ja Nella pukevat Schicchin Buoson yöpukuun ”Ecco la cappelina” (tässä on yömyssy) ja samanaikaiseti kuiskaavat toiveensa omaisuuden arvokkaimmista osista. Schicchi lupaa heille heidän pyytämänsä. Naiset ympäröivät Schicchin ja ihailevat ”Buoson ylösnousua”. Trion lopussa naiset ovat lähes uskonnollisessa hurmiossa sanoen Schicchin olevan nostro salvator (pelastajamme).
Gianni Schicchi varoittaa vielä sukulaisia hankkeen vaaroista (”Prima un avvertimento”, Varoituksen sana). Testamentin väärentämisestä rangaistuksena on karkotus ja oikean käden menettäminen. Rangaistus koskee tekijöitä ja apulaisia.
Notaari ser Amantio ja todistajat Pinellino ja Cuccio saapuvat. Amantio lukee avaussanat latinaksi. Siihen Schicchi lisää, että tämä testamentti kumoaa kaikki aiemmat. Sukulaiset huomioivat asian tyydytyksellä.
Aluksi Schicchi päättää halvoista hautajaisista, sitten viisi liiraa munkeille. Sukulaisille jaetaan pieniä perintöjä. Arvokkaimman omaisuuden Schicchi testamenttaa itselleen. Sukulaiset yrittävät protestoida, mutta he ovat menneet omaan ansaansa. Lisätäkseen sukulaisten onnettomuutta, Gianni Schicchi määrää Zitan antamaan 20 florinia apulaisille ja 100 asianajajalle. Amantio lähtee todistajineen ja Buoson sukulaiset aloittavat rähinän. Gianni Schicchi ajaa heidät kaikki ulos.
Lopuksi Gianni Schicchi kääntyy yleisön puoleen ja puhuu: ”Voitteko kuvitella Buoson omaisuudelle parempaa käyttöä. Tämän tempun takia minut on tuomittu Helvettiin. Olkoon niin. Mutta suuren Danten luvalla, mikäli olette viihtyneet tänään, tuomitkaa minut lieventävien asianhaarojen vallitessa.
Orkestrointi
muokkaa- pikkolo, 2 huilua, 2 oboeta, englannintorvi, 2 klarinettia, bassoklarinetti, 2 fagottia
- 4 käyrätorvea, 3 trumpettia, 3 pasuunaa, bassopasuuna
- patarummut, pikkurumpu, triangeli, lautaset, isorumpu (grancassa)
- celesta, matala kello, harppu
- jouset (viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot)
Esitykset Suomessa
muokkaaSuomen Kansallisooppera on esittänyt Gianni Schicchiä 1931, 1942, 1963, 1979, 1990 sekä vuonna 2011 osana teoskokonaisuutta Il trittico.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Helsingin Sanomat, 30.11.1924, nro 329, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.07.2018.
- ↑ Suomennos: Eino Leino v. 1912
- ↑ Gianni Schicchi, Suomen Kansallisoopperan esitystietokanta. Viitattu 19.2.2016.