Beeta

Beeta (isona kirjaimena Β, pienenä β, m.kreik. βῆτα, bēta, kreik. βήτα, víta) on kreikkalaisen kirjaimiston toinen kirjain. Sen äännearvo oli alun perin muinaiskreikassa soinnillinen bilabiaalinen klusiili [b], mutta nykykreikassa se on muuntunut labiodentaaliseksi frikatiiviksi [v]. Kreikkalaisissa numeroissa beetan lukuarvo on 2.

Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega Käytöstä poistuneet: Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii Ϸ ϸ shoo
Infobox OK

Latinalaisessa kirjaimistossa beetaa vastaa kirjain B/b. Kyrillisessä kirjaimistossa beetan vastine on kirjain Б/б, mutta toisaalta nykykreikkalaista äännearvoa vastaa kyrillisen aakkoston kolmas kirjain В/в. Suomen kieleen beeta translitteroidaan muinaiskreikasta b ja nykykreikasta v.

Muoto ja sen historia

Beeta on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (bet). Kirjaimen alkuperäinen muoto ilmeisesti kuvasti pienen yksihuoneisen talon pohjapiirrosta, johon on merkitty oviaukko. Kreikkalaisten käsissä siitä muovautui suuraakkonen Β, jossa on kaksi päällekkäistä kaarta.

Myös pienaakkosessa β on kaksoiskaari, mutta pienaakkosen muoto on suuraakkosta pyöristyneempi, ja kirjaimen vasemmalla sivulla tapaa olla perusviivan alapuolelle työntyvä pidennys. Tosin sanan sisällä käytetään joissain typografisissa perinteissä pienaakkosen alapidennyksetöntä muunnelmaa ϐ (esimerkiksi kirjaa merkitsevä sana voi esiintyä muodossa βίβλος tai βίϐλος). Pienaakkosta β ei pidä sekoittaa hieman samannäköiseen ß-kirjaimeen eli saksalaiseen kaksois-s:ään (jossa ei yleensä ole alapidennystä ja joka tapaa olla alhaalta avonainen).

Variantteja

Beeta oli alun perin nykyistä kulmikkaampi. Arkaaisissa kirjaimistoissa sen ”kaaret” osoittivat usein vasemmalle foinikialaisen esikuvan tavoin. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoon. Beeta oli käytössä useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, mutta joissakin siitä esiintyi hyvin erilaisia muotoja. Esimerkiksi Naksoksen, Paroksen ja Deloksen kirjaimistoissa se muistutti enemmän nykyistä latinalaisen kirjaimiston C-kirjainta. Beetaa ei alun perin käytetty kaikissa luoteiskreikkalaisissa (mm. Aitolia, Epeiros) eikä Vähän-Aasian (mm. Aiolis, Knidos) paikallisissa kirjaimistoissa.

Epigrafisissa lähteissä beetasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Merkityksiä

• β (pienaakkonen) merkitsee kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa soinnillista bilabiaalista frikatiivia.
• β (kursivoitu pienaakkonen) voi kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä olla tasokulman tunnus.
• β´ on kreikkalaisissa numeroissa luku 2.

• beeta-hiukkanen on radioaktiivisessa beeta-hajoamisessa vapautuva elektroni tai positroni.
• beetavaihe tietokoneohjelmien kehityksessä tarkoittaa julkaisua edeltävää testausvaihetta, jonka aikana yleensä erityinen testausryhmä pyrkii löytämään ja karsimaan ohjelmointivirheet: testattavana oleva ohjelman beetaversio sisältää jo kaikki valmiin ohjelman ominaisuudet, mutta se ei ole vielä valmis yleiseen käyttöön.

Tietokonejärjestelmissä

Tietokoneissa beeta koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Merkki	Unicode	Selite	HTML-viittaus	ISO 8859-7
Kreikkalaisia ja koptilaisia merkkejä
Β	U+0392	kreikkalainen suuraakkonen beeta	Β Β Β	0xC2
β	U+03B2	kreikkalainen pienaakkonen beeta	β β β	0xE2
ϐ	U+03D0	kreikkalainen beeta-symboli (pienaakkosen typografinen muunnelma)	ϐ ϐ

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Beeta Wikimedia Commonsissa