viikko

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *viikko, borrowed from Proto-Norse *ᚹᛁᚲᛟ (*wiko) (compare Swedish vecka, Old Norse vika and Icelandic vika), from Proto-Germanic *wikǭ (week).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋiːkːo/, [ˈʋiːkːo̞]
  • Rhymes: -iːkːo
  • Syllabification(key): viik‧ko

Noun

[edit]
unit of time
vko Previous: vuorokausi
Next: kuukausi

viikko

  1. week
    Vuodessa on 52 viikkoa.
    There are 52 weeks in a year.
    Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa.
    I go to the gym three times a week.
  2. (idiomatic) working week (Monday to Friday)
    Sovittiin lauantaina, että nähdään viikolla.
    We agreed on Saturday to meet during the working week.

Usage notes

[edit]
  • The adessive singular form is particularly used when talking about what happened during some week: sillä viikolla(during) that week

Declension

[edit]
Inflection of viikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative viikko viikot
genitive viikon viikkojen
partitive viikkoa viikkoja
illative viikkoon viikkoihin
singular plural
nominative viikko viikot
accusative nom. viikko viikot
gen. viikon
genitive viikon viikkojen
partitive viikkoa viikkoja
inessive viikossa viikoissa
elative viikosta viikoista
illative viikkoon viikkoihin
adessive viikolla viikoilla
ablative viikolta viikoilta
allative viikolle viikoille
essive viikkona viikkoina
translative viikoksi viikoiksi
abessive viikotta viikoitta
instructive viikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of viikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative viikkoni viikkoni
accusative nom. viikkoni viikkoni
gen. viikkoni
genitive viikkoni viikkojeni
partitive viikkoani viikkojani
inessive viikossani viikoissani
elative viikostani viikoistani
illative viikkooni viikkoihini
adessive viikollani viikoillani
ablative viikoltani viikoiltani
allative viikolleni viikoilleni
essive viikkonani viikkoinani
translative viikokseni viikoikseni
abessive viikottani viikoittani
instructive
comitative viikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative viikkosi viikkosi
accusative nom. viikkosi viikkosi
gen. viikkosi
genitive viikkosi viikkojesi
partitive viikkoasi viikkojasi
inessive viikossasi viikoissasi
elative viikostasi viikoistasi
illative viikkoosi viikkoihisi
adessive viikollasi viikoillasi
ablative viikoltasi viikoiltasi
allative viikollesi viikoillesi
essive viikkonasi viikkoinasi
translative viikoksesi viikoiksesi
abessive viikottasi viikoittasi
instructive
comitative viikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative viikkomme viikkomme
accusative nom. viikkomme viikkomme
gen. viikkomme
genitive viikkomme viikkojemme
partitive viikkoamme viikkojamme
inessive viikossamme viikoissamme
elative viikostamme viikoistamme
illative viikkoomme viikkoihimme
adessive viikollamme viikoillamme
ablative viikoltamme viikoiltamme
allative viikollemme viikoillemme
essive viikkonamme viikkoinamme
translative viikoksemme viikoiksemme
abessive viikottamme viikoittamme
instructive
comitative viikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative viikkonne viikkonne
accusative nom. viikkonne viikkonne
gen. viikkonne
genitive viikkonne viikkojenne
partitive viikkoanne viikkojanne
inessive viikossanne viikoissanne
elative viikostanne viikoistanne
illative viikkoonne viikkoihinne
adessive viikollanne viikoillanne
ablative viikoltanne viikoiltanne
allative viikollenne viikoillenne
essive viikkonanne viikkoinanne
translative viikoksenne viikoiksenne
abessive viikottanne viikoittanne
instructive
comitative viikkoinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *viikko. Cognates include Finnish viikko and Karelian viikko.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

viikko

  1. week

Declension

[edit]
Declension of viikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative viikko viikot
genitive viikon viikkoin, viikkoloin
partitive viikkoa viikkoja, viikkoloja
illative viikkoo viikkoi, viikkoloihe
inessive viikoos viikois, viikkolois
elative viikost viikoist, viikkoloist
allative viikolle viikoille, viikkoloille
adessive viikool viikoil, viikkoloil
ablative viikolt viikoilt, viikkoloilt
translative viikoks viikoiks, viikkoloiks
essive viikkonna, viikkoon viikkoinna, viikkoloinna, viikkoin, viikkoloin
exessive1) viikkont viikkoint, viikkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Fedor Tumansky (1790) “викко”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи, Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ, page 699
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 672

Votic

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *viikko.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

viikko

  1. (Kattila, Jõgõperä) Synonym of näteli (week)

Inflection

[edit]
Declension of viikko (type II/võrkko, kk-k gradation)
singular plural
nominative viikko viikod
genitive viiko viikkojõ, viikkoi
partitive viikkoa viikkoitõ, viikkoi
illative viikkosõ, viikko viikkoisõ
inessive viikoz viikkoiz
elative viikossõ viikkoissõ
allative viikolõ viikkoilõ
adessive viikollõ viikkoillõ
ablative viikoltõ viikkoiltõ
translative viikossi viikkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive.
***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

[edit]
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “viikko”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn