rante

Finnish

Etymology

Probably ranta (“beach, shore”) +‎ -e (with irregular gemination).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑnteˣ/, [ˈrɑ̝n̪t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnte
• Hyphenation^(key): ran‧te

Noun

rante

1. a place where timber is stored for domestic use

Declension

Inflection of rante (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		rante	rantteet
genitive		rantteen	rantteiden rantteitten
partitive		rantetta	rantteita
illative		rantteeseen	rantteisiin rantteihin
		singular	plural
nominative		rante	rantteet
accusative	nom.	rante	rantteet
	gen.	rantteen
genitive		rantteen	rantteiden rantteitten
partitive		rantetta	rantteita
inessive		rantteessa	rantteissa
elative		rantteesta	rantteista
illative		rantteeseen	rantteisiin rantteihin
adessive		rantteella	rantteilla
ablative		rantteelta	rantteilta
allative		rantteelle	rantteille
essive		rantteena	rantteina
translative		rantteeksi	rantteiksi
abessive		rantteetta	rantteitta
instructive		—	ranttein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rante (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rantteeni rantteeni accusative nom. rantteeni rantteeni gen. rantteeni genitive rantteeni rantteideni rantteitteni partitive rantettani rantteitani inessive rantteessani rantteissani elative rantteestani rantteistani illative rantteeseeni rantteisiini rantteihini adessive rantteellani rantteillani ablative rantteeltani rantteiltani allative rantteelleni rantteilleni essive rantteenani rantteinani translative rantteekseni rantteikseni abessive rantteettani rantteittani instructive — — comitative — rantteineni second-person singular possessor singular plural nominative rantteesi rantteesi accusative nom. rantteesi rantteesi gen. rantteesi genitive rantteesi rantteidesi rantteittesi partitive rantettasi rantteitasi inessive rantteessasi rantteissasi elative rantteestasi rantteistasi illative rantteeseesi rantteisiisi rantteihisi adessive rantteellasi rantteillasi ablative rantteeltasi rantteiltasi allative rantteellesi rantteillesi essive rantteenasi rantteinasi translative rantteeksesi rantteiksesi abessive rantteettasi rantteittasi instructive — — comitative — rantteinesi first-person plural possessor singular plural nominative rantteemme rantteemme accusative nom. rantteemme rantteemme gen. rantteemme genitive rantteemme rantteidemme rantteittemme partitive rantettamme rantteitamme inessive rantteessamme rantteissamme elative rantteestamme rantteistamme illative rantteeseemme rantteisiimme rantteihimme adessive rantteellamme rantteillamme ablative rantteeltamme rantteiltamme allative rantteellemme rantteillemme essive rantteenamme rantteinamme translative rantteeksemme rantteiksemme abessive rantteettamme rantteittamme instructive — — comitative — rantteinemme second-person plural possessor singular plural nominative rantteenne rantteenne accusative nom. rantteenne rantteenne gen. rantteenne genitive rantteenne rantteidenne rantteittenne partitive rantettanne rantteitanne inessive rantteessanne rantteissanne elative rantteestanne rantteistanne illative rantteeseenne rantteisiinne rantteihinne adessive rantteellanne rantteillanne ablative rantteeltanne rantteiltanne allative rantteellenne rantteillenne essive rantteenanne rantteinanne translative rantteeksenne rantteiksenne abessive rantteettanne rantteittanne instructive — — comitative — rantteinenne third-person possessor singular plural nominative rantteensa rantteensa accusative nom. rantteensa rantteensa gen. rantteensa genitive rantteensa rantteidensa rantteittensa partitive rantettaan rantettansa rantteitaan rantteitansa inessive rantteessaan rantteessansa rantteissaan rantteissansa elative rantteestaan rantteestansa rantteistaan rantteistansa illative rantteeseensa rantteisiinsa rantteihinsa adessive rantteellaan rantteellansa rantteillaan rantteillansa ablative rantteeltaan rantteeltansa rantteiltaan rantteiltansa allative rantteelleen rantteellensa rantteilleen rantteillensa essive rantteenaan rantteenansa rantteinaan rantteinansa translative rantteekseen rantteeksensa rantteikseen rantteiksensa abessive rantteettaan rantteettansa rantteittaan rantteittansa instructive — — comitative — rantteineen rantteinensa

Anagrams

• teran

Lindu

Etymology

Likely from Malay rantai (“chain”).

Noun

rante

1. chain

Norwegian Bokmål

Alternative forms

• rana, ranet

Verb

rante

1. simple past of rane

Ternate

Etymology

From Malay rantai, likely through North Moluccan Malay.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɾan.te/

Noun

rante

1. a chain

References

• Rika Hayami-Allen (2001) A descriptive study of the language of Ternate, the northern Moluccas, Indonesia, University of Pittsburgh