mahtaa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *mahtadak, from Proto-Finno-Ugric *mašta-. Cognates include Estonian mahtuma, Erzya and Moksha маштомс (maštoms), Eastern Mari мошташ (moštaš), Northern Khanty [Term?], and Eastern Mansi [Term?].

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑhtɑːˣ/, [ˈmɑ̝xt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑhtɑː
• Syllabification^(key): mah‧taa

Verb

mahtaa

1. (transitive, usually atelic, chiefly in the negative) to be able to, can do [with allative ‘about’]

   En mahda sille mitään.

   There's nothing I can do about it.

2. (auxiliary + first infinitive) one supposes, probably do, must do (in suppositions)

   Synonyms: taitaa, [the potential mood]

   Mahdat olla nälkäinen.

   You must be hungry.

Conjugation

Inflection of mahtaa (Kotus type 56*F/kaivaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mahdan	en mahda	1st sing.	olen mahtanut	en ole mahtanut
2nd sing.		mahdat	et mahda	2nd sing.	olet mahtanut	et ole mahtanut
3rd sing.		mahtaa	ei mahda	3rd sing.	on mahtanut	ei ole mahtanut
1st plur.		mahdamme	emme mahda	1st plur.	olemme mahtaneet	emme ole mahtaneet
2nd plur.		mahdatte	ette mahda	2nd plur.	olette mahtaneet	ette ole mahtaneet
3rd plur.		mahtavat	eivät mahda	3rd plur.	ovat mahtaneet	eivät ole mahtaneet
passive		mahdetaan	ei mahdeta	passive	on mahdettu	ei ole mahdettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mahdoin	en mahtanut	1st sing.	olin mahtanut	en ollut mahtanut
2nd sing.		mahdoit	et mahtanut	2nd sing.	olit mahtanut	et ollut mahtanut
3rd sing.		mahtoi	ei mahtanut	3rd sing.	oli mahtanut	ei ollut mahtanut
1st plur.		mahdoimme	emme mahtaneet	1st plur.	olimme mahtaneet	emme olleet mahtaneet
2nd plur.		mahdoitte	ette mahtaneet	2nd plur.	olitte mahtaneet	ette olleet mahtaneet
3rd plur.		mahtoivat	eivät mahtaneet	3rd plur.	olivat mahtaneet	eivät olleet mahtaneet
passive		mahdettiin	ei mahdettu	passive	oli mahdettu	ei ollut mahdettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mahtaisin	en mahtaisi	1st sing.	olisin mahtanut	en olisi mahtanut
2nd sing.		mahtaisit	et mahtaisi	2nd sing.	olisit mahtanut	et olisi mahtanut
3rd sing.		mahtaisi	ei mahtaisi	3rd sing.	olisi mahtanut	ei olisi mahtanut
1st plur.		mahtaisimme	emme mahtaisi	1st plur.	olisimme mahtaneet	emme olisi mahtaneet
2nd plur.		mahtaisitte	ette mahtaisi	2nd plur.	olisitte mahtaneet	ette olisi mahtaneet
3rd plur.		mahtaisivat	eivät mahtaisi	3rd plur.	olisivat mahtaneet	eivät olisi mahtaneet
passive		mahdettaisiin	ei mahdettaisi	passive	olisi mahdettu	ei olisi mahdettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mahda	älä mahda	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mahtakoon	älköön mahtako	3rd sing.	olkoon mahtanut	älköön olko mahtanut
1st plur.		mahtakaamme	älkäämme mahtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		mahtakaa	älkää mahtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mahtakoot	älkööt mahtako	3rd plur.	olkoot mahtaneet	älkööt olko mahtaneet
passive		mahdettakoon	älköön mahdettako	passive	olkoon mahdettu	älköön olko mahdettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mahtanen	en mahtane	1st sing.	lienen mahtanut	en liene mahtanut
2nd sing.		mahtanet	et mahtane	2nd sing.	lienet mahtanut	et liene mahtanut
3rd sing.		mahtanee	ei mahtane	3rd sing.	lienee mahtanut	ei liene mahtanut
1st plur.		mahtanemme	emme mahtane	1st plur.	lienemme mahtaneet	emme liene mahtaneet
2nd plur.		mahtanette	ette mahtane	2nd plur.	lienette mahtaneet	ette liene mahtaneet
3rd plur.		mahtanevat	eivät mahtane	3rd plur.	lienevät mahtaneet	eivät liene mahtaneet
passive		mahdettaneen	ei mahdettane	passive	lienee mahdettu	ei liene mahdettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mahtaa		present	mahtava	mahdettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mahtaakseni mahtaaksemme 2nd mahtaaksesi mahtaaksenne 3rd mahtaakseen mahtaaksensa		past	mahtanut	mahdettu
2nd	inessive2	mahtaessa	mahdettaessa	agent4	mahtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mahtaessani mahtaessamme 2nd mahtaessasi mahtaessanne 3rd mahtaessaan mahtaessansa		negative	mahtamaton
	instructive	mahtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form mahtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	mahtamassa	—
	elative	mahtamasta	—
	illative	mahtamaan	—
	adessive	mahtamalla	—
	abessive	mahtamatta	—
	instructive	mahtaman	mahdettaman
4th3	verbal noun	mahtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mahtamaisillani mahtamaisillamme 2nd mahtamaisillasi mahtamaisillanne 3rd mahtamaisillaan mahtamaisillansa

Derived terms

adjectives

• mahtava

 

nouns

• mahtaja
• mahtaminen
• mahto

 

verbs

• mahtailla
• mahtua

 

See also

• mahti

Further reading

• “mahtaa”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑhtɑː/, [ˈmɑ̝xt̪ɑ̝ː]
• Rhymes: -ɑhtɑː
• Syllabification^(key): mah‧taa

Verb

mahtaa

1. third-person singular present indicative of mahtaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *mahtadak. Cognates include Finnish mahtaa and Estonian mahtuda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑhtɑː/, [ˈmɑhtɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑhtɑː/, [ˈmɑhtɑː]
• Rhymes: -ɑhtɑː
• Hyphenation: mah‧taa

Verb

mahtaa

1. (auxiliary) to be able to (to have the knowledge to)
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 64:

     Jo nyt mahan lukkia.

     Now I can read.

   • 2008, “Läkkäämmä omal viisii”, in Inkeri‎^[2], volume 4, number 69, St. Petersburg, page 12:

     Möö veel läkkäämmä omal viisii, a olliit mokkomat akat, miä veel muissan, miä olin pikkutyttö, höö vennäheks evät mahtanehet läätä.

     We still speak in our own way, but there were such old women, I still remember, I was a little girl, they couldn't speak Russian.

Conjugation

Conjugation of mahtaa (type 4/antaa, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mahan	en maha	1st singular	oon mahtant, oon mahtanut	en oo mahtant, en oo mahtanut
2nd singular	mahat	et maha	2nd singular	oot mahtant, oot mahtanut	et oo mahtant, et oo mahtanut
3rd singular	mahtaa	ei maha	3rd singular	ono mahtant, ono mahtanut	ei oo mahtant, ei oo mahtanut
1st plural	mahamma	emmä maha	1st plural	oomma mahtaneet	emmä oo mahtaneet
2nd plural	mahatta	että maha	2nd plural	ootta mahtaneet	että oo mahtaneet
3rd plural	mahtaat1), mahtavat2), mahetaa	evät maha, ei maheta	3rd plural	ovat mahtaneet	evät oo mahtaneet, ei oo mahettu
impersonal	mahetaa	ei maheta	impersonal	ono mahettu	ei oo mahettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mahoin	en mahtant, en mahtanut	1st singular	olin mahtant, olin mahtanut	en olt mahtant, en olt mahtanut
2nd singular	mahoit	et mahtant, et mahtanut	2nd singular	olit mahtant, olit mahtanut	et olt mahtant, et olt mahtanut
3rd singular	mahtoi	ei mahtant, ei mahtanut	3rd singular	oli mahtant, oli mahtanut	ei olt mahtant, ei olt mahtanut
1st plural	mahoimma	emmä mahtaneet	1st plural	olimma mahtaneet	emmä olleet mahtaneet
2nd plural	mahoitta	että mahtaneet	2nd plural	olitta mahtaneet	että olleet mahtaneet
3rd plural	mahtoit1), mahtoivat2), mahettii	evät mahtaneet, ei mahettu	3rd plural	olivat mahtaneet	evät olleet mahtaneet, ei olt mahettu
impersonal	mahettii	ei mahettu	impersonal	oli mahettu	ei olt mahettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mahtaisin	en mahtais	1st singular	olisin mahtant, olisin mahtanut	en olis mahtant, en olis mahtanut
2nd singular	mahtaisit, mahtaist1)	et mahtais	2nd singular	olisit mahtant, olisit mahtanut	et olis mahtant, et olis mahtanut
3rd singular	mahtais	ei mahtais	3rd singular	olis mahtant, olis mahtanut	ei olis mahtant, ei olis mahtanut
1st plural	mahtaisimma	emmä mahtais	1st plural	olisimma mahtaneet	emmä olis mahtaneet
2nd plural	mahtaisitta	että mahtais	2nd plural	olisitta mahtaneet	että olis mahtaneet
3rd plural	mahtaisiit1), mahtaisivat2), mahettais	evät mahtais, ei mahettais	3rd plural	olisivat mahtaneet	evät olis mahtaneet, ei olis mahettu
impersonal	mahettais	ei mahettais	impersonal	olis mahettu	ei olis mahettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	maha	elä maha	2nd singular	oo mahtant, oo mahtanut	elä oo mahtant, elä oo mahtanut
3rd singular	mahtakoo	elköö mahtako	3rd singular	olkoo mahtant, olkoo mahtanut	elköö olko mahtant, elköö olko mahtanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	mahtakaa	elkää mahtako	2nd plural	olkaa mahtaneet	elkää olko mahtaneet
3rd plural	mahtakoot	elkööt mahtako, elköö mahettako	3rd plural	olkoot mahtaneet	elkööt olko mahtaneet, elköö olko mahettu
impersonal	mahettakkoo	elköö mahettako	impersonal	olkoo mahettu	elköö olko mahettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	mahtanen	en mahtane
2nd singular	mahtanet	et mahtane
3rd singular	mahtanoo	ei mahtane
1st plural	mahtanemma	emmä mahtane
2nd plural	mahtanetta	että mahtane
3rd plural	mahtanoot	evät mahtane, ei mahettane
impersonal	mahettannoo	ei mahettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		mahtaa	present	mahtava	mahettava
2nd	inessive	mahtajees	past	mahtant, mahtanut	mahettu
	instructive	mahtaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (mahtakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mahtamaa
	inessive	mahtamaas
	elative	mahtamast
	abessive	mahtamata
4th	nominative	mahtamiin
	partitive	mahtamista, mahtamist

Synonyms

• tuntaa, tuntia, osata, tiitää

Derived terms

• mahtua

 

See also

• voija, jaksaa, saavva

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 19
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 291