monikko

Finnish

Etymology

moni (“many”, indefinite pronoun) +‎ -kko. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1836.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmonikːo/, [ˈmo̞nikːo̞]
• Rhymes: -onikːo
• Syllabification^(key): mo‧nik‧ko

Noun

monikko

1. (grammar) plural

   Antonym: yksikkö

2. tuple

Declension

Inflection of monikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		monikko	monikot
genitive		monikon	monikkojen monikoiden monikoitten
partitive		monikkoa	monikkoja monikoita
illative		monikkoon	monikkoihin monikoihin
		singular	plural
nominative		monikko	monikot
accusative	nom.	monikko	monikot
	gen.	monikon
genitive		monikon	monikkojen monikoiden monikoitten
partitive		monikkoa	monikkoja monikoita
inessive		monikossa	monikoissa
elative		monikosta	monikoista
illative		monikkoon	monikkoihin monikoihin
adessive		monikolla	monikoilla
ablative		monikolta	monikoilta
allative		monikolle	monikoille
essive		monikkona	monikkoina
translative		monikoksi	monikoiksi
abessive		monikotta	monikoitta
instructive		—	monikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of monikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative monikkoni monikkoni accusative nom. monikkoni monikkoni gen. monikkoni genitive monikkoni monikkojeni monikoideni monikoitteni partitive monikkoani monikkojani monikoitani inessive monikossani monikoissani elative monikostani monikoistani illative monikkooni monikkoihini monikoihini adessive monikollani monikoillani ablative monikoltani monikoiltani allative monikolleni monikoilleni essive monikkonani monikkoinani translative monikokseni monikoikseni abessive monikottani monikoittani instructive — — comitative — monikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative monikkosi monikkosi accusative nom. monikkosi monikkosi gen. monikkosi genitive monikkosi monikkojesi monikoidesi monikoittesi partitive monikkoasi monikkojasi monikoitasi inessive monikossasi monikoissasi elative monikostasi monikoistasi illative monikkoosi monikkoihisi monikoihisi adessive monikollasi monikoillasi ablative monikoltasi monikoiltasi allative monikollesi monikoillesi essive monikkonasi monikkoinasi translative monikoksesi monikoiksesi abessive monikottasi monikoittasi instructive — — comitative — monikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative monikkomme monikkomme accusative nom. monikkomme monikkomme gen. monikkomme genitive monikkomme monikkojemme monikoidemme monikoittemme partitive monikkoamme monikkojamme monikoitamme inessive monikossamme monikoissamme elative monikostamme monikoistamme illative monikkoomme monikkoihimme monikoihimme adessive monikollamme monikoillamme ablative monikoltamme monikoiltamme allative monikollemme monikoillemme essive monikkonamme monikkoinamme translative monikoksemme monikoiksemme abessive monikottamme monikoittamme instructive — — comitative — monikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative monikkonne monikkonne accusative nom. monikkonne monikkonne gen. monikkonne genitive monikkonne monikkojenne monikoidenne monikoittenne partitive monikkoanne monikkojanne monikoitanne inessive monikossanne monikoissanne elative monikostanne monikoistanne illative monikkoonne monikkoihinne monikoihinne adessive monikollanne monikoillanne ablative monikoltanne monikoiltanne allative monikollenne monikoillenne essive monikkonanne monikkoinanne translative monikoksenne monikoiksenne abessive monikottanne monikoittanne instructive — — comitative — monikkoinenne third-person possessor singular plural nominative monikkonsa monikkonsa accusative nom. monikkonsa monikkonsa gen. monikkonsa genitive monikkonsa monikkojensa monikoidensa monikoittensa partitive monikkoaan monikkoansa monikkojaan monikoitaan monikkojansa monikoitansa inessive monikossaan monikossansa monikoissaan monikoissansa elative monikostaan monikostansa monikoistaan monikoistansa illative monikkoonsa monikkoihinsa monikoihinsa adessive monikollaan monikollansa monikoillaan monikoillansa ablative monikoltaan monikoltansa monikoiltaan monikoiltansa allative monikolleen monikollensa monikoilleen monikoillensa essive monikkonaan monikkonansa monikkoinaan monikkoinansa translative monikokseen monikoksensa monikoikseen monikoiksensa abessive monikottaan monikottansa monikoittaan monikoittansa instructive — — comitative — monikkoineen monikkoinensa

Derived terms

• monikkous
• monikollinen

 

compounds

• monikkolapsi
• monikkomuoto
• monikkoperhe

 

Further reading

• “monikko”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Ingrian

Etymology

From moni (“many, some”) +‎ -ikko. Akin to Finnish monikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmonikːo/, [ˈmo̞nikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmonikːoi̯/, [ˈmo̞nikːo̞i̯]
• Rhymes: -onikːo, -onikːoi̯
• Hyphenation: mo‧nik‧ko

Noun

monikko

1. multitude, mass
2. (grammar) plural
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 45:

     Monikoos, möö näimmä, painutossihan lopun ees ono monikon tuntomerkki, kummaal sanas ono oma merkitös.

     In the plural, we saw, in front of the case ending is the marker of the plural, with which there is its own marking in the word.

Declension

Declension of monikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	monikko	monikot
genitive	monikon	monikkoin, monikkoloin
partitive	monikkoa	monikkoja, monikkoloja
illative	monikkoo	monikkoihe, monikkoloihe
inessive	monikoos	monikois, monikkolois
elative	monikost	monikoist, monikkoloist
allative	monikolle	monikoille, monikkoloille
adessive	monikool	monikoil, monikkoloil
ablative	monikolt	monikoilt, monikkoloilt
translative	monikoks	monikoiks, monikkoloiks
essive	monikkonna, monikkoon	monikkoinna, monikkoloinna, monikkoin, monikkoloin
exessive1)	monikkont	monikkoint, monikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• (antonym(s) of “plural”): yksikkö

Derived terms

• monikkoforma

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37