Siirry sisältöön
fallar (1.) (taivutus)
- epäonnistua
- pettää (toiveet, luottamus)
- hajota, mennä rikki
- (oikeustiede) päättää, antaa tuomio
fallar
- (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin futuurin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fallō
- (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fallō
-
