klisee
Ulkoasu
Katso myös: klišee |
Suomi
Substantiivi
klisee (20)
- kulunut idea tai sanonta, joka on jo menettänyt ilmaisuvoimansa
- kuvalaatta, kuvake
Ääntäminen
- IPA: /ˈkliseː/
- IPA: /ˈkliʃeː/
- tavutus: kli‧see
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | klisee | kliseet |
genetiivi | kliseen | kliseiden kliseitten |
partitiivi | kliseetä | kliseitä |
akkusatiivi | klisee; kliseen |
kliseet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kliseessä | kliseissä |
elatiivi | kliseestä | kliseistä |
illatiivi | kliseeseen kliseehen |
kliseisiin kliseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kliseellä | kliseillä |
ablatiivi | kliseeltä | kliseiltä |
allatiivi | kliseelle | kliseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kliseenä | kliseinä |
translatiivi | kliseeksi | kliseiksi |
abessiivi | kliseettä | kliseittä |
instruktiivi | – | klisein |
komitatiivi | – | kliseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | klisee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
Rinnakkaiset kirjoitusasut
Synonyymit
Johdokset
- adjektiivit: kliseinen, kliseemäinen