Taivalkosken vesivoimalaitos
| Taivalkosken vesivoimalaitos | |
|---|---|
 Voimalaitosrakennus itäpuolelta länteen päin |
|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Keminmaa |
| Koordinaatit | |
| Rakentaminen alkoi | 1972[1] |
| Valmistunut | 1976[1] |
| Perustaja | Imatran Voima[1] |
| Pääurakoitsija | Reijo Hanhinen |
| Suunnittelija | Kai Blomstedt |
| Omistaja | Kemijoki Oy |
| Pato | |
| Tyyppi |
gravitaatiopato, maapato[1] |
| Korkeus | 29 m [1] |
| Pituus |
148 m (betoni), 591m (maapato)[1] |
| Juoksutuskanavia | 5[1] |
| Voimalaitos | |
| Pudotuskorkeus | 14,5 m [1] |
| Rakennevirtaama | 1 110 m³/s [1] |
| Turbiinit | 3 × Kaplan (44,3 MW)[1] |
| Kapasiteetti | 133 MW [1] |
| Vuosituotanto | 537 GWh[2] |
 Taivalkosken vesivoimalaitos |
|
| Commons | luokka |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Taivalkosken voimalaitos on Kemijoki Oy:n omistama vesivoimalaitos Kemijoessa Keminmaassa.[1]
Voimalaitos on toistaiseksi viimeinen Kemijoen pääuomaan rakennettu voimala. Se rakennettiin vuosina 1972–1976. Voimalaitostyömaalla oli töissä enimmillään noin 830 henkeä. Laitoksen suunnittelusta vastasi Imatran Voima Oy, arkkitehtina toimi Kai Blomstedt ja rakennustyömaan päällikköinä diplomi-insinööri Reijo Hanhinen ja insinööri Erkki Laakso.[1]
Voimalaitoksen alueella on maapatoa 591 metriä, suurin korkeus 29 metriä, ja betonipatoa 148 metriä. Voimalaitoksessa on viisi tulva-aukkoa ja sen putouskorkeus on 14,5 metriä. Kolmessa pystyakselisessa koneessa on Kaplan-turbiinit, jotka tuottavat tehoa yhteensä 133 MW eli jokainen 44,3 MW. Turbiinien juoksupyörän halkaisija on 6,756 metriä ja pyörimisnopeus 88,2 kierrosta minuutissa. Koneistot kunnostettiin vuosina 1998–1999, jolloin niiden teho nousi yhteensä 18 MW. Keskivesiolosuhteissa Taivalkosken vuotuinen energiantuotto on 529 GWh, kun rakennusvirtaama on 1 110 kuutiometriä vettä sekunnissa.[1]
Voimalaitoksen alakanava on kilometrin pituinen, ja sen pohjan leveys on 50 metriä.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Raimo Seppälä: Nykyinen Kemijoki. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-02424-8
- ↑ Taivalkoski https://www.kemijoki.fi/. 2020. Kemijoki Oy. Arkistoitu 23.10.2019. Viitattu 21.4.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taivalkosken voimalaitos (Kemijoki Oy) (Arkistoitu – Internet Archive)
|
