Sininentie
(Ohjattu sivulta Sininen tie)
|
||
| Sininentie | ||
|---|---|---|
| Blå vägen (ruotsiksi) Blå vegen (norjaksi) Голубая дорога (venäjäksi) Eri osuudet: Eurooppatie E12 (Mo i Rana – Uumaja), valtatie 16 (Vaasa – Kyyjärvi), kantatie 77 (Kyyjärvi – Siilinjärvi), valtatie 9 (Siilinjärvi – Niirala), A10 (Värtsilä – Lemetti), R21 (Lemetti – Prääsä), valtatie M18 (Prääsä – Petroskoi) |
||
 Sinisen tien reitti |
||
| Maat | Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä | |
| Pituus | 1 800 km | |
| Alkupiste | Mo i Rana | |
| Reitti |
Storuman Lycksele Uumaja Vaasa Lapua Alajärvi Viitasaari Kuopio Joensuu Tohmajärvi Prääsä Petroskoi |
|
| Päätepiste | Puudoži (1 800 km) | |
Sininentie on kansainvälinen matkailutie, joka kulkee Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle. Vuonna 2000 tietä jatkettiin Karjalan tasavallan pääkaupungista, Petroskoista Puudožiin saakka. Tie seurailee vanhoja vesireittejä Atlantin valtamereltä Äänisen rannalle.[1][2] Suomen Sininentie on yksi maan vanhimmista matkailuteistä.[3][4]
Tien eri osuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norjassa ja Ruotsissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisen Norjassa ja Ruotsissa oleva osuus Mo i Ranasta Uumajaan on Eurooppatie E12. Uumajan ja Vaasan välillä on lauttayhteys.
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Sininentie kulkee Vaasasta Kyyjärvelle valtateitä 18 ja 16 pitkin. Kyyjärveltä Siilinjärvelle tie jatkuu kantatienä 77. Siilinjärveltä Joensuun kautta valtakunnan rajalle Niiralaan johtava osuus muodostaa itäisimmän osan valtatiestä 9.
Värtsilä–Petroskoi-tie Venäjällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Värtsilän ja Petroskoin välinen tie on nopein tieyhteys Suomesta Petroskoihin. Vastakkaiseen suuntaan Petroskoista Suomeen päin kuljettaessa reitti kulkee ensin Pietarin ja Murmanskin välistä M18-valtatietä (E105). Prääsän kohdalla tie jatkuu R21-tienä kohti Sortavalaa. Pitkäranta–Suojärvi-tien risteyksestä tienumeroksi muuttuu A130. Ennen Sortavalaa tie kääntyy Värtsilään, jossa on rajanylityspaikka.
Tie kulkee suurimmaksi osaksi läpi suurten harvaanasuttujen metsäalueiden. Tien varrella olevia asutuskeskuksia ovat Matroosa, Vilka, Prääsä, Krosnosero, Kolatselkä, Läskelä, Ruskeala ja Värtsilä. Läskelän ja Sortavalan välillä tie seurailee Laatokan lahtien rantaa.
Reitti (vastasuuntaan)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Petroskoi
- Palavina
- Matroosa
- → Kintahankylä, Kindasovo 10
R21, Prääsä–Lemetti
- Prääsä
- Novaja Manga
- Manga
- Krošnozero
- Kutsesero
- Tšokkila
- → Savinovo (Kona) 10
- ← Kinerma (Kinnermäki) 7, Vieljärvi
- Jyrkilä
- Kukkoila, korkea paikka, masto
- Silta: Njalmajoki
- ← Palalahta 2, Koivuselkä 14
- → Mandera 0,5 km
- Pasala, pieni hotelli tien vieressä
- Kolatselkä, kahvila, kauppa, Kolosjoki
- Loimoilajoki
- Suojärven ja Prääsän piirin raja
- Silta: Pensanjoki
- Silta: Uksajoki
- Silta: Urmajoki
- → Memorial 1,4 km
- Huoltoasema vasemmalla
- Muistomerkki Murheen risti (Leo Lankinen 2000)
- ← Pitkäranta 14, Suojärvi 83, tie A131 Pitkäranta-Suojärvi
- ← Pitkäranta Juuksujoki
- vasemmalla levähdyspaikka
A130 (Aunus) – Värtsilä
- ← Pitkäranta 24
- Läskelä
- Silta Läskelänkoski
- → Suistamo
- Leppäsyrjä
- Rautalahti
- ← Sortavala
- Rytty
- Ruskeala, marmorikaivos
- Puikkola
- ← Partala
- Värtsilä, Jänismäki
- Raja-asema
Tutustumiskohteita Sinisen tien varrella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Maa | Alue | Tutustumiskohde |
|---|---|---|
 Norja |
 Nordlandin lääni |
Atlantti Mo i Rana, kaupunki Pohjoisen napapiirin tuntumassa Svartisen, Manner-Norjan toiseksi laajin jäätikkö |
 Ruotsi |
 Västerbottenin lääni |
Storuman, Hemavanin hiihtokeskus, alppikasvipuutarha, Vindelfjällenin alueen opastuskeskus ja Stenselen kirkko (Ruotsin suurin puukirkko) Metsämuseo, Lyckselessä Lyckselen eläintarha, Ruotsin pohjoisin eläinpuisto[5] Uumaja, Västerbottenin läänin pääkaupunki Uumajanjoen varrella |
 Suomi |
 Pohjanmaa |
Vaasa, Pohjanmaan maakuntakeskus Merenkurkku, Unescon maailmanperintökohde[6] Raippaluodon silta, Suomen pisin silta |
Suomi |
 Etelä-Pohjanmaa |
Isokyrö, Isonkyrön vanha kirkko, Kyrö Distillery Alajärvi, arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia |
Suomi |
 Keski-Suomi |
Huopanankoski, Viitasaarella sijaitseva urheilukalastuskoski, joka on yksi Suomen vanhimmista ja tunnetuimmista |
Suomi |
 Pohjois-Savo |
Järvi-Suomen maisema-alue Pohjois-Savossa Lepikon torppa Pielavedellä, presidentti Urho Kekkosen synnyin- ja lapsuudenkoti[7] Kolun kanava Tervossa, Suomen pisin sisävesikanava[8] Korkeakoski Kuopion Maaningalla, Suomen korkein vapaana virtaava koski Kuopio, Pohjois-Savon maakuntakeskus Kallaveden rannalla Puijo Kuopiossa, luonnonsuojelualue, mäkihyppykeskus, näkötorni Heinäveden reitti, risteilyreittiliikennettä Kuopio-Heinävesi-Savonlinna Tahkovuori, matkailukeskus Syvärin rannalla Kuopion Nilsiässä Ohtaansalmi, Täyssinän rauhan raja Rikkaveden rannalla Tuusniemellä[9] |
| Suomi |
 Pohjois-Karjala |
Järvi-Suomen maisema-alue Pohjois-Karjalassa Outokumpu, kaivosmuseo tunneleineen ja junineen, kaivostorni[10] Joensuu, Pohjois-Karjalan maakuntakeskus Pielisjoen suussa Pyhäselkä, Saimaan vesistöalueen pohjoisimpia osia |
 Venäjä |
 Karjalan tasavalta |
Laatokka, Euroopan suurin järvi Valamo, luostari Laatokan saarilla Petroskoi, Karjalan tasavallan pääkaupunki Kiži, Unescon maailmanperintökohde[11] Ääninen, Euroopan toiseksi suurin järvi Kontupohja, Venäjän ensimmäinen parantola Martsialnyje vody, Kivatsun luonnonpuisto Karhumäki, mm. sotahistoriallisia kohteita, Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikka Sandarmoh, Vienanmeren–Itämeren kanava (ns. Stalinin kanava) Puudoži, Vodlajärven kansallispuisto ja Äänisen kalliopiirrosalueet |
Sinisen tien kehitys matkailutienä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1950-luvulla herää ajatus pohjoista Eurooppaa halkovasta tiestä
- 1963 Ruotsissa perustetaan Sinisen tien yhdistys
- 1967 Suomessa perustetaan Sinisen tien yhdistys [12]
- 1972 ympärivuotinen lauttaliikenne alkaa Uumajan ja Vaasan välillä
- 1973 Sinisestä tiestä tulee eurooppalainen valtatie
- 1989 avautuu julkisen liikenteen yhteys Uumajan ja Mo i Ranan välille
- 1990 avataan Niiralan rajanylityspaikka Tohmajärvellä
- 1990-luvulla Sininentie oli ensimmäinen matkailutie, joka liikenneministeriön kokeiluluvalla pystytti tienvarsimerkit[13]
- 2000 Sinistä tietä jatketaan Venäjällä; matkailureitin päätepisteeksi tulee Puudoži[4]
- 2015 Sinisen tien matkailutiemerkit uusittu kokonaisuudessaan[13]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sininen tie (Internet Archivesta, tallennettu 31.12.2013) Travel.fi-sivusto. Keskusvaraamo Tahko.com, Nilsiä. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 11.1.2015.
- ↑ Sininen Tie halkoo keskistä Suomea (Internet Archivessa, tallennettu 27.9.2011) Tiehallinto. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 11.1.2015.
- ↑ Suomen matkailutiet, Autoliitto[vanhentunut linkki]
- ↑ a b [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Sights in Västerbotten/Sweden, The Blue Highway, pdf, 2008, Västerbotten Local Folklore Society and The Museum of Västerbotten, Tammikuu 10, 2015
- ↑ Lycksele Djurpark (Lyckselen eläinpuisto) (ruotsiksi)
- ↑ World Heritage List: High Coast / Kvarken Archipelago (englanniksi, ranskaksi)
- ↑ Lepikon torppa
- ↑ Tervon kunta: Kolun kanava (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tuusniemen kunta: Täyssinän rauhan rajamerkki[vanhentunut linkki]
- ↑ Aarrekaupunki Outokumpu: Outokummun kaivosmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ World Heritage List: Kizhi Pogost (englanniksi, ranskaksi)
- ↑ Suomen sininen tie ry perustettiin Kuopiossa. Järviseudun Sanomat, 10.2.1967, nro 5, s. 1. Lappajärvi: Järviseutu-toimikunta..
- ↑ a b Sininen tie uudisti matkailutiemerkkinsä 26.1.2015. Karjalainen. Arkistoitu 28.1.2015. Viitattu 26.1.2015.