Mikojan–Gurevitš

Mikojan–Gurevitš (MiG)
Perustettu	8. joulukuuta 1939
Avainhenkilöt	Mihail Gurevitš ja Artjom Mikojan (perustajat)
Kotipaikka	Moskova, Venäjä
Tuotteet	lentokoneet
Emoyhtiö	OAK
Kotisivu	uacrussia.ru
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Mikojanin–Gurevitšin lentokonesuunnittelutoimisto ja -tehdas (ven. Микоян и Гуревич, МиГ, Mikojan i Gurevitš, MiG) on Neuvostoliitossa perustettu ja nykyisin Venäjällä toimiva lentokonevalmistaja. Toimisto on aiemmin suunnitellut ja valmistanut lentokoneita Neuvostoliiton ja itäblokin valtioille, ja nykyään Venäjän ilmavoimille. MiG on suunnitellut lähinnä hävittäjiä, mutta pommikoneiden suunnittelu on jäänyt muille toimistoille, kuten Tupoleville.

Suunnittelutoimiston perustivat Artjom Mikojan ja Mihail Gurevitš. Maaliskuussa 1942 toimisto nimettiin seuraavilla nimillä: OKB MiG (Osoboje Konstruktorskoje Bjuro), ANPK MiG (Aviatsionni nautšno-proizvodstvenni kompleks) ja OKO MiG.

Vaikka nimi MiG onkin lähtökohtaisesti muodostettu perustajien sukunimistä (Mikojan–Gurevitš), venäjän sana миг (mig) tarkoittaa hävittäjäkoneille sopivasti erittäin lyhyttä, ohikiitävää hetkeä.

MiGin suunnittelemia koneita

MiG-1

MiG-15 Puolan ilmavoimien väreissä.

• MiG-1, 1940
• MiG-3, 1941
• MiG-5
• MiG-7
• MiG-8
• MiG-9
• MiG-13
• MiG-15, 1948, Nato-koodi ”Fagot/Midget”
• MiG-17, 1954, Nato-koodi ”Fresco”
• MiG-17F (kiinalainen Shenjang J-4)
• MiG-17PR (kiinalainen Shenjang J-5)
• MiG-19 (kiinalainen Shenjang JJ-6 ja JZ-6) , 1956, Nato-koodi ”Farmer”
• MiG-21 (kiinalainen Shenjang J-7)
• MiG-21F, 1959, Nato-koodi ”Fishbed-C”
• MiG-21MF, 1970, Nato-koodi ”Fishbed-J”
• MiG-21BIS, 1972, Nato-koodi ”Fishbed-N”
• MiG-23S, 1967, Nato-koodi ”Flogger-A”, vrt. McDonnell-Douglas F-4 Phantom, seuraava vastaava kone Suhoi Su-27
• MiG-23U, 1967, Nato-koodi ”Flogger-C”, kaksipaikkainen koulukone
• MiG-23MF, 1974, Nato-koodi ”Flogger-B”, MiG-23S:ää tutkaltaan heikompi vientiversio
• MiG-23PD, 1967
• MiG-25, 1967 (koekone Je-155P-1, 1964), Nato-koodi ”Foxbat”, seuraava vastaava kone MiG-31
• MiG-27M, 1973, Nato-koodi ”Flogger-J”
• MiG-29, 1985, Nato-koodi ”Fulcrum-A”, seuraava vastaava kone MiG-35 (koekone 1.42 tai 1-42/1.44 tai I-44)
• MiG-31, 1983, Nato-koodi ”Foxhound”
• MiG-33
• MiG-35, 1999, (koekone 1.42 tai 1-42/1.44 tai I-44), vrt. yhdysvaltalainen F-22 ”Raptor” tai länsieurooppalainen Eurofighter Typhoon (EFA 200)
• MiG-37
• MiG-AT, 1996, harjoitushävittäjä

Sarjatuotantoon päässeiden MiG-koneiden numero ei koskaan ollut parillinen – MiG-8 ja MiG-110 ovat koelentokoneita.

MiG Suomessa

Jatkosodan aikana oli aikomus ostaa Suomen ilmavoimille Saksan sotasaaliiksi saamia MiG-3-hävittäjiä joko hävittäjiksi tai tiedustelukoneiksi. Koneet kuitenkin tuhoutuivat liittoutuneiden pommituksissa ennen kuin kauppa saatiin tehtyä.

Suomen ilmavoimat käyttivät MiG-15UTI-koulutuskoneita ja MiG-21-hävittäjälentokoneita 1960-luvun alusta 1990-luvun lopulle, jolloin McDonnell Douglas F/A-18 Hornet korvasi ne.

MiG-15 lensi Suomessa jo 1950-luvun alussa, Neuvostoliiton Porkkalan tukikohdasta käsin.

MiG populaarikulttuurissa

• MiG-28, elokuvassa Supercarrier 2 (1988). Konetta esitti F-16 Fighting Falcon. Mattamustalla maalatussa koneessa esitettiin olevan häiveominaisuuksia, sekä mahdollisuuden laskeutua lentotukialuksen kannelle.
• MiG-28 esiintyi yhdysvaltalaisessa Top Gun – lentäjistä parhaat -elokuvassa vuonna 1986. MiG-28:aa ”esitti” Northrop F-5 Tiger II.
• MiG-31 ”Firefox” esiintyi kahdessa yhdysvaltalaisen Craig Thomasin seikkailuromaanissa (Firefox ja Firefox Down) sekä Clint Eastwoodin ohjaamassa elokuvassa vuodelta 1982. MiG-31:n Nato-raportointinimi on ”Foxhound”, ja siinä on tutka, jota kutsutaan Natossa nimellä ”Foxfire”.
• MiG-37 ”Ferret-E” on italialaisen pienoismallitehdas Italerin tuote, joka ennakoi häiveominaisuuksin varustettua MiG-37-hävittäjää, mutta konetta ei lopulta valmistettu kyseisessä muodossa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikojan–Gurevitš Wikimedia Commonsissa

• MiG-yhtiön kotisivu