Maksym Berezovskyi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Maksim Berezovski)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maksym Berezovskyi
Maksym Berezovskyi
Maksym Berezovskyi
Henkilötiedot
Syntynyt27. lokakuuta 1745
Hluh’iv
Kuollut22. maaliskuuta 1777 (31 vuotta)
Pietari, Venäjä
Ammatti laulaja
Muusikko
Tyylilajit

Maksym Berezovskyi. ven. Maksim Sozontovitš Berezovski (ven. Максим Созонтович Березовский; 27. lokakuuta 1745 Hluh’iv – 22. maaliskuuta 1777 Pietari) oli ukrainalainen säveltäjä.[1][2]

Berezovski syntyi Ukrainan Hluh’ivissa. Hän opiskeli Kiovan Kiovan Mohyla-akatemiassa.[2] Hän aloitti uransa laulajana ja osallistui vuodesta 1759 italialaisten oopperoiden esityksiin. Venäjän hovissa häntä opettivat siellä työskennelleet italialaiset, kuten laulaja N. Garani ja kapellimestari F. Zoppis. Vuonna 1763 Berezovski meni naimisiin hoviorkesterin käyrätorvensoittajan tyttären, Franzina Uberscherin kanssa. Hän sävelsi kuorokonserttotyylin musiikkia 1760-luvulla. Genreen vaikuttivat venäläinen a cappella -kirkkolaulu sekä italialaisten koulukuntien kuorotyylit. Vuonna 1771 Jakob Štelin luonnehti häntä jo kokeneeksi säveltäjäksi.[3]

Vuonna 1769 pääsi Italiaan jatkamaan opiskelua Giovanni Battista Martinin johdolla, ja vuonna 1771 hänestä tuli Bolognan filharmonisen akatemian jäsen.[3] Samaan aikaan Bolognassa opiskelivat Wolfgang Amadeus Mozart[4] ja Josef Mysliveček. Bolognan lisäksi Berezovski vietti aikaansa muun muassa Venetsiassa. Hän sävelsi oopperan Il Demofonte Pietro Metastasion librettoon Livornossa järjestettyä talvikarnevaalia varten. Teoksen kantaesitys helmikuussa 1773 sai hyvän vastaanoton. Berezovskin säveltämä sonaatti viululle ja cembalolle on peräisin Pisasta.[3]

Berezovski palasi Pietariin lokakuussa 1773. Elämäkertakirjoituksen mukaan hänen lahjakkuudelleen ei ollut Venäjällä kysyntää, mikä oli ennenaikaisen kuoleman suurin syy; arkistolöytöjen perusteella Berezovski kuitenkin toimi korkeassa asemassa Venäjän hovissa paluunsa jälkeenkin. Berezovskin kuolinolosuhteista ei ole varmuutta. Jevgeni Bolhovitinov, Berezovskin ensimmäisen elämäkerran kirjoittaja, esitti vuonna 1804 säveltäjän päätyneen itsemurhaan. Tutkija Marina Ritsarevan mukaan kuolinsyy oli kuitenkin todennäköisesti kuumetauti. Dokumentoitua tietoa Berezovskin elämästä on niin vähän, että 1800-luvulla kirjoitetut elämänhistoriat perustuvat enimmäkseen olettamuksiin. 1840-luvulla ilmestyi Nestor Kukolnikin kirjoittama pienoisromaani Berezovskin elämästä.[3]

Berezovski sävelsi runsaasti hengellistä musiikkia, ja hän oli kirkkomusiikin ukrainalaisen tyylinb perustaja.[2] 1900-luvulla löydettiin uudelleen säveltäjän maallisetkin teokset. Sinfonia C-duurissa (1770–1773) saattaa olla itsenäinen teos tai tarkoitettu johdannoksi oopperaan (mahdollisesti Il Demofonteen). Jälkimmäiseen viittaa se, että osat esitetään peräkkäin ilman taukoa.[3] Teosta on kuitenkin pidetty ensimmäisenä venäläisenä sinfoniana.[5] Il Demofonte -oopperasta on säilynyt vain neljä aariaa. Berezovskin tuotantoon kuuluu myös kosketinsoitinsonaatteja. Tunnetuin teos on kuitenkin hengellinen, neliääninen[5] kuorokonsertto Nje otverži menje vo vremja starosti (не отвергни меня во время старости; ennen vuotta 1769). Tätä yksiteemaista sävellystä on esitetty myös soitinversioina.[3] Nje otverži menje vo vremja starosti on vaikuttanut muiden muassa Dmitri Bortnjanskin ja Artemi Vedelin musiikkiin.[4]

Andrei Tarkovski käytti Berezovskin musiikkia elokuvassa Nostalgia.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maksim Sozontovič Berezovskij (1745–1777) Bibliothèque nationale de France (ranskaksi)
  2. ↑ a b c Wasyl Wytwycky: Berezovsky, Maksym Internet Encyclopedia of Ukraine. 2011. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Maxim Berezovsky and His Secular Works Caro Mitis
  4. ↑ a b Maxim Berezovsky CDK Music
  5. ↑ a b Maxim Berezovsky - Secular Music MA Recordings
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maksym_Berezovskyi&oldid=21537723”