The Human League
The Human League | |
---|---|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1977– |
Tyylilaji | synthpop, uusi aalto, post-punk |
Kotipaikka | Yhdistynyt kuningaskunta |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Philip Oakey |
Levy-yhtiö |
Human League on brittiläinen vuonna 1977 perustettu yhtye, joka on yksi ensimmäisiä suuren yleisön suosioon kohonneita synthpop-yhtyeitälähde?. Yhtyeen vuoden 1978 single "Being Boiled" oli syntikkapopin ensimmäisiä hittejä. Yhtyeen kuuluisin levy on vuoden 1981 Dare!, jonka single "Don't You Want Me" on genrensä ja ylipäätään 1980-luvun tunnetuimpia. Yhtye on jatkanut keikkailua ja verkkaisesti myös levyjen tekoa läpi vuosien vastaanoton vaihdellessa. Vuoden 1995 levy Octopus palautti yhtyeen listoille ja vuoden 2011 Secrets sai suopeita arvioita.
Alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen ensiaskeleet otettiin Sheffieldissä, Englannissa, kun kosketinsoittajat Martyn Ware ja Ian Craig Marsh muodostivat duon nimeltä Dead Daughters. Nimi Human League otettiin käyttöön, kun laulaja Philip Oakey liittyi mukaan.
Alkutaipalellaan Human League panosti musiikin lisäksi visuaalisuuteen, ja tätä puolta hoitamaan yhtyeeseen liittyi diakuvilla live-esityksiä höystänyt Philip Adrian Wright.
Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia eivät olleet suuria kaupallisia menestyksiä, ja sisäisten ristiriitojen ajamina perustajajäsenet Ware ja Marsh jättivät yhtyeen vuoden 1980 lopulla perustaakseen British Electric Foundationin ja myöhemmin Heaven 17 -yhtyeen. Alkuvuosien tunnetuin kappale yhtyeeltä on "Being Boiled". Se julkaistin alun perin vuonna 1978, ollen koko syntikkapop-genren pioneerijulkaisuja. David Bowie kuvaili sitä tuolloin "tulevaisuuden musiikiksi". Travelogue albumilla kuullaan kappaleesta uusi versio, jossa on monimutkaisempi sovitus.
Dare! ja myöhemmät 1980-luvun levyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Waren ja Marshin tilalle yhtyeeseen liittyivät basisti Ian Burden sekä laulajattaret Susan Ann Sulley ja Joanne Catherall. Uudella kokoonpanolla uutta Dare! -nimistä albumia työstämään lähtenyt Human League sai ensimmäisen UK top-10 -hittinsä kappaleella "Love Action", joka nousi singlelistalla kolmanneksi. Itse albumista on tullut yksi synthpopin merkittävimpinä pidettyjä julkaisujalähde?. Levyltä julkaistiin lisää singlehittejä: "Open Your Heart" nousi brittilistalla kuudenneksi, ja kappaleesta "Don't You Want Me" tuli yksi vuoden suurimpia hittejälähde?. Se nousi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa listaykköseksi.
Tuon albumin jälkeen singlet "Mirror Man" ja "Fascination" pitivät yhtyettä näkyvillä. Ne julkaistiin Fascination -EP:llä. Seuraavan levyn tekeminen osoittautui vaikeaksi ja vuonna 1984 myöhästynyt albumi Hysteria sai odotettua hieman vaisumman vastaanoton, vaikka se nousikin Britanniassa albumilistan sijalle kolme. Siitä muistetaan parhaiten kappale "Lebanon", joka käsittelee Libanonin sisällissotaa. Muut levyltä lohkaistut singlet olivat "Louise" ja "Life on Your Own", joissa on molemmissa verkkainen tempo. Nämä Hysterian singlet ylsivät Britannian listoilla top-20:een.
Yhtyeestä oli alkanut pudota vanhoja jäseniä pois ja jatkossa päävokalisti Oakey sekä naislaulajat Sulley ja Catherall toimivat yhtyeen kasvoina muiden jäsenien jäädessä taustalle tai livenä avustavien muusikoiden rooliin.
Virgin levy-yhtiö lähetti artistinsa seuraavaa levyä varten muutamiksi kuukausiksi Minneapolisiin, jossa tuolloin menestyksensä harjalla ollut R&B -tuottajakaksikko Jimmy Jam ja Terry Lewis osallistui levyn tekoon. Näin syntyi Jamin ja Lewisin kirjoittama listahitti "Human". Minneapolisissa tehty Crash -albumi (1986) sai edeltäjäänsä parempia arvioita, mutta Oakey itse kommentoi, että "se ei ollut meidän albumimme" ja oli pettynyt yhtyeen itsensä vähentyneeseen päätäntävaltaan asioista.
Romahdus ja uuteen nousuun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1990 levy Romantic? sai varsin huonon vastaanoton ja Virgin päätti luopua yhtyeestä. Menestyksen puute iski tässä vaiheessa pahasti myös Oakeyn ja Sulleyn psyykkiseen terveyteen. Oakey kertoi molempien turvautuneen fluoksetiini -nimiseen lääkkeeseen. Romantic? -levyn "Heart Like a Wheel" soi kuitenkin singlenä kohtalaisesti ja jäi pysyvästi yhtyeen live-ohjelmistoon.
Vuonna 1993 julkaistiin EP-levy YMO Versus The Human League, jossa Human League ja japanilainen Yellow Magic Orchestra yhdistivät voimiaan.
Yhtye onnistui pääsemään pahimman yli ja vuoden 1995 tammikuussa ilmestynyt albumi Octopus (julkaisijana Time Warnerin alainen EastWest Records) nosti yhtyeen taas Britannian albumilistan sijalle kuusi. Levyn menestynein single "Tell Me When" nousi useissa maissa singlelistojen kärkikymmenikköön, Suomessa sijalle 11. Levyllä yhtyeen soundi perustui pitkän tauon jälkeen taas analogisiin syntetisaattoreihin. Parilla edellisellä levyllä kuullut akustiset soittimet sekä R&B -vaikutteet olivat nyt poissa.
Vuoden 2001 Secrets -levy (julkaisijana Papillon Records) sai todennäköisesti parhaat arviot kriitikoilta Daren jälkeisistä levyistä. Oakey oli myös siihen itse erittäin tyytyväinen. Levy yhdisteli yhtyeen perinteistä äänimaailmaa uudempiin konemusan vaikutteisiin. Levyn teemat ammensivat yhtyeen jäsenten psyykkisistä ongelmista. Arvostelumenestys ei kuitenkaan muuntunut kaupalliseksi menestykseksi ja Britannian listallakin levy jäi sijalle 44.
Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyneellä seuraavalla levyllä keikkailua aktiivisesti jatkanut yhtye ei enää yrittänytkään sopimusta isolta levy-yhtiöltä, vaan vuoden 2011 Credo julkaistiin "Wall of Sound" -indiemerkin kautta. Levyn tekoon osallistuneen tanssimusiikin tuottaja I Monsterin kädenjäljen annettiin näkyä levyn soundissa.
Yhtye on rutinoitunut keikkailuun ja löytänyt live-yleisöä läpi vuosikymmenten. Yhä vuonna 2024 tehtiin Euroopan ja Australian kiertueet.
Valikoitu diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reproduction (1979)
- Travelogue (1980)
- Dare! (1981)
- Hysteria (1984)
- Crash (1986)
- Romantic? (1990)
- Octopus (1995)
- Secrets (2001)
- Credo (2011)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Human League Wikimedia Commonsissa