Formula 3

Callum MacLeod ajamassa Litespeed-tallin F3-autolla Snettertonissa vuonna 2008.

Formula 3 (F3) on autourheiluluokka, jossa kilpaillaan useissa eri sarjoissa Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. FIA:n alaisuudessa F3-luokassa on kilpailtu vuodesta 1950, eli yhtä pitkään kuin Formula 1:ssä.

Ennen vuotta 2019 Formula 3 -luokassa ei ole ajettu maailmanmestaruudesta, mutta FIA Formula 3 Championship -sarja aloitti maailmanmestaruudesta kilpailemisen. Luokassa on kilpailtu Euroopan mestaruudesta ennen FIA:n Formula 3 -mestaruussarjaa. Euroopan merkittävimmät F3-sarjat ovat olleet Ison-Britannian British Formula 3 International Series, Euroopassa ajettava FIA European Formula Three Championship, sekä Saksan ATS Formel 3 Cup. Ranskan Formula 3 ja Saksan Formula 3 -sarjojen yhdistyttyä vuonna 2003 perustettiin Formula 3 Euroseries, joka vuoden 2012 päätteeksi yhdistyi Euroopan Formula 3 mestaruussarjan kanssa. Muita F3-tyylisiä sarjoja ovat Super Formula Lights (aiemmin Japanin Formula 3) ja EuroFormula Open.

Vuonna 2014 Iso-Britannia ja Saksa päättivät vuoden päätteeksi luopua sarjoistaan ja alkoivat keskittymään uusiin Formula 4 -sarjoihinsa.

Mestaruussarjojen lisäksi Formula 3 -luokassa ajetaan vuosittain kaksi yksittäistä kilpailua, Zandvoortin Marlboro Masters Alankomaissa ja Macaon Grand Prix.

Vuonna 2017 FIA ilmoitti hyväksynnästä alueellisille Formula Regional -mestaruussarjoille (F3 Regional Championships). Alueellisia sarjoja ovat Aasian, Amerikan, Euroopan, Lähi-idän ja Oseanian sarjat.

Historia

Formula 3 -luokan historia alkaa 1940-luvun lopusta. Ison-Britannian ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen autokilpailu ajettiin heinäkuussa 1947 ja tuolloin mukana oli 500-kuutioisten formuloiden luokka. Vuonna 1950 FIA otti käyttöön nämä brittiläiset 500cc-säännöt omassa Formula 3 -luokassaan.

500-kuutioiset F3-autot menettivät 50-luvun lopulle tultaessa merkityksensä kansainvälisellä tasolla ja Formula Junior -luokka käytännössä korvasi sen. Kansallisella tasolla F3 kuitenkin säilytti asemansa vielä 60-luvun puolelle.

Formula 3 -säännöt uudistettiin vuodeksi 1964 Formula Juniorin sääntöjen pohjalta. Moottorit olivat nyt tuhatkuutioisia. Ne perustuivat tuotantoautojen moottoreihin, mutta olivat varsin vapaasti viritettyjä. Kaudeksi 1971 säännöt muuttuivat jälleen. Moottorin iskutilavuus kasvoi 1600 kuutiosenttimetriin, mutta samalla otettiin käyttöön imuilman kuristin tehon rajaamiseksi.

2-litraiset moottorit otettiin Formula 3 -luokassa käyttöön 1974, ja tämän jälkeen moottorisäännöt ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Aluksi imuilman kuristin oli halkaisijaltaan 24 mm, mutta vuonna 1996 sen halkaisija suurennettiin 26-milliseksi. Muun muassa Suomessa käytettiin silti aina vuoteen 2009 asti 24 mm kuristinta.

Kuvia

• 
  Monopoletta-BMW (1949)
• 
  Cooper Formula 500 (1950)
• 
  Tecno (1960-luku)
• 
  Ralt RT 1 (1970-luku)

Formula 3 -autot

Formula 3 -luokassa on useita valmistajia niin autoissa kuin moottoreissakin. Luokan päämerkki on ollut jo vuosia italialainen Dallara, jonka lisäksi F3-autoja valmistavat ranskalainen Mygale ja venäläinen Art-Line (Arttech-merkillä). Kilpailukäytössä on edelleen myös monia muita merkkejä, joiden valmistus on kuitenkin jo loppunut.

Kaikki Formula 3 -moottorit ovat 2,0-litraisia, bensiinikäyttöisiä, nelisylinterisiä ja ahtamattomia. F3-moottorin tulee perustua luokiteltuun tuotantomoottoriin. Euroopassa käytetään nykyisin lähinnä Mercedes-HWA ja Volkswagen-Spiess -moottoreita. Japanissa päämerkkejä ovat Toyota-Tom's ja Mugen Honda. 26-millimetrisellä kuristimella varustetun F3-moottorin teho on noin 210 hevosvoimaa.

F3-autossa käytetään sileitä ns. slick-renkaita. Käytettävä rengasmerkki on sarjakohtainen. Nykyisin F3-luokkaa ajetaan mm. Avonin, Kumhon ja Yokohaman renkailla. Suomessa Dunlop Tyres hoitaa Formula 3 -sarjan rengashuollon.

Tärkeimpiä mittoja

• leveys: enintään 1850 mm
• akseliväli: vähintään 2000 mm
• raideleveys: enintään 1200 mm
• massa: vähintään 550 kg (kilpailukunnossa kuljettaja mukaan luettuna)
• manuaalivaihteisto, korkeintaan 6 vaihdetta eteen. Peruutusvaihde pakollinen.
• renkaat: edessä 190/530R13, takana 230/590R13

Kaikissa F3-sarjoissa ei noudateta FIA:n sääntöjä kokonaisuudessaan. Italian, Etelä-Amerikan ja European F3 Open -sarjoissa käytetään kustannuksiltaan aitoja F3-moottoreita edullisempia yksityyppimoottoreita^selvennä. Ison-Britanninan ja Japanin mestaruussarjoissa kilpaillaan myös vanhemmilla autoilla omassa luokassaan. Näissä kansallisissa luokissa käytetään yksityyppimoottoreita, vaikka uusimman sukupolven autot kilpailevat samoissa lähdöissä FIA:n sääntöjen mukaisina.

Formula 3 -luokka Suomessa

Formula 3 -luokalla on Suomessa pitkät perinteet. Alkuperäisillä 500cc autoilla kilpailtiin mm. Eläintarhan ajoissa. Suomenmestaruudesta F3:ssa on ajettu vuosina 1958-1960, 1984-1986 ja 2000-2009 (vuonna 2002 sarja oli arvoltaan cup). Kaudella 2010 suomenmestaruussarjan korvaa uusi Nordic F3 Masters.

2000-luvulla Dallara - Opel-Spiess on ollut menestynein automerkki SM-sarjassa. Sillä on voitettu mestaruus seitsemän kertaa. Kuljettajista SM-kultaa on saavuttanut useammin kuin kerran vain Jari Koivisto (2001, 2005). SM-sarjassa on ajanut myös useita ulkomaalaisia kuljettajia, mutta mestariksi on yltänyt vain italialainen Andrea Belicchi vuonna 2003.

Suomen mestarit

• 1958 Heimo Hietarinta
• 1959 Curt Lincoln
• 1960 Heimo Hietarinta
• 1984 Jari Koiranen
• 1985 Sami Pensala
• 1986 Jorma "Bisse" Airaksinen
• 2000 Marko Nevalainen
• 2001 Jari Koivisto
• 2002 Jussi Pinomäki (CUP)
• 2003 Andrea Belicchi
• 2004 Teemu Tanninen
• 2005 Jari Koivisto
• 2006 Arto Taimi
• 2007 Tomi Limmonen
• 2008 Mika Vähämäki
• 2009 Kimmo Joutvuo

Nordic F3 Masters

• 2010 Jani Tammi

Aiheesta muualla

• Formula 3 -eurosarjan sivut (englanniksi)
• Formula 3 Story - Tilastoja F3-luokasta^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)
• Nordic F3 Masters (Arkistoitu – Internet Archive)