Die Fragmente der Vorsokratiker

Die Fragmente der Vorsokratiker on Hermann Alexander Dielsin kokoama jättimäinen esisokraattisilta filosofeilta säilyneiden tekstikatkelmien kokoelma, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1903. Diels uudisti ja laajensi teosta kolme kertaa, ja myöhemmin Walther Kranz julkaisi siitä viidennen uudistetun painoksen vuosina 1934–1937 ja kuudennen vuonna 1952. Teoksen myöhemmät painokset ovat uusintapainoksia kuudennesta.

Sisältö

Teos koostuu kolmesta osasta. Se esittää jokaista esisokraatikkoa koskien sekä lainauksia, jotka ovat peräisin heidän muuten kadonneista teoksistaan mutta säilyneet osana muiden myöhemmin kirjoittamia teoksia, sekä toisen käden lähteiden tarjoamaa aineistoa, joka tunnetaan nimellä testimonia. Tähän kuuluvat esisokraatikkojen teosten kommentaarit sekä selonteot heidän elämästään ja ajattelustaan.

Viittausjärjestelmä

Dielsin menetelmästä viitata esisokraatikkoja koskeviin tekstikatkelmiin on tullut alan standardi. Viittausjärjestelmää kutsutaan Diels-Kranz (DK) -numeroinniksi. Järjestelmässä jokaisella esisokraattisella kirjailijalla on oma numero, jonka mukaan kirjailijat on numeroitu suunnilleen aikajärjestyksessä Orfeuksesta teoksen Dissoi logoi kirjoittajaan. Kunkin numeron alla kirjailijaan liittyvät katkelmat on merkitty kirjaimella seuraavasti:

A. testimonia: antiikin aikaiset selonteot kirjailijan elämästä ja opeista,

B. ipsissima verba: kirjailijan omat täsmälliset sanat, eli häneltä säilyneet tekstikatkelmat,

C. imitaatiot: sanat, joihin on otettu mallia kirjailijalta.

Kunkin kirjaimen alle koottujen katkelmien järjestys määräytyy puolestaan yleensä lähteiden nimien aakkosjärjestyksen perusteella.

Esimerkiksi Parmenidesta koskevat katkelmat löytyvät numerolta 28. Teksti, jota pidetään hänen runonsa Luonnosta (”Totuuden ja Mielipiteen tie”) johdanto-osana, ja joka tunnetaan Sekstos Empeirikoksen ja Simplikioksen lainaamana, on Dielsin kokoelmassa merkitty katkelmaksi 28 B1. Luku 28 viittaa siis Parmenideehen; B siihen, että kyseessä on suora lainaus; ja 1 tarkoittaa sitä, että kyseessä on ensimmäinen Dielsin esittämistä Parmenides-lainauksista.

Platonin kuvaus Zenon Elealaisen ja Parmenideen väitetystä vierailusta Ateenaan (Parmenides 127ff) on puolestaan merkitty katkelmaksi 29 A11. 29 on Zenonin numero teoksessa, sillä katkelma liittyy suoremmin Zenoniin kuin Parmenideehen; A tarkoittaa sitä, että kyseessä on kertomus kyseessä olevasta filosofista, ei lainaus.

Vaikka Dielsin teos on suuresti arvostettu, tutkijat ovat erimielisiä joistakin sen tekemistä tulkinnoista. Jotkut tutkijat pitävät joitakin katkelmia, jotka Diels on luokitellut suoriksi lainauksiksi, tosiasiassa parafraaseina tai oppien selityksinä.

Teoksesta puuttuvat luonnollisesti uusimmat tekstilöydöt, kuten vuonna 1998 julkistettu Strasbourgin papyrus, jossa on säilynyt joitakin osia Empedokleen ennen tuntemattomista runoista. Kyseessä vaikuttaa olevan jatko Empedokleen runolle Luonnosta, joka on Dielsin teoksessa katkelma DK 31 B17.

Osat

Vuoden 1934 painoksessa teoksen kolme osaa jakautuvat seuraavasti:

Osa I	Osa II	Osa III
A. Alku I. Varhainen kosmologinen runous 1. Orfeus 2. Musaios 3. Epimenides II. 500-luvun eaa. astrologinen runous 4. Hesiodos 5. Fokos 6. Kleostratos III. Varhainen kosmologinen ja mieteproosa 7. Ferekydes 8. Theagenes 9. Akusilaos 10. Seitsemän viisasta B. 500- ja 400-lukujen eaa. filosofien ja heidän välittömien seuraajiensa katkelmat 11. Thales 12. Anaksimandros 13. Anaksimenes 14. Pythagoras 15-20. Vanhemmat pythagoralaiset 15. Kerkops 16. Petron 17. Brontinos 18. Hippasos 19. Kallifon ja Demokedes 20. Parmeniskos 21. Ksenofanes 22. Herakleitos 23. Epikharmos 24. Alkmaion Krotonlainen 25. Ikkos 26. Paron 27. Ameinias 28. Parmenides 29. Zenon 30. Melissos 31. Empedokles 32. Menestor 33. Ksythos 34. Boidas 35. Thrasyalkes 36. Ion Khioslainen 37. Damon Ateenalainen 38. Hippon 39. Faleas ja Hippodamos 40. Polykleitos 41. Oinopides 42. Hippokrates. Aiskhylos 43. Theodoros Kyreneläinen 44. Filolaos 45. Eurytos 46. Arkhippos. Lysis. Opsimos 47. Arkhytas 48. Okkelos 49. Timaios Lokroilainen 50. Hiketas 51. Ekfantos 52. Ksenofilos 53. Diokles. Ekhekrates. Polymnastos. Fanton. Arion 54. Proros. Amyklas. Kleinias 55. Damon ja Fintias 56. Simos. Myonides. Eufranor 57. Lykon 58. Pythagoralainen koulu A. Iamblikhoksen luettelo B. Anonyymit pythagoralaiset C. Akūsmata, Symbola D. Ek tōn Aristoksenū Pythagorikōn apofaseōn kai Pythagorikū biū E. Pythagoralaiset keskikomediassa	B. 500- ja 400-lukujen eaa. filosofien ja heidän välittömien seuraajiensa katkelmat 59. Anaksagoras 60. Arkhelaos 61. Metrodoros Lampsakoslainen 62. Kleidemos 63. Idaios 64. Diogenes Apollonialainen 65. Kratylos 66. Antisthenes Herakleitoslainen 67-78. Abderalaiset 67. Leukippos 68. Demokritos 69. Nessas 70. Metrodoros Khioslainen 71. Diogenes Smyrnalainen 72. Anaksarkhos Abderalainen 73. Hekataios Abderalainen 74. Apollodoros Kyzikoslainen 75. Nausifanes 76. Diotimos Tyroslainen 77. Bion Abderalainen 78. Bolos C. Vanhempi sofistiikka 79. Sofistiikan nimi ja käsite 80. Protagoras 81. Kseniades 82. Gorgias 83. Lykofron 84. Prodikos 85. Thrasymakhos 86. Hippias 87. Antifon 88. Kritias 89. Anonymus Iamblichi (Iamblikhoksen lainaama anonyymi kirjoittaja) 90. Dissoi logoi (Dialekseis)	Hakemisto: sanasto ja lähdetekstit

Painokset

• 1. painos: 1903
• 2. painos, 2 osaa: 1906–1910.
• 3. painos, 3 osaa: 1912–1922
• 4. painos, 3 osaa: 1922
• 5. painos, 3 osaa: 1934–1937
• 6. painos, 3 osaa: 1951–1952
  • Uusintapainokset (7.–12. painos): 1954–1966
  • Uusintapainos, 2004–2005 (ISBN 3-615-12200-3)

Käännöksiä

• Freeman, Kathleen: Ancilla to the Pre-Socratic Philosophers. Oxford University Press, 1948. (Harvard University Press, 1957)
• Giannantoni, Gabriele: I Presocratici. Testimonianze e frammenti. Roma-Bari: Laterza, 1983.

Aiheesta muualla

• Presocratics - Fragments (Arkistoitu – Internet Archive) ILIESI Daphnet. Digitaalinen versio Dielsin ja Kranzin teoksen kreikankielisestä tekstistä, sekä italiankielinen käännös. (italiaksi) (muinaiskreikaksi)
• Diels, Hermann & Kranz, Walther: Die Fragmente der Vorsokratiker griechisch und deutsch (1903)
• Freeman, Kathleen: Ancilla to the Pre-Socratic Philosophers (1948) (englanniksi)