Ossi Ahlapuro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ossi Ahlapuro
Ossi Ahlapuro vuonna 2012.
Ossi Ahlapuro vuonna 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Ossi Antero Ahlapuro
Syntynyt18. heinäkuuta 1939
Viipuri
Kuollut29. tammikuuta 2023 (83 vuotta)
Helsinki
Ammatti laulaja, näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1961–2018
Merkittävät roolit Frollo
(Notre Damen kellonsoittaja)
John Silver
(Aarreplaneetta)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Ossi Antero Ahlapuro (18. heinäkuuta 1939 Viipuri[1]29. tammikuuta 2023 Helsinki[2][3]) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän työskenteli Yleisradion Radioteatterissa 1967–2001 ja on tunnettu monista äänirooleistaan myös animaatioelokuvissa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Ahlapuro asui Helsingissä, jossa hänen isänsä työskenteli rautateillä. Viulunrakennusta harrastava isä laittoi Ossi-pojan viulutunneille, joilla hän kulki kymmenisen vuotta kunnes lopetti aloittaessaan työelämän. Ahlapurolla ei ole teatterialan opintoja, mutta hyvänä laulajana hän pääsi mukaan Punainen Mylly -revyyteatteriin vuosiksi 1960–1963. Ensimmäinen rooli oli unkarilaisessa laulunäytelmässä Kylän heittiö, jossa hän arvostelijan mukaan elehti lavalla ”kuin lautapäähärkä”.[4]

Punaista Myllyä seurasi vuosi Teatteri Jurkassa ja pari vuotta Kotkan kaupunginteatterissa, kunnes Ahlapuro sai kiinnityksen Radioteatteriin 1967.[5] Yleisradion palveluksessa hän jatkoi 34 vuotta vuoteen 2001 saakka. Uraan mahtui ilmeisesti yli tuhat äänitehtävää, joista Ahlapuro arvosti eniten Leopold Bloomin roolia Timo Humalojan vuonna 1982 James Joycen romaanin pohjalta ohjaamassa Odysseuksessa.[4] Ossi Ahlapuro esitti Elmoa kuunnelmassa Elmo, urheilija.

Kesällä 2009 Ahlapuro näytteli Samppalinnan kesäteatterissa Elviksestä kertovassa musikaalikomediassa All Shook Up – Elvistellään. Syksyllä 2010 hän näytteli Zorbaksen roolin Varkauden Teatterissa, jossa hän kaksi vuotta aiemmin oli tehnyt Makar Tšudran roolin näytelmässä Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.[6]

Ahlapuro lauloi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa duettoja Ritva Oksasen kanssa. Kesän 1970 suuri hitti Suomessa oli heidän levyttämänsä ”Maria Isabel”. Sen menestyksen myötä Ahlapuro sai levyttää esikoisalbuminsa Minne kukat kadonneet, joka oli Suomen ensimmäinen näyttelijän tekemä levyalbumi. 1970-luvulta lähtien Ahlapuro esiintyi Suomen lisäksi Kreikan Ródoksella erityisesti suomalaisten suosimassa yökerho Ellissä.[4]

Ahlapuro esiintyi pakastimeen jäätyneenä miehenä 1960-luvun lopun televisiosarjassa Pidättekö ostereista. Toukokuussa 2009 Ahlapuro vieraili Salatut elämät -sarjassa, jossa hän näytteli Salla Mattilan isää Markku Mattilaa.

Ahlapuro kuoli syöpään 83-vuotiaana tammikuussa 2023.[2][7]

Vuosi Elokuva Rooli
1970 Päämaja laulava sotilas junassa
1996 Syrjähyppyjä Palle
1997 Siivoton juttu isännöitsijä
2001 Epäilyksen varjo
Valtapeliä elokuussa 1940 Kyösti Kallio
2004 Väärät kengät Heimo
2018 Varasto 2 Ernesti, Kirstin setä
Ihmisen osa liikemies

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Sarja Rooli
1995 Suloinen myrkynkeittäjä poliisi
1995, 1999 Kotikatu Kerkko / asiakas huoltoasemalla
1997 Vuoroin vieraissa Martti Kaivanto, Tonin isä
1998 Klubi Risto Routavuori
2000 Raid Ylikomisario Tuomela
2001 Seitsemän Viirre
Kivi ja Kilpi Gunnar
Joulukalenteri joulupukki
2002 Niin paljon parempi mies haudankaivaja / herrasmies
Yhteinen huone
Tummien vesien tulkit Katajamaa
2005 Handu pumpulla Pertsa
2006 Mogadishu Avenue kuski
2009 Salatut elämät Markku Mattila
2018 Kummeli esittää: Kontio & Parmas miespotilas

Ääninäyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
  1. Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993
  2. a b Lempinen, Jenna; Kaskinen, Miikka: Näyttelijä Ossi Ahlapuro on kuollut, tytär kertoo viimeisistä hetkistä Ilta-Sanomat. 29.1.2023. Viitattu 29.1.2023.
  3. Mattlar, Mikko: Muistokirjoitus Helsingin Sanomat. 16.2.2023. Viitattu 16.2.2023.
  4. a b c Kumpulampi, Kari: Mr Ääni on monessa mukana (Arkistoitu – Internet Archive), Suur-Tampere 3.6.2014 14, viitattu 20.12.2014.
  5. Verneri Veistäjä: Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 127. Helsinki: Tammi, 1965.
  6. Ahlapuro, Ossi, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 19.12.2014.
  7. Koste, Henna: Ossi Ahlapuro on kuollut Iltalehti. 29.1.2023. Viitattu 29.1.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]