Christoph Waltz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Christoph Waltz
Christoph Waltz vuonna 2017.
Christoph Waltz vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1956 (ikä 68)
Wien, Itävalta
Ammatti näyttelijä, ohjaaja
Puoliso Judith Holste
Lapset 4
Näyttelijä
Aktiivisena 1977–
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Oscar, Golden Globe ja Bafta
2009 Kunniattomat paskiaiset
2012 Django Unchained

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Christoph Waltz (saks: [ˈkrɪstɔf ˈvalts]; s. 4. lokakuuta 1956 Wien) on saksalais-itävaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä ja ohjaaja. Waltz esiintyi useissa saksankielisissä elokuvissa ennen maailmanlaajuista läpimurtoaan Quentin Tarantinon elokuvassa Kunniattomat paskiaiset (2009), joka nosti hänet kuuluisuuteen. Hän voitti roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-, Golden Globe- ja Bafta-palkinnot. Sen jälkeen Waltz esiintyi muutamassa hyvin menestyneessä elokuvassa, mukaan lukien The Green Hornet, Vettä elefanteille ja Kolme muskettisoturia (kaikki 2011), kunnes esiintyi jälleen Tarantinon ohjaamassa elokuvassa Django Unchained (2012), josta hän voitti toisen kerran Oscar-, Golden Globe- ja Bafta-palkinnot parhaasta miessivuosasta. Vuonna 2014 Waltz näytteli elokuvissa Kaameat pomot 2 ja Big Eyes, josta hän sai parhaan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Hän näytteli Franz Oberhauseria vuoden 2015 Bond-elokuvassa Spectre.

Elämä ja ura

Christoph Waltz vuonna 2012.

Waltz opiskeli laulamista ja oopperaa yliopistossa Itävallassa. 1970-luvun lopulla hän muutti vähäksi aikaa New Yorkiin. Palattuaan Eurooppaan hän työskenteli teattereissa Zürichissä, Hampurissa ja Kölnissä. Waltz muutti silloisen vaimonsa ja lastensa kanssa 1980-luvun lopulla Lontooseen. Hän on näytellyt myös televisiossa muun muassa Poliisikoira Rexin jaksossa ”Nukkemurhaaja”. Hänen kuuluisin esiintymisensä on Hans Landan rooli Quentin Tarantinon ohjaamassa elokuvassa Kunniattomat paskiaiset. Waltz sai roolistaan parhaan näyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla 2009 ja parhaan miessivuosan Golden Globen 2010, Oscarin 2010[1] sekä BAFTA:n.[2] Vuonna 2013 Waltz voitti toisen kerran parhaan miessivuosan Golden Globen, BAFTA:n sekä Parhaan miessivuosaroolin Oscarin roolistaan Django Unchained -elokuvassa.[3]

Waltz puhuu sujuvaa saksaa, ranskaa, ja englantia. Kielitaito oli suuressa roolissa Waltzin saadessa osan Kunniattomat paskiaiset -elokuvassa, jossa hän esiintyi neljällä kielellä; saksalla, ranskalla, englannilla ja italialla.[4][5][6]

Nykyään Waltz asuu suurimman osan vuodesta Berliinissä.

Valikoitu filmografia

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1982 Fire and Sword Tristan
1986 Wahnfried Nietzsche
1995 Catherine the Great Mirovich
2000 Death, Deceit and Destiny Aboard the Orient Express Brian
Tavallisen rehti rikollinen Ordinary Decent Criminal Peter
Falling Rocks Louis
2007 Die Zürcher Verlobung - Drehbuch zur Liebe Frank ”Büffel” Arbogast
Die Verzauberung tri Helmut Bahr
2008 Das Geheimnis im Wald Hans Kortmann
Todsünde Sebastian Flies
Das jüngste Gericht Peters
2009 Kunniattomat paskiaiset Inglourious Basterds Standartenführer Hans Landa
2011 The Green Hornet Chudnofsky
Vettä elefanteille Water for Elephants August Rosenbluth
Kolme muskettisoturia The Three Musketeers Kardinaali Richelieu
Carnage Alan Cowan
2012 Django Unchained tri King Schultz
2013 The Zero Theorem Qoehn Leth
Salainen valtakunta Epic Mandrake (äänirooli)
2014 Big Eyes Walter Keane
Muppets Most Wanted oma itsensä (cameorooli)
Kaameat pomot 2 Horrible Bosses 2 Burt Hanson
2015 007 Spectre Spectre Franz Oberhauser / Ernst Stavro Blofeld
2016 Tarzanin legenda The Legend of Tarzan Léon Rom
2017 Tulppaanikuume Tulip Fever Cornelis Sandvoort
Downsizing Dušan Mirković
2019 Alita: Battle Angel tri Dyson Ido
QT8: The First Eight oma itsensä
2021 007 No Time to Die No Time to Die Franz Oberhauser / Ernst Stavro Blofeld
The French Dispatch Boris Schommers

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla