solista

Suomi

Substantiivi

solista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta sol

Substantiivi

solista

1. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta sola

Verbi

solista (66) (taivutus[luo])

1. pitää hitaasti virtaavan veden ääntä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolist̪ɑˣ/
• tavutus: so‧lis‧ta

Aiheesta muualla

• solista Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

solista m./f.

1. solisti