luova

Katso myös: Luova

Suomi

Adjektiivi

luova (10) (komparatiivi luovempi, superlatiivi luovin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jolla on luovuutta; joka kykenee luomaan tai keksimään uutta

   Kari on todella luova insinööriksi.

2. sellainen, jossa saa käyttää luovuutta tai joka edellyttää luovuutta

   luova työ

   luovilla aloilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯ʋɑ/
• tavutus: luo‧va

Käännökset

1. sellainen, jolla on luovuutta

englanti: creative ranska: créatif m., créative f.

viro: loov

Liittyvät sanat

• luoda

Johdokset

• adverbit: luovasti
• substantiivit: luovuus

Vastakohta

• lattea

Aiheesta muualla

• luova Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

luova

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luoda

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luova	luovat
genetiivi	luovan	luovien (luovain)
partitiivi	luovaa	luovia
akkusatiivi	luova; luovan	luovat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luovassa	luovissa
elatiivi	luovasta	luovista
illatiivi	luovaan	luoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luovalla	luovilla
ablatiivi	luovalta	luovilta
allatiivi	luovalle	luoville
muut sijamuodot
essiivi	luovana	luovina
translatiivi	luovaksi	luoviksi
abessiivi	luovatta	luovitta
instruktiivi	–	luovin
komitatiivi	–	luovine