despootti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaadespootti (5-C) (monikko despootit)
- hirmuvaltias, itsevaltias
- (historia) Bysantin valtakunnan kruununperijän arvonimi, myöhemmin eräiden vasallivaltioiden hallitsijoille annettu arvonimi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈdespoːt̪ːi/
- tavutus: des‧poot‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | despootti | despootit |
genetiivi | despootin | despoottien (despoottein) |
partitiivi | despoottia | despootteja |
akkusatiivi | despootti; despootin |
despootit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | despootissa | despooteissa |
elatiivi | despootista | despooteista |
illatiivi | despoottiin | despootteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | despootilla | despooteilla |
ablatiivi | despootilta | despooteilta |
allatiivi | despootille | despooteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | despoottina | despootteina |
translatiivi | despootiksi | despooteiksi |
abessiivi | despootitta | despooteitta |
instruktiivi | – | despootein |
komitatiivi | – | despootteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | despooti- | |
vahva vartalo | despootti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- muinaiskreikan δεσπότης (despótēs), "herra" << indoeurooppalainen *déms pótis, "talon isäntä"
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- despootti Kielitoimiston sanakirjassa