aikamuoto

Katso artikkeli Aikamuoto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

aikamuoto

(kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aikamuoto	aikamuodot
genetiivi	aikamuodon	aikamuotojen
partitiivi	aikamuotoa	aikamuotoja
akkusatiivi	aikamuoto; aikamuodon	aikamuodot
sisäpaikallissijat
inessiivi	aikamuodossa	aikamuodoissa
elatiivi	aikamuodosta	aikamuodoista
illatiivi	aikamuotoon	aikamuotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aikamuodolla	aikamuodoilla
ablatiivi	aikamuodolta	aikamuodoilta
allatiivi	aikamuodolle	aikamuodoille
muut sijamuodot
essiivi	aikamuotona	aikamuotoina
translatiivi	aikamuodoksi	aikamuodoiksi
abessiivi	aikamuodotta	aikamuodoitta
instruktiivi	–	aikamuodoin
komitatiivi	–	aikamuotoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aikamuodo-
vahva vartalo	aikamuoto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista aika ja muoto

Käännökset

1. verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut

bulgaria: време n.
englanti: tense, grammatical tense
espanja: tiempo
kroaatti: vrijeme n.
puola: czas m.
ranska: temps m., temps verbal

saksa: Tempus m.
serbokroaatti: vreme, време n., (ikavica) vrime, (ijekavica) vrijeme
tšekki: čas m.
turkki: zaman
venäjä: время
viro: aeg, tempus

Liittyvät sanat

Synonyymit

aikaluokka, tempus

Alakäsitteet

futuuri, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti, preesens, preteriti

Aiheesta muualla

aikamuoto Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=aikamuoto&oldid=4458864”