ääniraita

Suomi

Substantiivi

ääniraita

1. äänentoistossa tallennusvälineen pinnalta varattu eritavoin käsitelty alue kuten filmin reunaan sijoitettu valo- tai magneettiääni, vakiokohta ääninauhan pinnassa (mono tai stereo), äänilevyn ura, jne.
2. elokuvan, televisiosarjan tai videopelin ääniosuus, joka koostuu musiikista, dialogista ja äänitehosteista

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːniˌrɑi̯t̪ɑ/
• tavutus: ää‧ni‧rai‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista ääni ja raita

Käännökset

2. ääniosuus

englanti: soundtrack