äänikerta

Suomi

Substantiivi

äänikerta (9-K)

1. erityisesti uruissa koko äänialan kattava saman sointivärinen pillistö; eräissä muissa soittimissa vastaavia eriäänisiä äänialoja

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːniˌkert̪ɑ/
• tavutus: ää‧ni‧ker‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista ääni ja kerta

Käännökset

1. erityisesti uruissa koko äänialan kattava saman sointivärinen pillistö; eräissä muissa soittimissa vastaavia eriäänisiä äänialoja

englanti: stop italia: registro m.

ruotsi: stämma saksa: Register n.

Liittyvät sanat

• rekisteri

Yhdyssanat

• pää-äänikerta

Aiheesta muualla

• äänikerta Kielitoimiston sanakirjassa