Zvenigorod
Zvenigorod (ven. Звени́город) on kaupunki Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee Moskvajoen rannalla 46 kilometriä Moskovan kaupungista länteen. Golitsynon asemalta haarautuva sivurata yhdistää sen Moskovan ja Smolenskin väliseen rautatiehen. Asukkaita on 16 395 henkeä (vuonna 2010).[1]
| Zvenigorod Звенигород |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
 Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Zvenigorod |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Moskovan alue |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 48,1 km² |
| Väkiluku (2010) ([1]) | 16 395 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Zvenigorod on yksi Moskovan alueen vanhimmista kaupungeista. Juri Dolgorukin arvellaan perustaneen sen vuonna 1152. Ensimmäisen kerran se mainitaan Iivana Kalitan testamentissa vuosina 1328 ja 1339. 1300-luvulla Moskvajoen pohjoisrannan korkealla mäellä sijaitsi ns. Gorodok, maavalleilla vahvistettu puinen linnoitus. 1500-luvulle saakka se toimi Moskovan läntisenä vartiopaikkana. Vuosina 1339–1492 kaupunki oli Zvenigorodin lääniruhtinaskunnan keskus. Vuonna 1382 sen hävittivät tataarit.
Dmitri Donskoin pojan Juri Dmitrovitšin aikana 1300–1400-lukujen vaihteessa rakennetusta linnoituksesta on säilynyt maavalleja ja Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali vuodelta 1399. Sen sisällä on jäänteitä freskomaalauksista, joiden tekijänä pidetään Andrei Rubljovia.
Gorodokin itäpuolelle Moskvajoen rannalle muodostui kaksi esikaupunkia. Linnoituksen länsipuolella sijaitsevalle Storoževaja-mäelle perustettiin vuosina 1398–1399 Savvino-Storoževskin luostari, jossa on vuonna 1405 rakennettu Neitsyt Marian syntymän katedraali. Tsaari Aleksei Mihailovitš käytti luostaria maaseutuasuntonaan. Vuosina 1650–1654 luostariin rakennettiin linnoitusmainen muuri torneineen, Pyhän kolminaisuuden kirkko, tsaarin ja tsaarittaren palatsit ym.
Vuodesta 1781 lähtien Zvenigorod oli samannimisen Moskovan lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. Sen taloudellinen merkitys jäi kuitenkin vähäiseksi. Kauniin maisemansa ansiosta kaupungin ympäristöstä tuli 1800-luvulla suosittua huvilaseutua. Zvenigorodissa ja sen lähiseudulla ovat asuneet ja työskennelleet mm. taiteilijat Isaak Levitan, Aleksei Savrasov, Ilja Repin, kirjailijat Nikolai Karamzin, Anton Tšehov, Maksim Gorki, säveltäjät Pjotr Tšaikovski ja Sergei Tanejev.
Zvenigorodissa on käsityöammattien pohjalta syntynyttä pienteollisuutta sekä elintarviketeollisuutta. Kaupunki on suosittu matkailukohde. Savvino-Storoževskin luostarissa toimii historiallis-arkkitehtoninen museo.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 16.11.2013. (venäjäksi)
- ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 145–156. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
| Hallinnollinen keskus: Moskova (erillinen hallintoalue) Aprelevka | Balašiha | Bronnitsy | Dedovsk | Dmitrov | Dolgoprudnyi | Domodedovo | Drezna | Dubna | Dzeržinski | Elektrogorsk | Elektrostal | Elektrougli | Frjazino | Golitsyno | Himki | Hotkovo | Istra | Ivantejevka | Jahroma | Jegorjevsk | Jubileinyi | Kašira | Klimovsk | Klin | Kolomna | Koroljov | Kotelniki | Krasnoarmeisk | Krasnogorsk | Krasnozavodsk | Krasnoznamensk | Kubinka | Kurovskoje | Likino-Duljovo | Ljubertsy | Lobnja | Losino-Petrovski | Luhovitsy | Lytkarino | Možaisk | Mytištši | Naro-Fominsk | Noginsk | Odintsovo | Orehovo-Zujevo | Ožerelje | Ozjory | Pavlovski Posad | Peresvet | Podolsk | Protvino | Puštšino | Puškino | Ramenskoje | Reutov | Rošal | Ruza | Šatura | Sergijev Posad | Serpuhov | Solnetšnogorsk | Staraja Kupavna | Štšolkovo | Stupino | Taldom | Tšehov | Tšernogolovka | Vereja | Vidnoje | Volokolamsk | Voskresensk | Vysokovsk | Zaraisk | Železnodorožnyi | Žukovski | Zvenigorod |