Yrjö Reenpää
Yrjö Reenpää, vuoteen 1935 Renqvist (18. heinäkuuta 1894 Helsinki – 18. joulukuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen filosofi ja fysiologi sekä Helsingin yliopiston fysiologian professori.[1] Hän kehitti yleistä aistinfysiologiaa Immanuel Kantin tietoteorian, psykofysiikan ja Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologian pohjalta. Filosofisesti hän edusti fenomenologiaa.[2]
| Yrjö Reenpää | |
|---|---|
 Yrjö Reenpää 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1894 Helsinki |
| Kuollut | 18. joulukuuta 1976 (82 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Ihmisfysiologia ja filosofia |
Elämä
muokkaaYrjö Reenpään isä oli kustannustalon johtaja, professori, valtiopäivämies Alvar Renqvist ja äiti Karin Serlachius. Ylioppilaaksi tulon 1912 jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä ja opiskeluaikana aloitti tutkimustyön silloisen fysiologian professori Robert Tigerstedtin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi aistinfysiologisella tutkimuksella Über den Geschmack. Toimittuaan välillä puolustuslaitoksen palveluksessa päämajan lääkintäosastolla Mikkelissä hän palasi Helsingin yliopiston fysiologian laitokselle jatkamaan aistin- ja havaintofysiologisia tutkimuksia 1925. Robert Tigerstedtin seuraajan Carl Tigerstedtin kuoltua hänestä tuli 1927 fysiologian professori, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1962. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi muun muassa Puolustuslaitoksen lääkintäosaston toimistopäällikkönä ja ilmavoimien psykofysiologisen laitoksen johtajana, sotilasarvoltaan Reenpää oli lääkintaeverstiluutnantti (1944)[3].
Reenpään puoliso vuodesta 1922 oli Karin Ingegard Loveson, perheeseen syntyi yksi lapsi, Brita, joka myöhemmin avioitui professori Erkki Aaltion kanssa.[3] [4]
Yleinen aistinfysiologia
muokkaaAluksi kokeellisiin tutkimuksiin painottuvat aistin- ja havaintofysiologiset tutkimusaiheet maku-, tunto-, lihas- ja liiketuntoaistien alueilla johtivat Reenpäätä käsittelemään yleisen aistinfysiologian keskeistä psykofyysistä ongelmaa. Hän mittasi ärsykemuuttujien ja aistinelämyssuureiden keskinäisiä suhteita ja totesi niissä lainalaisuuksia, joiden perusteella oli mahdollisuus esittää malleja fenomenaalisten aistinhavaintojen rakenteesta ja metriikasta. Hän esitti yleisen aistinfysiologisen aksiomatiikan myös matemaattisessa muodossaan, joka oli sopusoinnussa kantilaisen tietoteorian ja vuosisadan alkupuolella syntyneen fenomenologian kanssa. Työtovereineen hän todensi aksiomatiikan kuvaaman havaintomoninaisuuden rakenteen paikkansapitävyyttä eri aistinpiirien alueilla psykofyysisin mittausmenetelmin.
Filosofia
muokkaaAistin- ja havaintofysiologiset tutkimukset vakuuttivat Reenpään siitä, että aistinhavainnot muodostavat tiedon perustan myös eksakteissa tieteissä. Hänen mukaansa käsitteet voidaan johtaa perustavanlaatuisemmista havainnoista Kantin peruslause- ja kategoriataulukkojen järjestelmänä. Käsitteellisyys syntyy havainnon sisällöstä ajasta irrottamisella isomorfiseksi ajattomaksi olioksi. Psykofyysisen ongelman Reenpää tulkitsee kausaaliongelman sijasta samanaikaisuusperiaatteen (simultaani-isomorfia) ja käsitevastaavuuden perusteella.
Yhteiskunnallinen toiminta
muokkaaTieteellisen toimintansa ohella Yrjö Reenpää toimi suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin puheenjohtajana (1933–1936), Pohjoismaisen fysiologiyhdistyksen puheenjohtajana (1936–1939), Suomalaisen Tiedeakatemian esimiehenä (1942–1943) ja Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtorina. Erityisen läheistä hänelle oli toiminta Suomen Kulttuurirahastossa, jonka kannatusyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtaja hän toimi 1937–1953 ja sen jälkeen rahaston hallintoneuvoston esimiehenä 1968 asti ja hänet nimitettiin Suomen Kulttuurirahaston kunniaesimieheksi. Rahasto järjestää Yrjö Reenpää -luentoja kunnioittaakseen professori Reenpään työtä Suomen tiede- ja taide-elämän hyväksi. Luentoja on järjestetty vuodesta 1979. Luennoitsijalle luovutetaan Wäinö Aaltosen suunnittelema Yrjö Reenpää -mitali.[5]
Teoksia
muokkaa- Yleinen aistinfysiologia (1935)
- Die Dualität des Verstandes (1950)
- Aufbau der Allgemeinen Sinnesphysiologie: Grundlegung einer Wissenschaft vom Beobachten (1959)
- Theorie des Sinneswahrnehmens (1961)
- Allgemeine Sinnesphysiologie (1962)
- Über die Zeit: Darstellung und Kommentar einiger Interpretationen des Zeitlichen in der Philosophie. Über die Zeit in den Naturwissenschaften (1966)
- Wahrnehmen, Beobachten, Konstituieren: Phänomenologie und Begriffsbestimmung der ersten Erkenntnisakte (1965)
- Über das Körper–Seele-Problem (1970)
- Ajateltua ja koettua (1974)
Lähteet
muokkaa- Hensel, Herbert: Allgemeine Sinnesphysiologie: Hautsinne, Geschmack, Geruch. Springer 1966.
- Eskola, Seikko: Tiedettä, taidetta, aatetta: Suomen Kulttuurirahasto Suomen Kulttuurissa. 1991.
- Tyrkkö, Jyrki – Jauhiainen, Tapani – Häkkinen, Veikko – Schaffrath, Dieter: Yrjö Reenpää: Kulttuurivaikuttaja ja tiedemies. Cultura 2004.
- Tyrkkö, J. – Jauhiainen, T. – Häkkinen, V. – Schaffrath, D.: Yrjö Reenpää: Sinnesphysiologe und Philosoph zwischen Finnland und Deutschland. 2006.
Viitteet
muokkaa- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 591. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Suomalaisen filosofian kronikka. (Arkistoitu – Internet Archive) Niin & näin.
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 524-525. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Pentti Mäkelä: Brita Reenpään rahasto Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ 9. Yrjö Reenpää -luento.
Aiheesta muualla
muokkaa- Leikola, Anto: Reenpää, Yrjö (1894–1976). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.5.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.