Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944 järjestettiin Yhdysvaltojen vielä käydessä toista maailmansotaa. Presidentti Franklin D. Roosevelt oli ollut virassa kauemmin kuin yksikään toinen presidentti, mutta oli silti suosittu. Roosevelt voitti odotetusti republikaanivastustajansa Thomas E. Deweyn.
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sinisissä osavaltioissa Roosevelt voitti valitsijamiehet ja punaisissa Dewey. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Roosevelt kuoli vuoden 1945 huhtikuussa, ja presidentiksi nousi varapresidentti Harry S. Truman.
Demokraattien esivaalit
muokkaaDemokraattipuolue ja istuva presidentti Franklin D. Roosevelt olivat olleet vallassa jo vuodesta 1932. Demokraateilla oli laaja momentum, koska Rooseveltin alla liittolaiset ja Yhdysvallat olivat kokeneet suuria voittoja toisessa maailmansodassa, kuten Normandian maihinnousun, Leytenlahden taistelun ja Operaatio Soihdun menestykset. Roosevelt oli myös onnistunut vahvistamaan Yhdysvaltojen taloutta, joka voimistui vahvasti Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Roosevelt ei kuitenkaan aluksi ollut ehdolla ja Rooseveltin liittolaista, Harry Hopkinsia pidettiin todennäköisenä ehdokkaana. Roosevelt kuitenkin päätti olla ehdolla vielä neljännen kerran, ensimmäisenä ja ainoana kertana Yhdysvaltojen historiassa.[2]
Monet konservatiivit ja talousoikeistolaiset demokraatit eivät suosineet Rooseveltin vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja vastustivat alkuvuodesta 1944 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden Smith vastaan Allwright päätöstä, jonka seurauksena Texasissa kiellettiin vain valkoisille oleva esivaali järjestelmä. He myös kyseenalaistivat Rooseveltin terveyttä. Nämä konservatiiviset demokraatit, nk. Texas Regulars irtautuivat puolueesta, mutta he eivät onnistuneet nimeämään omaa ehdokasta.[3]
Kuitenkin istuvaa varapresidenttiä, Henry A. Wallacea ei nimetty uudelleen ehdokkaaksi, koska häntä pidettiin liian vasemmistolaisena. Roosevelt olisi kuitenkin halunnut hänet, mutta puoluekoneisto painosti Rooseveltia ja hän lopulta hyväksyi varapresidenttiehdokkaaksi Missourin senaattori Harry S. Trumanin.[2]
-
Presidenttiehdokas Franklin D. Roosevelt -
Republikaanien esivaalit
muokkaaRepublikaanipuolue ei hallinnut Yhdysvaltain edustajainhuonetta tai senaattia, eivätkä he olleet voittaneet presidentinvaaleja sitten vuodesta 1928. Puolueen ehdokkuutta hakivat Ohion senaattori ja entisen presidentti William Howard Taftin tunnettu poika, Robert A. Taft, vuoden 1940 vaalien ehdokas, Wendell Willkie sekä liberaalirepublikaani, New Yorkin kuvernööri Thomas Dewey. Muita ehdokkaita olivat mm. Tyynellä valtamerellä Yhdysvaltojen asevoimia komentava Douglas MacArthur, mutta hän johti sotatoimia.[2][4] Dewey myös valittiin, koska hänen katsottiin pystyvän haastamaan Rooseveltin suosio molempien kotiosavaltiossa, New Yorkissa, koska hän oli voittanut kuvernöörivaalit 1942.[5]
-
Presidenttiehdokas New Yorkin kuvernööri Thomas Dewey -
Varapresidenttiehdokas Ohion kuvernööri John W. Bricker
Kampanjointi
muokkaaRoosevelt ei kampanjoinut erikoisemmin armeijan ylipäällikkyyden ja sodan stressin sekä heikentyneen kunnon takia. Truman kuitenkin vieraili useissa osavaltioissa keräten tukea. Dewey puolestaan kampanjoi aktiivisemmin ja hyökkäsi Roosveltin perustamiin New Deal -ohjelmiin, koska hänen mielestään ne loivat epävarmuutta etenkin PK-yrityksille.[6]
Tulokset
muokkaa- Franklin D. Roosevelt (Demokraatit): 25 612 916 ääntä (53,4%) ja 432 valitsijamiestä
- Thomas E. Dewey (Republikaanit): 22 017 929 ääntä (45,9%) ja 99 valitsijamiestä
- Norman Thomas (Sosialistit): 79 017 ääntä (0,2%)
- Claude A. Watson: (Kieltolakipuolue) 74 758 ääntä (0,2%)
Lähteet
muokkaa- ↑ Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 766-775. Anchor Books, 2009.
- ↑ TSHA | Texas Regulars www.tshaonline.org. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Brands 2009, s. 772
- ↑ Brands 2009, s. 500-501
- ↑ Brands 2009, s. 782-786