Voitto Viro
Voitto Eino Ilmari Viro (3. helmikuuta 1914 Kankaanpää[1] – 23. kesäkuuta 1999 Espoo[2]) oli Lauttasaaren kirkkoherra ja kirkollinen keskustelija, joka suhtautui avarasti paitsi erilaisiin uskonnollisiin ja hengellisiin näkemyksiin myös rajatietoon ja parapsykologiaan.
Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977.[3] Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.[1][4] Viro oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1982 vaalissa.[5]
Viro tuli tunnetuksi uudentyyppisestä viranhoidostaan ja seurakuntalaisten palvelemisesta. Hänen tavoitteenaan oli ihmisten avoin ja ennakkoluuloton kohtaaminen. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista.[6]
Viro oli tuottelias hengellisten kirjojen kirjoittaja, ja lisäksi hän suomensi useita teoksia.
Teokset
muokkaa- Matkalla olemassaolon suunnattomuuteen, 1997. ISBN 951-97302-1-4
- Vanha hautausmaa, 1993 (tekijän uudistama laitos) ISBN 951-1-12259-2
- Sielu on suunnaton ihme, 1981. ISBN 951-621-323-5
- Sanoja ilosta, sanoja surusta, 1980. ISBN 951-1-05813-4
- Toni, veljeni, 1980. ISBN 951-621-262-X
- Viimeinen vuosi, 1979. ISBN 951-0-09223-1
- Voitto Viro, 1979. ISBN 951-0-09433-1
- Vanha hautausmaa, 1976. ISBN 951-1-12259-2
- Pyhän maan matkaopas, 1976. (2. painos) ISBN 951-600-351-6
- Kymmenen päivän valo, 1975. ISBN 951-26-1082-5
- Korsupappina Syvärillä, 1974. ISBN 951-0-07294-X
- Hartaita hetkiä Pyhällä Maalla, 1973. ISBN 951-0-05999-4
- Arki – pyhä, 1972. ISBN 951-626-133-7
- Hampaissa, 1971
- Muistelmia elävistä sieluista, 1970
- Itsestään paha pappi saarnaa (toimite), 1969
- Anna minulle kirja, 1968
- Paimen, pässit ja valoa, 1967
- Matkalla ajassa ja ikuisuudessa, 1966
- Totuuden sanakirja, 1965
- Taivas oli minussa: Aleksandra Ionowan taidetta, 1965
- Sileän sormuksen tarina, 1964
- Pyhän maan matkaopas, 1963
- Mighty Negus, 1962
- Huomispäivä on teidän, 1960
- Minä laulan lapselleni, 1959
- Kirjeita, ilosta, surusta ja ihmisestä, 1957
- Aina elämään asti, 1956
- Kirjeitä niille jotka ehkä elävät, 1955
- Rakas Pyhä maa, 1954
- Mitä te tahdotte tehdä?, 1952
- Kodin onni ja väkijuomat, 1950
- Paperitehtäviä nuorille, 1950
- Aikamme avioliitto-ongelma 1947
- Tule nuorena, 1945
Kirjallisuutta
muokkaa- Itse asiassa kuultuna Voitto Viro. WSOY 1979.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Tyrvään yhteiskoulu − Vammalan lukio 1904−1979, s. 210. (Matrikkeli.) Vammala: Vammalan lukio, 1979.
- ↑ Voitto Viron muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- ↑ Viro, Voitto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Suomen kirkon matrikkeli 1982, s. 613. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto – Finlands Kyrkas Prästförbund, 1982.
- ↑ Savola, Hannu (toim.): Näin saatiin presidentti, s. 141. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1982.
- ↑ Myllyniemi, Marko: Voitto Viron mietteitä uskosta Resurget Sol Fugiens. 7.2.2008. Viitattu 28.2.2011.
Aiheesta muualla
muokkaa- Malkavaara, Mikko: Viro, Voitto (1914–1999). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.