Vilho Väyrynen
Vilho Ferdinand Valdemar Väyrynen (12. maaliskuuta 1912 Kemijärvi – 23. maaliskuuta 2000 Rovaniemi)[1] oli suomalainen asianajaja, sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.
| Vilho Väyrynen | |
|---|---|
 Vilho Väyrynen vuonna 1960 |
|
| Suomen sisäasiainministeri | |
|
Fagerholmin II hallitus
3.3.1956–26.5.1957 |
|
| Edeltäjä | Valto Käkelä |
| Seuraaja | Harras Kyttä |
| Suomen oikeusministeri | |
|
Fagerholmin II hallitus
3.3.1956–1.5.1956 |
|
| Edeltäjä | Weio Henriksson |
| Seuraaja | Arvo Helminen |
| Kansanedustaja | |
|
22.7.1948–19.2.1962
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Lapin läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1912 Kemijärvi |
| Kuollut | 23. maaliskuuta 2000 (88 vuotta) Rovaniemi |
| Ammatti | asianajaja |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus |
ylempi oikeustutkinto (1943) varatuomari (1946) |
Henkilöhistoria
muokkaaVäyrysen vanhemmat olivat suutarimestari Antti Väyrynen ja Hilda Susanna Kujala. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1932. Helsingin yliopistossa Väyrynen opiskeli ensin matematiikkaa, mutta vaihtoi alaa ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1943.[1] Varatuomarin arvon hän sai 1946. Väyrysen puoliso vuodesta 1938 oli Hellin Paavola, perheeseen syntyi kolme lasta.[1] Talvisodassa Värynen toimi komppanianpäällikkönä, jatkosodassa hän toimi lisäksi myös esikuntatehtävissä kapteeniksi ylennettynä. Väyrynen osallistui myös Lapin sotaan.[1] Sotien jälkeen hän toimi Tornion tuomiokunnan notaarina 1945–1946 ja asianajajana Rovaniemellä 1946–1977. Järjestysoikeuden pormestari Väyrynen oli Rovaniemellä 1971–1978.[2]
Poliittinen ura
muokkaaVäyrynen oli SDP:n kansanedustajana Lapin läänin vaalipiiristä 1948–1962. Hän oli sisäasiainministerinä Fagerholmin II hallituksessa 1956–1957 ja oikeusministerinä samassa hallituksessa kahden kuukauden ajan 1956 keväällä.[2] Väyrynen oli presidentin valitsijamies vuosien 1950 ja 1956 vaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi pitkään Rovaniemen kauppalanvaltuuston ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, samoin kuin kaupunginhallituksen jäsenenä.[2] Joukko ministereitä ja virkamiehiä pantiin syytteeseen vuonna 1960 ns. kätilöopiston jutussa, jossa Helsingin Kätilöopiston rakennustöiden urakoitsijaksi oli valittu lähes konkurssissa ollut rakennusliike Teora Oy.[3] Valtakunnanoikeus tuomitsi seuraavana vuonna Väyrysen ja entisen ministerin Aarre Simosen sakkoihin virkavirheestä.[4]
Teokset
muokkaaVäyrynen julkaisi useita teoksia, mukaan lukien elämäkerralliset muistelmat Suutarin poika porrastiellä (1979):
- Lapin poliittinen voimakenttä ja sosialidemokratia. 1958
- Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 70 vuotta. Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 1975
- Suutarinpoika porrastiellä. Pohjoinen 1979
- Rovaniemen sos.dem. työväenyhdistys. Kirjoittanut Vilho Väyrynen; tilastot laatinut Niilo Saavalainen. Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 1985
- Aatteen synty – yhdistyksiä Tukkitien varrelle: Kemijärven työväenyhdistys 1905–1945. Kemijärven sos.dem. työväenyhdistys 1986
- Jätkien lakko – värikäs tähdenlento: Pohjolan tukkityöläisten rengas 1906–1909. KTV 1986
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Lea Mourujärvi (toim.): "Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi." Elämäntarinoita Kemijärveltä, s. 539–543. Kemijärvi: Kemijärven Rotaryklubi, 2004. ISBN 952-91-7355-5
- ↑ a b c Vilho Väyrynen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Lindfors, Jukka: Valtakunnanoikeuden tuomioita yle.fi. 28.1.2010. Yle Elävä arkisto. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Korja-Kaskimäki, Leena: ”Kohtalaisen ankara tuomio” ts.fi. 20.3.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 5.12.2014. Viitattu 30.11.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Vilho Väyrynen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Vilho Väyrynen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.