Vihannespunkki

Vihannespunkki (Tetranychus urticae) on punkkien lahkoon kuuluva hämähäkkieläin. Epävirallinen nimi kehrääjäpunkki juontuu punkin kehräämästä seitistä, josta ne on helppo tunnistaa. Kotipuutarhassa ne ovat yleisiä tuholaisia.

Vihannespunkki
Vihannespunkkeja paprikalla
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka:	Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka:	Punkit Acari
Lahko:	Actinedida
Heimo:	Tetranychidae
Suku:	Tetranychus
Laji:	urticae
Kaksiosainen nimi
Tetranychus urticae C. L. Koch, 1836
Katso myös
Vihannespunkki Wikispeciesissä   Vihannespunkki Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ulkonäkö ja koko

Vihannespunkkien väri on vaalea tai vaaleanvihreä, pään lähellä niillä on kaksi silmiä muistuttavaa pistettä. Talvehtineet vihannespunkit ovat oranssinsävyisiä. Vartalon muoto on soikea. Kooltaan ne ovat alle 0,5 mm:n pituisia, koiraat ovat pienempiä kuin naaraat. Naaraan selässä on 12 jäykkää karvaa.

Vihannespunkkien torjunta

Jos kasvin lehdet muuttuvat likaisen keltaisiksi ja alkavat vähitellen putoilla, syynä voivat olla vihannespunkit. Vihannespunkkien ehkäisemiseksi kannattaa kasveja tutkia muutaman päivän välein suurennuslasilla. Yleensä nämä erittäin pienet hämähäkkieläimet viihtyvät lehtien alapinnoilla. Niiden aiheuttamat vauriot ilmenevät pieninä, vaaleina pisteinä lehdissä. Näistä pisteistä vihannespunkit ovat alhaalta päin imeneet kasvin nesteitä. Munat ovat pyöreitä, ulosteet kuin pieniä pisteitä. Myös tyhjiä kuoriutumisnahkoja tai ohuita kehruuseittejä voi löytyä. Jos punkkeja on paljon ja ne ovat ehtineet kutoa seittiä, niistä voi olla hyvin vaikeaa päästä kokonaan eroon.

Vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja lämpimässä kuten muutkin hämähäkkieläimet, joten helpoin torjuntakeino on nostaa ilmankosteutta. Vihannespunkkeja ei pitäisi ilmestyä, jos ilman suhteellinen ilmankosteus on yli 50 %. Varsinkin lehtien alapintojen sumuttaminen säännöllisesti vedellä on kannattavaa. Lämpötilan pitäminen matalana myös huonontaa lisääntymismahdollisuuksia. Vihannespunkit pysyvät hengissä myös viileämmässä ja aloittavat rajun lisääntymisen heti lämpötilan noustua. Vihannespunkkien valloittama kasvi tulisikin poistaa heti muiden joukosta ettei tartunta leviä. Kasvin voi tämän jälkeen käsitellä torjunta-aineella, sumuttaa kunnolla ja pitää muutaman päivän ajan karanteenissa. Usein jopa pelkkä sumutus ja ilmankosteuden nosto voivat riittää.

Vihannespunkin luonnollinen saalistaja on petopunkkeihin kuuluva ansaripetopunkki (Phytoseiulus persimilis), jota käytetään biologisessa torjunnassa. Muita käytettyjä torjuntaeliöitä ovat kalifornianpetopunkki (Amblyseius californicus), punkkisääski eli petosääski (Feltiella acarisuga), jauhiaislude (Macrolophus caliginosus), punkkipirkko (Stethorus punctillum), ripsiäispetopunkki (Amblyseius cucumeris) ja ruskopetopunkki (Amblyseius degenerans).

Aiheesta muualla

• PBase: Vihannespunkki (kuva), Jarmo Holopainen
• Biotus: Vihannespunkki
• biologinen torjunta osana resistenssin hallintaa leikkoruusulla Kauppapuutarhaliitto: Marika Linnamäki, Agropolis Oy, 25.08.2005, Jokioinen^{[vanhentunut linkki]} (ppt)
• Kasper: Vihannespunkki (Tetranychus urticae)
• Hyönteismaailma.fi - Vihannespunkki ja mansikkapunkki (Arkistoitu – Internet Archive) Oy Transmeri Ab
• Viherpiha: Vihannespunkki - tuntomerkit ja torjuntamenetelmät
• UniProt, Taxonomy: Tetranychus urticae (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Tetranychus urticae (two-spotted spider mite) (englanniksi)
• Pherobase: Semiochemicals of Tetranychus urticae, the Two-spotted spider mite (englanniksi)