Victor III
Victor III (n. 1026 – 16. syyskuuta 1087) oli paavina 24. huhtikuuta 1086 – 9. toukokuuta 1087.[1] Hänen oikea nimensä oli Dauferus ja hänen isänsä oli Beneventon prinssi Landolfo V. 30-vuotiaana Dauferus meni Monte Cassinon luostariin ja muutti nimensä Desideriukseksi. Hänestä tuli pian luostarin apotti ja vuonna 1059 Nikolaus II nosti hänet kardinaaliksi.
| Victor III | |
|---|---|
 Seinämaalaus Victor III:sta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Dauferus |
| Syntynyt | n. 1026 Benevento, Beneventon herttuakunta |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1087 Monte Cassino, Kirkkovaltio |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 24. huhtikuuta 1086 |
| Paavius päättyi | 9. toukokuuta 1087 |
| Edeltäjä | Gregorius VII |
| Seuraaja | Urbanus II |
Desiderius teki monia tärkeitä palveluita paavi Pyhä Gregorius VII:lle, joka kuolinvuoteellaan nimesi Etelä-Italian kardinaaleille Desideriuksen varteenotettavimmaksi seuraajakseen. Hänet valittiin 24. huhtikuuta 1086, mutta oli aidosti vastahakoinen hänelle osoitettua kunniaa kohtaan. Pitkälle venyneen paaviksi vihkimisen jälkeen, joka tapahtui vasta 9. toukokuuta 1087, hän vetäytyi välittömästi Monte Cassinoon. Toscanan kreivitär Matilda houkutteli hänet takaisin Roomaan, mutta oleskelu siellä jäi lyhytaikaiseksi vastapaavi Klemens III ja hänen voimakkaiden kannattajiensa takia. Elokuussa hän piti Beneventossa kirkolliskokouksen, jossa Klemens III julistettiin pannaan, maallikoiden investituura kiellettiin ja sota Afrikassa olevia saraseeneja vastaan julistettiin. Kirkolliskokouksen aikana Victor sairastui ja vetäytyi Monte Cassinoon, jossa hän kuoli syyskuun 16. päivä.
Lähteet
muokkaa- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Hanska 2005: 320.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Victor III Wikimedia Commonsissa