Stefan Kuntz
Stefan Kuntz on (s. 30. lokakuuta 1962) saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Ennen uraansa jalkapalloilijana hän työskenteli poliisina.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Stefan Kuntz | |
| Syntymäaika | 30. lokakuuta 1962 | |
| Syntymäpaikka |  Neunkirchen, Saksa
| |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Pituus | 180 senttimetriä | |
| Seura | ||
| Seura | avoin | |
| Junioriseurat | ||
| –1980 | Borussia Neunkirchen
| |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1980–1983 1983–1986 1986–1989 1989–1995 1995–1996 1996–1998 1998–1999 |
Borussia Neunkirchen VfL Bochum KFC Uerdingen 05 1. FC Kaiserslautern Beşiktaş Arminia Bielefeld VfL Bochum
|
? (?) 100(41) 94 (32) 170 (75) 30 (9) 65 (25) 20 (6) |
| Maajoukkue | ||
| 1983–1985 1993–1997 |
Saksa U21 Saksa
|
4 (3) 25 (6) |
| Valmennusura | ||
| 1999–2000 2000–2002 2003 2003 2016–2021 2021–2023 |
Borussia Neukirchen Karlsruher SC SV Waldhof Mannheim Rot Weiss Ahlen Saksa U21 Turkki
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Ura pelaajana
muokkaaKuntz pelasi vuosina 1983–1999. Hän pelasi Bundesliigassa 499 ottelua ja teki 179 maalia. Kuntz oli kausina 1985–1986 ja 1993–1994 sarjan paras maalintekijä. Hän oli mukana vuonna 1996 voittamassa Saksalle EM-pronssia. Lisäksi hän pelasi vuoden 1994 MM-kisoissa. Kuntz pelasi maajoukkueessa 25 ottelua ja teki kuusi maalia[1].
Stefanin isä Günter Kuntz pelasi Borussia Neunkirchenissä vuosina 1964–1968, ja hänen serkkunsa Andy Kuntz on laulaja Vanden Plas -yhtyeessä.
Ura valmentajana ja managerina
muokkaaKuntz toimi kasvattajaseuransa Borussia Neunkirchenin valmentaja vuosina 1999–2000. Karsruher SC:n valmentajana hän oli 2000–2002. Vuosina 2006–2008 hän toimi VfL Bochumin puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Vuosina 2008–2016 Kuntz työskenteli 1. FC Kaiserslauternin puheenjohtajana.
Elokuussa 2016 Kuntz palasi valmennustehtäviin, kun hänestä tuli Saksan alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.[2] Kuntz luotsasi Saksan nuoret Euroopan mestaruuteen 2017 ja 2021 sekä EM-hopealle 2019. Kuntz jätti tehtävänsä nuorten maajoukkuevalmentajana syyskuussa 2021 ja siirtyi Turkin A-maajoukkueen päävalmentajaksi.[3] Kuntzin johdolla C-sarjaan pudonnut Turkki voitti oman Kansojen liigan lohkonsa kaudella 2022/23 ja nousi takaisin B-sarjaan. Kuntzin pesti Turkissa päättyi potkuihin syyskuussa 2023, vaikka arvokisojen ulkopuolelle jäämisestä huolimatta hänen pistekeskiarvonsa maajoukkuevalmentajana oli maan historian toiseksi paras. Kuntzin ja pelaajien välit kiristyivät EM2024-karsintojen aikana ja lopulta harjoitusmaaottelussa Japanille kärsitty tappio oli maan jalkapalloliitolle liikaa.[4]
Saavutukset
muokkaaPelaajana
muokkaa- Saksan cupin voitto: 1990
- Vuoden saksalainen jalkapalloilija: 1991
- Saksan mestaruus: 1991
- EM-pronssia: 1996
Valmentajana
muokkaa- U21 Euroopan mestaruus: 2017, 2021
- U21 EM-hopeaa: 2019
Lähteet
muokkaa- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Kuntz und Kramer neu im DFB-Trainerstab
- ↑ Einigung erzielt: Kuntz wird türkischer Nationaltrainer Kicker.de. 19.9.2021. Viitattu 20.9.2021. (saksaksi)
- ↑ Offiziell: Türkei trennt sich von Trainer Kuntz Kicker.de. 20.9.2023. Viitattu 21.9.2023. (saksaksi)
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane