Sisäministeri
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sisäministeri on hallituksen jäsen, joka vastaa tyypillisesti kansallisesta turvallisuudesta, mukaan lukien poliisi, salainen poliisi, rajavartiolaitos ja mahdolliset terrorismin vastaiset erikoisjoukot. Oikeuslaitos on joskus erillisen oikeusministerin vastuulla. Sisäministerillä on merkittävä voima-asema, koska ministerillä on alaisuudessaan aseistettuja joukkoja.
Suomessa virkanimikkeenä oli sisäasiainministeri vuoden 2013 loppuun saakka, ja vuoden 2014 alusta alkaen sisäministeri.
Yhdysvalloissa sisäministeri on vastuussa lähinnä liittovaltion hallituksen omistuksessa olevista maista, luonnonvaroista ja kansallispuistoista, kun taas turvallisuus on kotimaan turvallisuusministerin (Secretary of Homeland Security) vastuulla.
Neuvostoliitossa sisäasiainkomissariaatista käytettiin lyhennettä NKVD vuosina 1934–1946.
Huomattavia sisäministereitä
muokkaa- Robert Peel, Yhdistynyt kuningaskunta (1822–1827, 1828–1830)
- Arthur Seyss-Inquart, Itävalta (1938)
- Lavrenti Berija, Neuvostoliitto (1938–1953, vuoteen 1946 asti sisäasiain kansankomissaari)
- Heinrich Himmler, Saksa (1943–1945) Gestapon johtaja sekä Adolf Hitlerin henkivartiojoukko SS:n päällikkö.
- Heikki Ritavuori, edityspuolueen kansanedustaja ja sisäministeri, jonka Ernst Tandefelt murhasi Töölössä 1922. Ritavuoren murha on itsenäisen Suomen tunnetuin poliittinen murha.
- Urho Kekkonen, sisäministerikaudellansa Cajanderin punamultahallituksessa (1937-1939) Kekkonen yritti lakkauttaa oikeistoradikaalin IKL:n.
- Yrjö Leino, Suomi (1944–1948) itsenäisen Suomen ensimmäinen kommunistitaustainen sisäministeri, "Vaaran vuosina" pelättiin kommunistien vallankaappausta, koska sisäministeriö oli kommunistien hallussa.[1]
- Gerhard Schröder, Saksa (1953–1961)
- Boriss Pugo, Neuvostoliitto (1990–1991)
- Nicolas Sarkozy, Ranska 2002–2004, 2005–2007
Lähteet
muokkaa- ↑ Presidentti Paasikiven YYA-puhe yle.fi. Viitattu 28.5.2022.