Sanni Grahn-Laasonen
Sanni Kaisa Grahn-Laasonen (o.s. Grahn, s. 4. toukokuuta 1983 Forssa) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä 20. kesäkuuta 2023 lähtien.[2] Aiemmin Grahn-Laasonen on ollut Sipilän hallituksen opetusministeri vuosina 2015–2019 ja kulttuuriministeri vuosina 2015–2017 sekä Stubbin hallituksen ympäristöministeri 2014–2015.[3] Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana Hämeen vaalipiiristä vuodesta 2011.
| Sanni Grahn-Laasonen | |
|---|---|
 Grahn-Laasonen kesäkuussa 2023. |
|
| Suomen sosiaaliturvaministeri | |
|
Orpon hallitus
20.6.2023– |
|
| Edeltäjä | Krista Kiuru |
| Suomen opetusministeri | |
|
Sipilän hallitus
5.5.2017–6.6.2019 |
|
| Edeltäjä | Krista Kiuru |
| Seuraaja | Li Andersson |
| Suomen opetus- ja kulttuuriministeri | |
|
Sipilän hallitus
29.5.2015–5.5.2017 |
|
| Edeltäjä |
Krista Kiuru (Opetus- ja viestintäministeri) Pia Viitanen (Kulttuuri- ja asuntoministeri) |
| Seuraaja |
– Sampo Terho (Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri) |
| Suomen ympäristöministeri | |
|
Stubbin hallitus
26.9.2014–29.5.2015 |
|
| Edeltäjä | Ville Niinistö |
| Seuraaja | Kimmo Tiilikainen |
| Kansanedustaja | |
|
20.4.2011–
|
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Hämeen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1983 Forssa |
| Puoliso | Arttu Laasonen ( 2009) |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Koulutus | valtiotieteiden maisteri (2011) |
| Uskonto | evankelis-luterilainen[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Grahn-Laasonen on Forssan kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös kokoomuksen varapuheenjohtaja.
Tausta
muokkaaGrahn-Laasonen on kotoisin Forssasta ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Forssan yhteislyseosta vuonna 2002.[4] Grahn-Laasonen toimi Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallituksessa vuonna 2002 ja liiton varapuheenjohtajana 2003.[5]
Grahn-Laasonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.[3] Hän työskenteli 5,5 vuotta toimittajana, uutispäällikkönä ja Tukholman-kirjeenvaihtajana Iltalehdessä. Vuosina 2009-2011 hän toimi ulkoministeri Alexander Stubbin lehdistöavustajana.[6][7][8]
Poliittinen ura
muokkaaEduskuntaan Grahn-Laasonen valittiin 5 866 äänellä Hämeen vaalipiiristä vuoden 2011 vaaleissa.[9] Ennen ministeriyttä hän oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja Kelan valtuutettu.[3] Joulukuussa 2012 Grahn-Laasonen jätti Ylen ja Veikkauksen välisestä yhteistyöstä kirjallisen kysymyksen, mistä syntynyt keskustelu johti toukokuussa 2013 Viestintäviraston päätökseen kieltää lottoarvonnan esittäminen Ylen kanavilla.[10]
Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Grahn-Laasonen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon 378 äänellä.[11] Kaudella 2013–2016 hän oli kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja[12] ja Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja[13]. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuuden Grahn-Laasonen jätti 2014 valtioneuvoston jäsenyyden aiheuttaman mahdollisen esteellisyyden vuoksi[14].
Keväällä 2014 Grahn-Laasonen toimi Henna Virkkusen kampanjapäällikkönä eurovaaleissa.[15] Kesäkuun 2014 puoluekokouksessa hänet valittiin kokoomuksen kolmanneksi varapuheenjohtaksi.[16] Syyskuussa 2014 Grahn-Laasonen nousi ympäristöministeriksi vihreiden erottua hallituksesta.[17] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen valittiin jatkokaudelle 7 556 äänellä.[18] Hänet valittiin Sipilän hallituksen opetus- ja kulttuuriministeriksi. Hänen kaudellaan keskustelua ovat herättäneet erityisesti koulutusleikkaukset.[19]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen uusi kansanedustajan paikkansa saatuaan kaikkiaan 7 419 ääntä.[20] Hän toimi vaalikaudella muun muassa valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan jäsenenä sekä vuosina 2021-2023 talousvaliokunnan puheenjohtajana.[21]
Eduskuntavaaleissa 2023 Grahn-Laasonen sai 7 003 ääntä ja tuli valituksi neljännelle kaudelleen.[22] Hän johti hallitusneuvotteluissa Kasvun kaava -työryhmää, joka käsitteli mm. yrittäjyyteen ja omistajuuteen liittyvää politiikkaa.[23][24] 20. kesäkuuta 2023 Grahn-Laasonen aloitti Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä.[2] Hänen vastuullaan ovat sosiaaliturva-asiat työttömyysturvaa lukuun ottamatta sekä päihdepolitiikka ja tasa-arvoasiat.[25]
Näkemyksiä
muokkaaGrahn-Laasonen on kritisoinut valtion harjoittamaa liiallista sääntelyä. Elokuussa 2013 hän julkaisi kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistön kanssa pamfletin,[26] jossa listattiin 46 turhaa lakia tai sääntöä.[27] Helsingin Sanomat kuitenkin uutisoi, että Grahn-Laasonen ja Männistö olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat turhiksi.[28] Syksyllä 2014 Grahn-Laasonen alkoi johtaa puolueiden välistä sääntelynpurkutyöryhmää.[29]
Ympäristöministerinä Grahn-Laasonen kertoi olevansa valmis harkitsemaan vesivoiman lisäämistä ja turpeen verotuksen keventämistä.[30] Ennen valintaansa ministeriksi Grahn-Laasonen toimi vesivoimayhtiö Kemijoki Oy:n hallintoneuvostossa vuosina 2012–2014,[31] mikä herätti keskustelua intressiristiriidoista.[32] Lokakuussa 2014 Grahn-Laasonen keskeytti pitkään vireillä olleen soidensuojeluohjelman pyrkimyksenään selvittää vapaaehtoisen suojelun painottamisen mahdollisuutta.[33]
Vaalimenestys
muokkaa| Eduskuntavaalit | ||
|---|---|---|
| Vuosi (vaalipiiri) | Äänimäärä | Tulos |
| 2011 (Häme) | 5 866[9] | Valittiin. |
| 2015 (Häme) | 7 556[18] | |
| 2019 (Häme) | 7 419[20] | |
| 2023 (Häme) | 7 003[22] | |
| Kuntavaalit | ||
|---|---|---|
| Vuosi (kunta) | Äänimäärä | Tulos |
| 2012 (Forssa) | 378[34] | Valittiin. |
| 2017 (Forssa) | 282[35] | |
| 2021 (Forssa) | 340[36] | |
| Aluevaalit | ||
|---|---|---|
| Vuosi (alue) | Äänimäärä | Tulos |
| 2022 (Päijät-Häme) | 1 258[37] | Valittiin. |
Yksityiselämä
muokkaaGrahn-Laasosen isä on Forssan Lehden entinen päätoimittaja Kari Grahn. Sanni Grahn avioitui Arttu Laasosen kanssa 2009. Heillä on vuonna 2013 syntynyt tytär[38] ja vuonna 2020 syntynyt poika.[39]
Tunnustukset
muokkaaGrahn-Laasoselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki.[40]
Lähteet
muokkaa- ↑ Vaalikone 2015 Yle. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ a b Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ a b c Sanni Grahn-Laasonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ IL selvitti: tällaiset ovat ministerien yo-todistukset www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Suomen Lukiolaisten Liitto – Facebook 24.9.2014. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ Stubbin lehdistöavustaja pyrkii eduskuntaan Hämeestä Yle Uutiset Häme. 14.4.2010. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Hallitus | ”Ei niin väliä, onko uudistus hyvä vai huono, kunhan uudistetaan” – Tällainen poliitikko on säälimättömänä leikkaajana tunnettu Sanni Grahn-Laasonen Helsingin Sanomat. 24.6.2023. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Tätä et tiennyt uudesta hallituksesta - ministereiden erikoiset taustat www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ a b Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Keski-Korpela, Nina: Aloitteen tekijä kiittelee lottoarvonnan kieltämistä Ylen kanavilta Yle Uutiset. 14.5.2013. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Forssa Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Forssan kaupunki. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Susanna Lähdekorpi: Grahn-Laasonen luopuu maakuntavaltuuston puheenjohtajuudesta Hämeen Sanomat. Viitattu 20.5.2020.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Kansanedustaja Grahn-Laasonen ministeri Virkkusen kampanjapäälliköksi HS.fi. 3.2.2014. Viitattu 16.3.2015.
- ↑ Uusivaara, Terhi: Virolainen, Sankelo ja Grahn-Laasonen kokoomuksen varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 15.6.2014. Viitattu 15.6.2014.
- ↑ Päivi Kerola: Sanni Grahn-Laasonen nousee uudeksi ympäristöministeriksi Yle Uutiset. 24.9.2014. Viitattu 24.9.2014.
- ↑ a b Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 22.4.2015 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2015.
- ↑ Turtola, Kati: Ministeri Grahn-Laasonen: "Eivät nämä leikkaukset ole ensisijainen uhka koulutuksellemme, sivistyksellemme ja tutkimukselle" Yle Uutiset. 21.9.2015. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ a b Ehdokkaat
- ↑ Grahn-Laasonen eduskunnan sivuilla eduskunta.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ a b Hämeen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Iiro-Pekka Airola: Hallitusneuvottelut | Sanni Grahn-Laasonen uskoo puoluenelikon löytävän yhdessä maaliin: "Meillä on hyvä tunnelma ja realistinen, yhteinen jaettu tilannekuva" Forssan Lehti. 2.5.2023. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Uuden hallituksen suuntaviivoista neuvotellaan monessa pöydässä – katso, ketkä niissä istuvat Yle Uutiset. 2.5.2023. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Sosiaaliturvaministeri Valtioneuvosto. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Grahn-Laasonen, Sanni & Männistö, Lasse: K18–Tähtisädetikku ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa (pdf) dropbox.com. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kansanedustajat listasivat "turhia lakeja" HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kokoomuskaksikko äänesti itse "turhien lakien" puolesta HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 20.9.2014.
- ↑ Hallitus kutsui opposition purkamaan sääntelyä – Stubb odottaa ehdotuksia myös kansalta Yle Uutiset. 14.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Ilkka Luukkonen: VL: Grahn-Laasonen valmis pohtimaan vesivoimaa ja turvetta Verkkouutiset.fi. 2.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Kemijoki Oy - Hallintoelimet kemijoki.fi. Viitattu 9.10.2014.
- ↑ Uuden ministerin puheista repesi lihava riita: ”Kenen etuja ajaa?” Uusi Suomi. 29.9.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Hanhivaara, Jussi: Grahn-Laasonen jäädytti soidensuojeluohjelman Yle Uutiset. 15.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Kanta-Hämeen hyvinvointialue, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ Sanni Grahn-Laasosen esikoinen on tyttö Yle Uutiset. 23.4.2013. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Taleva, Katariina: Kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen toinen lapsi on syntynyt Iltalehti. 4.12.2020. Viitattu 6.7.2021.
- ↑ Salokorpi, Jussi: Lähes 3 800 saa kunniamerkin: Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin saa Antti Aarnio-Wihuri – katso listasta kaikki kunniamerkkien saajat Yle Uutiset. 3.12.2018. Viitattu 6.7.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Sanni Grahn-Laasonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Sanni Grahn-Laasosen kotisivut
- Yle: Seuraa kansanedustajaasi: Sanni Grahn-Laasonen (kok.)
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)