Sametti
Sametti on tiheänukkainen kangaslaatu. Kankaasta syntyy samettia, kun kuteeseen jätetään ylimääräisiä silmukoita, jotka voidaan leikata auki tai jättää lenkeiksi, niin että syntyy nukkamainen pinta.[1]
Sametin kutomisen taito lienee peräisin Kaukoidästä.lähde? Eurooppalaisissa kirjoituksissa se mainitaan 1200-luvulta asti ja on tunnistettavissa saman ajan ylhäisten muotokuvista. Ensimmäiset tunnetut sametinkutojat olivat Italiassa, myöhemmin painopiste siirtyi flaamien alueelle ja 1500-luvulla samettimuodin mekka oli Brugge Belgiassa.lähde?
Samettia valmistettiin jo 1100-luvulla. Silloin raaka-aineina olivat pellava, puuvilla, silkki tai villa.[1]
Koska sametti on paksua olematta jäykkää, se laskeutuu kauniisti ja on suosittu hameiden ja verhojen materiaali. Samettiverhot parantavat huoneen akustiikkaa vähentämällä kaikua. Romaninaisen perinteinen hame on mustaa samettia, jota on hameessa useita metrejä.
Vakosametissa nukka ei peitä koko pintaa, vaan pelkkiä raitoja. Vakosamettifarkut ja -takit olivat muodissa 1970-luvulla ja uudelleen 2000-luvulla.
Trikoosametti on samettimaisen nukkapintaista trikooneulekudosta. Se nousi Suomessa suosioon 1970-luvun keskivaiheilla arki- ja oloasujen materiaalina.[2][3]
Kudesametissa samettinukan muodostaa kude ja loimisametissa nukan muodostavat loimet.[4][5]
Lähteet
muokkaa- Keskiaika (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b 1100- ja 1200-luvun sametti keskiaika.org. Arkistoitu 22.1.2018. Viitattu 22.9.2018.
- ↑ Pehmeä, mukava trikoosametti. Helsingin Sanomat, 29.6.1975, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Wiikeri, Anna-Liisa: Samettinen neule tuli jäädäkseen. Helsingin Sanomat, 16.4.1976, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Uusi tietosanakirja. (Osa 11, palsta 463, hakusana kudesametti) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
- ↑ Nykysuomen sanakirja. (Hakusana loimisametti) Helsinki: WSOY, 1951–1961.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sametti Wikimedia Commonsissa
- Velvet Textile Research Centre Leiden