[go: up one dir, main page]
Wikipedia

S-ryhmä

suomalainen osuuskaupparyhmä
Tämä artikkeli kertoo kaupparyhmästä. Suunnitellusta ralliautoluokasta kertoo S-ryhmä.

S-ryhmä on Suomen ainoa osuuskaupparyhmä, joka käsittää 19 itsenäistä alueellista osuuskauppaa ja näiden omistaman Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) tytäryhtiöineen. Lisäksi S-ryhmään kuuluu seitsemän paikallista osuuskauppaa. Osuuskauppojen jäsenet eli asiakasomistajat omistavat osuuskaupat. S-ryhmän toiminta-ajatuksena on tuottaa palveluja ja etuja asiakasomistajilleen. SOK ja sen tytäryhtiöt muodostavat konsernin nimeltään SOK-yhtymä.[2]

S-ryhmä
Yritysmuoto osuuskunta
Perustettu 1904
Toimitusjohtaja Hannu Krook (SOK:n pääjohtaja)
Avainhenkilöt Alueosuuskauppojen toimitusjohtajat
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Liikevaihto Nousua 11,71 mrd. € (2019)[1]
Liikevoitto Nousua 409 milj. € (2019)[1]
Henkilöstö Laskua 40 081 (2019)[1]
Tytäryhtiöt Inex Partners Oy, Meira Nova Oy, North European Oil Trade Oy, S-Pankki Oy, S-Voima Oy
Kotisivu s-kanava.fi

S-ryhmän vähittäismyynti Suomessa vuonna 2019 oli arvoltaan 11,7 miljardia euroa ja asiakasomistajien lukumäärä noin 2,4 miljoonaa.[1] S-ryhmän osuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli samana vuonna 46,2 prosenttia, kun sen suurimman kilpailijan K-ryhmän osuus oli 36,5 prosenttia.[3] Vuonna 2019 S-ryhmä oli maailman 88. suurin vähittäiskauppaketju.[4] Vuonna 2017 SOK oli liikevaihdolla mitattuna Suomen kahdeksanneksi suurin yritys[5].

S-ryhmä omistaa oman sähköyhtiön, jonka tarkoituksena on sijoittaa sähköntuotantoon ja sitä kautta saada halvempaa sähköä toimipaikkojen käyttöön: S-Voima oli mukana muun muassa tuulivoimaa tuottavassa TuuliWatti Oy:ssä. Vuonna 2019 S-ryhmä tuotti itse 60 prosenttia toimipaikkojensa käyttämästä energiasta, ja vuoteen 2025 mennessä S-ryhmän tavoitteena on nostaa tuotanto 80 prosenttiin.[6]

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa tukeva järjestö.[7]

Historia

muokkaa
 
SOK:n pääkonttori Vallilassa.
 
Helsingin Sokos.

SOK perustettiin Tampereella vuonna 1904 hoitamaan osuuskauppojen yhteisostoja, neuvontaa ja ohjausta. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin W. A. Lavonius.[8] Sivukonttorien, oman tuontitoiminnan ja teollisen tuotannon myötä SOK:n toiminta laajeni nopeasti välitysliikkeestä täysimittaiseksi tukkukaupaksi. Osuuskauppa-aatetta on levittänyt vuodesta 1905 lähtien Yhteishyvä-lehti.

Suomen osuuskauppatoiminta oli jakautuneena kahteen ryhmään lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan, kun jäsenkunnaltaan lähinnä kaupunkien työväestöstä koostuneet osuuskaupat erosivat YOL:stä (Yleinen Osuuskauppojen Liitto) julistautuen edistysmieliseksi osuustoiminnaksi perustamalla Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) 1916 ja seuraavana vuonna keskuskaupakseen Suomen Osuustukkukaupan (OTK). Tästä erotuksena YOL:ssä ja SOK:ssa pysyneitä osuuskauppoja alettiin kutsua pellervolaisiksi Pellervo-Seuran mukaan. Ensimmäinen Sokos-tavaratalo avattiin Helsingissä 1952.

SOK-järjestön kriisi 1980-luvulla

muokkaa

1970-luvulla SOK ja sen omistavat osuuskaupat ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Erityisen tappiollisia olivat suuret osuuskaupat, kuten Helsingin Osuuskauppa, Turun Osuuskauppa ja Kauppakunta Tuotanto Tampereelta. Vaikeuksissa olevia osuuskauppoja oli kuitenkin ympäri Suomen. SOK-tukkukauppa oli kilpailijoihin verrattuna kilpailukyvytön. Syynä oli raskas yliorganisaatio, mikä johti osuuskauppojen ehtojen heikkenemiseen. SOK jakoi vuosialennuksistaan yli puolet etelän tappiollisille osuuskaupoille, jotta ne välttyisivät konkurssilta, mutta samalla tämä heikensi kannattavien osuuskauppojen toimintaedellytyksiä.

Etelä-Pohjanmaan osuuskauppojen liikkeenjohtajayhdistyksessä tilanne tiedostettiin ja ryhdyttiin toimenpiteisiin sen parantamiseksi. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Lapuan Osuuskaupan toimitusjohtaja Aartsi Lunden, joka ryhtyi ajamaan osuuskauppojen asiaa. Erityisen aktiivisia olivat Lappajärven Osuuskaupan toimitusjohtaja Raimo Mäntylä ja hallituksen puheenjohtaja Martti Kujala. Ensiksi liikkeenjohtajayhdistyksen jäsenet pyrkivät vaikuttamaan SOK:hon Vaasan konttoripiirin johtajan Kalevi Liukkosen kautta, mutta ilman tuloksia. Seuraavaksi SOK:n hallintoneuvoston edustajaa Eero Hakalaa pyydettiin ajamaan tervehdyttämistä, mutta hän ei nähnyt asian vakavuutta ja kieltäytyi. Liikkeenjohtajayhdistys koki ainoaksi mahdollisuudeksi pelastaa SOK ottamalla asia esiin SOK-osuuskauppojen edustajakokouksessa, joka pidettiin vuosittain Helsingissä.

Etelä-Pohjanmaan osuuskauppojen liikkeenjohtajayhdistys laati asiasta puheenvuoron Martti Kujalan esitettäväksi. Sen jälkeen kannatuspuheenvuorojen pito oli Alahärmän ja Lapuan Osuuskauppojen kokousedustajilla. Viime hetkellä Raimo Mäntylä ja Martti Kujala lisäsivät puheenvuoroon ponnen, että SOK:n tilinpäätös hyväksyttäisiin vain ehdollisesti:

»

  1. Kokous yhtyy tilintarkastajien lausuntoon. Tervehdyttämistä on jatkettava ja nopeutettava.
  2. SOK on saatava kilpailukykyiseksi vuoteen 1984 mennessä siten, että sen vaikutukset tuntuvat jo vuonna 1983.
  3. Hallintoneuvoston tulee harkita ja toteuttaa kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä, ikäviäkin, jotta SOK:n kilpailukyky palaisi ja siitä tulisi jälleen tuki kaikille järjestön osuuskaupoille.»

Tällaisena ponsi esitettiin kansallisteatterissa pidetyssä edustajakokouksessa 3. kesäkuuta 1982. Kokous hyväksyi ponnen ylivoimaisella äänimäärällä. Vain kahdeksan osuuskauppaa vastusti. Tulos osoitti, että osuuskaupoissa oli sisäistetty nopean muutoksen tarve, mutta tarvittiin eteläpohjalaisten osuuskauppojen aloite asian käynnistämiseksi.

Jo parin kuukauden jälkeen pääjohtaja Viljo Luukan tilalle valittiin Juhani Pesonen. SOK:n johto myönsi, että järjestön tilanne oli surkea ja vaatii perusteellisen uudelleenjärjestelyn. Samalla osuuskaupoille ilmoitettiin, että maahan jää nelisenkymmentä niin sanottua alueosuuskauppaa, joihin kaikkien tulee liittyä. Suurimman ahdingon aikana 1980-luvun alussa SOK-osuuskauppojen markkinaosuus oli alle 16 %[9]. Vuonna 2002 SOK:n eroava pääjohtaja Jere Lahti kertoi järjestön Ässä-lehdessä SOK:n olleen konkurssikypsä vuonna 1982.

Saneeraus SOK:ssa ja osuuskaupoissa toteutettiin rankalla kädellä. Monet osuuskaupat joutuivat liittymään alueosuuskauppoihin pakon alla. Vuonna 1982 olleista 183 osuuskaupasta vain puolet oli jäljellä kaksi vuotta myöhemmin. Alueosuuskauppojen ulkopuolelle jääneitä itsenäisiä osuuskauppoja painostettiin järjestön sääntöjen vastaisesti rahoituksen, kauppaehtojen ja markkinointituen kautta. Tämän sai kokea myös muutoksen alkuvoima Lappajärven Osuuskauppa, joka jäi viimeiseksi itsenäiseksi suomenkieliseksi paikallisosuuskaupaksi vuoteen 2017 asti. SOK:n talous saatiin kuitenkin kuntoon ja S-ryhmän nykyinen markkinaosuus (vuonna 2017) on noin 45,9 %[10].

S-ryhmän muodostus ja vahvistuminen

muokkaa
 
Kauhavan S-market

SOK oli 1970-luvulle saakka Suomen suurin teollisuuden harjoittaja, joka parhaimmillaan työllisti lähes 5 500 ihmistä. Rakennemuutoksen seurauksena SOK luopui kaikesta teollisuustoiminnastaan, kuten Vaajakosken tehtaista Jyväskylän maalaiskunnassa ja vaatetustehtaista Helsingissä, Tampereella ja Kokkolassa. Syntyi nykyinen, pääosin alueellisiin osuuskauppoihin perustuva verkosto, josta SOK-yhtymän kanssa muodostui S-ryhmä 1984.[11]

SOKL ja SOK sekä KK:n viimeiset jäsenet (Eka-yhtymä ja Elanto) perustivat Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liiton (KOL) 1992. Samassa yhteydessä SOK erosi Pellervo-Seurasta ja osuuskauppatoiminnassa käytetty nimitys pellervolainen siirtyi historiaan. KOL:n tehtävät siirtyivät 2001 toimintansa aloittaneelle Osuustoiminnan neuvottelukunnalle ja liitto lopetti toimintansa 2003.[12][13] SOK liittyi uudelleen Pellervo-Seuraan 2016.[14]

S-ryhmän asema on vahvistunut 2000-luvulla ja sillä on nykyään johtava markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupassa. Myös polttoainekaupassa sekä hotelli- ja ravintola-alalla sillä on nykyään merkittävä asema.[15] S-ryhmä on kerännyt arvostelua kaavoitusasioissa ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukseen liittyen. Esimerkiksi tammikuussa 2010 Suomen Elintarviketyöläisten Liiton puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen arvosteli sitä voimakkaasti.[15]

S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen, jäsenten ja toimipaikkojen lukumäärä on kehittynyt seuraavan taulukon mukaisesti.

S-ryhmän kehitys[16]
Vuosi Osuuskauppoja
(alue+paikallisosuusk.)		 Jäseniä Toimipaikkoja
1930 423 225 367 2 570
1940 368 295 224 3 331
1950 376 484 011 4 512
1960 364 488 268 5 963
1970 274 572 610 4 847
1980 202 682 651 3 343
1990 67 542 455 1 389
2000 43 (23 + 20) 854 043 1 177
2010[17] 31 (22 + 9) 1 933 587 1 636
2016[18] 27 (20 + 7) 2 292 039 1 633

Hallinto

muokkaa
 
S-market sisältä

S-ryhmän ylintä päätösvaltaa käyttää SOK:n osuuskunnan kokous, jossa edustettuina ovat kaikki osuuskaupat.

SOK:n päätöksistä vastaavat hallintoneuvosto ja hallitus. Hallintoneuvoston tehtävänä on vastata S-ryhmän toimintaa koskevista yhteistoimintaperiaatteista ja pitkän tähtäyksen suunnitelmista. Hallitus edustaa osuuskuntaa ja huolehtii muun muassa sen hallinnosta. Hallituksen puheenjohtajana toimii osuuskunnan pääjohtaja Hannu Krook (vuodesta 2021).[19] Hallintoneuvoston puheenjohtajana on Timo Santavuo.

Yleinen Osuuskauppojen Liitto (YOL) perustettiin 1904 ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto (SOKL) tuli uudeksi nimeksi 1984. Se keskittyi S-ryhmän toiminta-ajatuksen, arvojen ja vision kehittämiseen ja tarkasteluun sekä analysoi, nosti esille ja esitti osuustoiminnallisten periaatteiden ja arvojen toteuttamiseen liittyviä linjauksia ja näkemyksiä S-ryhmän eri päättäville elimille ja valvoi niiden käytännön toteuttamista. Liiketoiminnan johtamiseen ja päätöksentekoon liitto ei osallistunut. SOKL purettiin 2012.[20]

SOK:n pääjohtajia

muokkaa

Lähde:[21] [22]

...

Ryhmän toimialat

muokkaa
 
Jyväskylän Seppälän Prisma.

Toimialat ovat päivittäistavarakauppa, käyttötavarakauppa, polttonestekauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa (Sokotel Oy), autokauppa sekä maatalouskauppa. Lisäksi S-ryhmään kuuluvat hankinnan ja logistiikan organisaatiot Inex Partners Oy, Meira Nova Oy ja North European Oil Trade Oy. S-ryhmän omistukseen vuonna 2005 siirtynyt Suomen Spar on lopettanut toimintansa. Asiakkailleen myöntämänsä S-Bonusjärjestelmän osalta ryhmä toimii yhteistyössä useiden siihen kuulumattomien yritysten kanssa. Kehittääkseen rahoituspalvelujaan SOK perusti säästökassojen toiminnan jatkajaksi S-Pankin.

Osuuskauppa S-ryhmässä

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo alueosuuskaupoista

S-ryhmän osuuskaupat ovat yhtiömuodoltaan osuuskuntia. Osuuskunnan omistavat sen jäsenet (asiakasomistajat). Jäsenet voivat äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa joka neljäs vuosi valittavaan edustajistoon. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston, joka päättää osuuskaupan toiminnan peruslinjoista ja valitsee sille hallituksen.

S-ryhmään kuuluu 19 alueellista ja seitsemän paikallista osuuskauppaa.[2] Kukin alue- ja paikallisosuuskauppa on itsenäinen yritys, jolla on oma hallinto. Paikallisosuuskaupat ovat alueosuuskauppoja pienempiä osuuskauppoja.

S-ryhmän ketjut ja yksittäiset toimipisteet

muokkaa

Bonusjärjestelmä

muokkaa

Bonus on S-kauppojen jäsenilleen myöntämä ostohyvitys. Hyvitys kertyy jäsenen S-Etukortilla tekemistä ostoksista ja maksetaan jälkikäteen. Bonusta kertyy kaikista S-ryhmän toimipaikoista ja lisäksi eräiden yhteistyökumppaneiden toimipaikoista. Bonuksen määrä on 1–5 % kuukauden ostosummasta.[23]

Bonusjärjestelmä otettiin käyttöön 1990-luvulla. Valtakunnalliseksi järjestelmä laajeni 1994 ja tuli tuolloin kaikkien alueosuuskauppojen käyttöön. Samana vuonna S-ryhmä ilmoitti jäsenten ostouskollisuuden parantuneen merkittävästi.[24]

Bonuskorttijärjestelmästä asiakkaille aiheutuvia kuluja on kritisoitu julkisuudessa. Järjestelmän hintoja kohottava vaikutus on myös myönnetty S-ryhmästä.[25] Toukokuussa 2014 Yle vertaili Suomessa toimivien kolmen suuren kauppaketjun omien merkkien edullisuuden, kokoamalla 31 tuotteen ruokakorin ja laskemalla niiden vuosikulutuksen eri talouksissa. Lidl oli selvästi edullisin. Nelihenkiselle perheelle Lidl oli 21 prosenttia edullisempi kuin Kesko ja 14 prosenttia edullisempi kuin S-ryhmä. Vertailu oli kuitenkin kyseenalainen, koska Lidlillä ei ole etukorttijärjestelmää, toisin kun S-ryhmällä ja Keskolla.[26]

S-ryhmän bonuspartnereita olivat vuonna 2017 seuraavat yritykset ja liikeketjut:[27]

Mediahuomio

muokkaa

Finnwatch julkaisi tammikuussa 2013 raportin suomalaisten vähittäiskaupan ketjujen omien merkkien tuotteiden vastuullisuudesta. Finnwatchin tutkimuksen mukaan S-ryhmän Rainbow-ananasmehuun käytettyä ananasmehukonsentraattia valmistanut thaimaalainen tehdas oli syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.[28] S-ryhmä ilmoitti ryhtyneensä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.[29]

18. tammikuuta 2015 S-ryhmän uutisoitiin laskevan tuotteiden hintoja erityisesti Prisma-myymälöissä. Prismoissa alennetaan 400 tuotteen ja S-marketeissa yli 100 tuotteen hintoja. Enimmillään alennettujen tuotteiden uudet hinnat ovat 30 prosenttia halvempia, mikä voi SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilän mukaan laskea nelihenkisen perheen ostoskorin hintaa jopa 2 000 eurolla vuodessa. Hintojen alennukset astuvat voimaan 19. tammikuuta 2015. Hintojen alennus tarkoittaa myös pienempiä investointeja uusiin liikeyksiköihin.[30]

Kampanja voitti Grand Effie Finland -palkinnon vuonna 2015. Tuomaristo luonnehti sitä vuoden merkittävimmäksi ja monipuolisimmaksi markkinointiteoksi. Kampanjan aikana Prisma teki koko historiansa suurimman myyntivolyymin kasvuloikan. Kampanjan takana olivat mainostoimistot Make it Simple Oy Helsinki, Insano, Carat Finland sekä Mr. Wolf.[31]

Myös kampanjassa käytetystä uudissanasta 'halpuuttaa' tuli Kotimaisten kielten keskuksen valitsema kuukauden sana tammikuussa 2015.[32]

Kilpailutilanne

muokkaa

Vuonna 2013 S-ryhmän osuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli 45,7 prosenttia. Stubbin hallitus on hyväksynyt lakiuudistuksen, jossa Suomen päivittäistavarakaupan määräävän markkina-aseman rajaksi on määritelty 30 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriö on halunnut puuttua Euroopan keskittyneimpään päivittäistavarakaupan markkinaan.[33][34][35] Vuonna 2014 kilpailu- ja kuluttajavirasto on tutkinut, rajoittaako S-ryhmän kanta-asiakasjärjestelmä kilpailua.[36]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d S-ryhmän vuosi ja vastuullisuus 2019 S-ryhmä. Viitattu 21.8.2020.
  2. ↑ a b S-ryhmä lyhyesti s-kanava.fi. S-ryhmä. Arkistoitu 13.4.2018. Viitattu 12.4.2018.
  3. ↑ Päivittäistavarakaupan tilastot – Markkinaosuudet 2019 pty.fi. Arkistoitu 26.7.2019. Viitattu 21.8.2020.
  4. ↑ Akrenius, Martina: Tutkimus paljastaa maailman 250 suurinta vähittäiskauppaketjua SalkunRakentaja. Viitattu 21.8.2020.
  5. ↑ Talouselämä 21/2018
  6. ↑ Rosa Lampela: S-ryhmä panostaa uusiutuviin: kaksinkertaistaa aurinkosähkön tuotantonsa ja satsaa tuulivoimaan Tekniikka & Talous. 4.7.2019.
  7. ↑ Verkosto, joka pelastaa ihmishenkiä Vapepa. Viitattu 6.10.2023.
  8. ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 124. Tammi, 1951.
  9. ↑ http://www.lehtiluukku.fi/readpreview?pub=80028 "Tukkutori 03/2015"
  10. ↑ Päivittäistavarakauppa ry
  11. ↑ Kristiina Tammitie: Vaajakoskella dramaattisia aikoja 30 vuotta sitten Keskimaa (S-ryhmä). 2.11.2015. Arkistoitu 4.12.2020. Viitattu 8.12.2020.
  12. ↑ Osuustoiminnan neuvottelukunta[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liitto Yhdistysnetti, Yhdistysrekisteri, Patentti- ja rekisterihallitus
  14. ↑ SOK liittyi Pellervo-Seura ry:n jäseneksi – Osuustoiminta saman pöydän ääreen Osuustoiminta, Lehdet, Pellervo-seura
  15. ↑ a b Sakari Nupponen: S-ryhmän ylivalta pelottaa Taloussanomat.
  16. ↑ Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, SOK-yhtymä: Vuosikertomus 2000 (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ SOK-yhtymä: Vuosikertomus 2010 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 38
  18. ↑ SOK-yhtymä: Tilinpäätös 1.1.–31.12.2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ SOK:n hallitus vuodelle 2021 on valittu S-Ryhmä. Viitattu 13.2.2021.
  20. ↑ Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto SOKL ry, ruotsiksi Centralförbundet för Handelslagen i Finland CHF rf Yhdistysnetti, Yhdistysrekisteri, Patentti- ja rekisterihallitus
  21. ↑ SOK:n perustamisesta 50 vuotta. Helsingin Sanomat, 21.3.1954, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 23.4.2024.
  22. ↑ Lasse Mitronen, Hannu Kuusela, Kari Neilimo & Heikki Peltola: Kuka kukin kaupassa kaupanhuiput.fi. Viitattu 29.9.2021.
  23. ↑ S-kanava.fi: Näin Bonus kertyy (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.8.2017
  24. ↑ Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, SOK-yhtymä: Toimintakertomus 1994 (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Taloussanomat: "HS: Bonuskortti tekee bensasta kallista" Julkaistu: 23.2.2011 Viitattu: 7.6.2014
  26. ↑ Yle: "Kauppojen omien merkkien hinnoissa isot erot – katso paljonko säästät vuodessa". Julkaistu: 13.5.2014 Viitattu: 7.6.2014
  27. ↑ S-kanava.fi: Valtakunnalliset bonusyhteistyökumppanit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.8.2017
  28. ↑ Finnwatch, viitattu 11.11.2013
  29. ↑ Pitkien tuotantoketjujen vastuullisuuden valvonnassa paljon parannettavaa S-ryhmä. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  30. ↑ Karjalainen, Katariina: Suuri käänne Prisman asiakkaille huomenna – ostoskorin hinta putoaa jopa 500 eurolla vuodessa Ilta-Sanomat. Viitattu 21.8.2020.
  31. ↑ Halpuuttamalla Grand Effie -voittajaksi Effie Awards Finland. Viitattu 21.8.2020.
  32. ↑ Halpuuttaa Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.8.2020.
  33. ↑ Kauppajätiltä kova syytös KSML:ssä: Halpaketjuja suositaan Taloussanomat. Viitattu 21.8.2020.
  34. ↑ Kilpailulain muutos valmistui: Kesko ja S-ryhmä määräävässä asemassa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.8.2020.
  35. ↑ Runsten, Kaijaleena: Hallitus kaavailee tiukennusta kaupan määräävään asemaan Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.8.2020.
  36. ↑ Nieminen, Martta: Bonuskortteihin saattaa tulla rajoituksia Helsingin Sanomat. Viitattu 20.8.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=S-ryhmä&oldid=22735109”