[go: up one dir, main page]

Psilosybiini

kemiallinen yhdiste
Psilosybiini
Psilosybiini
Psilosybiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[3-(2-dimetyyliaminoetyyli)-1H-indol-4-yyli]divetyfosfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 520-52-5
ATC-koodi ?
PubChem CID ?
Kemialliset tiedot
Kaava C12H17N2O4P 
Moolimassa 284,25
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 220–228 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika 1,8–4,5h
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Psilosybiini, harvoin psilokybiini (4-fosforyylioksi-N,N-dimetyylitryptamiini, 4-PO-DMT) on psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi joka on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiini kuuluu klassisten psykedeelien ryhmään, johon yleensä luetaan LSD, meskaliini, sekä psilosybiini.[1]

Historia

muokkaa

Psilosybiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1957. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.[2]

Rakenne

muokkaa

Psilosybiini on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiinin perustana on dimetyylitryptamiinia muistuttava rakenne. Psilosybiini muistuttaa lisäksi läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia ja kuuluu kemiallisesti tryptamiineihin.[1]

Käyttö

muokkaa

Päihdekäyttö

muokkaa

Psilosybiini metabolisoituu ihmiselimistössä psilosiiniksi ja on psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan täten identtinen jälkimmäisen kanssa – molemmat muistuttavat vaikutuksiltaan muita klassisia psykedeelejä, kuten LSD:tä. Psilosybiini on kuitenkin vähemmän potentti kuin LSD ja psilosybiinin vaikutus kestää vain noin 3–6 tuntia. Psilosybiinin tyypillinen käyttöannos on noin 6 mg, joissakin lähteissä 10 mg[3].

Lääkekäyttö

muokkaa

Psilosybiinin käyttöä on tutkittu migreenin sekä Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn hoitoon hyvinkin menestyksellisesti. Psilosybiini voi estää kohtauksen tai jopa lopettaa kohtaussarjan.[4] Tämän lisäksi psilosybiinillä on terapeuttista potentiaalia oikeassa ympäristössä ja oikealla annostuksella. Tutkimuskontekstissa nautittuna sen potentiaalisiin pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluu mielialan ja mielenterveyden kohoaminen.[5] Isojen annosten (30 mg psilosybiiniä) havaittiin aiheuttavan mystisiä ja uskonnollisia kokemuksia. Kahden kuukauden jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa 55 % koehenkilöistä luokitteli kokemuksen kuuluvan elämänsä viiden merkittävimmän henkisen kokemuksen joukkoon, ja 12 % luokitteli sen kaikista merkittävimmäksi. Sitä verrattiin mm. ensimmäisen lapsen syntymään tai vanhemman kuolemaan.[6]

Esiintyminen luonnossa

muokkaa
 
Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata) sisältää psilosybiiniä
Laji % psilosybiiniä
P. azurescens
1,78
P. serbica
1,34
P. semilanceata
0,98
P. baeocystis
0,85
P. cyanescens
0,85
P. tampanensis
0,68
P. cubensis
0,63
P. weilii
0,61
P. hoogshagenii
0,60
P. stuntzii
0,36
P. cyanofibrillosa
0,21
P. liniformans
0,16
Korkeimpia ilmoitettuja psilosybiinipitoisuuksia (% kuivapainosta) 12 eri Psilocybe-suvun lajissa[7]

Psilosybiini on luokiteltu Suomessa huumausaineeksi[8] ja lääkeaineeksi.[9] Psilosybe-sienet on luokiteltu Suomessa huumausaineiksi[8] ja madonlakit rohdoksiksi.[9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b David E. Nichols: Psychedelics. Pharmacological reviews, 2016.
  2. Psilocybin 2. lokakuuta 2017. ACS. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  3. Gable, R. S.: Comparison of acute lethal toxicity of commonly abused psychoactive substances. Addiction, 99, 686–696, 2004.
  4. Cluster Headache / LSD Study at Harvard miqel.com. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 30.9.2011. (englanti)
  5. 'Magic Mushrooms' Can Improve Psychological Health Long Term TIME Healthland. 16.6.2011. Viitattu 28.9.2011.
  6. R. R. Griffiths & W. A. Richards & U. McCann & R. Jesse: Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance (pdf) hopkinsmedicine.org. 27.5.2006. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 29.9.2011. (englanniksi)
  7. Stamets P.: Psilocybin Mushrooms of the World: An Identification Guide. Ten Speed Press, 1996. ISBN 0-89815-839-7
  8. a b Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista finlex.fi. Edita. Arkistoitu 2.12.2018. Viitattu 7.12.2017.
  9. a b Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätös lääkeluettelosta (183/2022) finlex.fi. Edita. Viitattu 25.4.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa