Pistooli

Pistooli on lyhyt käsituliase, jota on mahdollista käyttää yhdellä kädellä ja jossa ei ole kiinteää olkatukea toisin kuin pitkissä käsituliaseissa, kuten esimerkiksi kiväärissä ja haulikossa.

Pistoolin päällysosat: 1. piippu 2. etutähtäin 3.luisti 4. uritus 5. takatähtäin 6. iskuvasara 7. varmistin 8. kahvavarmistin 9. kahvalevy 10. Ripustinrengas 11. lippaan pohjalevy 12. lippaan salpa 13. liipaisin 14. liipaisinkaari 15. luistin salpa

FN HP-DA (9.00 PIST 80) -pistooli.

Poikkeuksia tähän ovat erillisellä, yleensä irrotettavalla olkatuella varustetut pistoolit, pistoolikarabiinit. Esimerkkeinä tästä on Mauser M1916 eli niin sanottu Ukko-Mauser, tai Suomenkin poliisivoimien käytössä oleva MP5:n kertalaukausversio (toimintatapa itselataava kertatuli)^lähde?. Sarjatulimahdollisuudella varustetut MP5:n versiot luokitellaan kuitenkin konepistooliksi.

Lisävarusteena hankittavia, pikakiinnitysmahdollisuudella varustettuja olkatukia on valmistettu useita sotilaspistooleja varten, kuten esimerkiksi Remington 1858, Parabellum P08, Lahti L-35, Mauser C96 ja Glock 17.

Teholtaan pistoolit ovat yleensä kiväärejä heikompia.

Käsitteen alkuperä

Pistooli-sanasta on kaksi selitystä. Toista käytetään englantilaisella kielialueella ja toista saksalaisella.

Toisen mukaan pistooli tulee italian sanasta pistolese, jonka merkityksiä ovat muun muassa ’[suuri] tikari, metsästysveitsi’. Tällaisen veitsen kokonaispituus saattaa olla jopa 60 senttimetriä. Sanalla on nykyitaliassa edelleen tämä merkitys. Pistolese, nimisana ’pistoialainen’, tulee Italian Toscanan kaupungista Pistoia, jossa valmistetaan edelleenkin rauta- ja terästuotteita, mutta uuden ajan alussa myös erilaisia kylmiä aseita ja tuliaseita. Italian pistolet on sanan lyhyempi muoto. Tämän selityksen mukaan pistooli on tarkoittanut alun perin tikaria, josta sana on siirtynyt käyttötarkoituksen mukaan tarkoittamaan ”ruutitikaria”, siis tikarin tavoin aivan lähietäisyydeltä käytettävää pienehköä tuliasetta. Tätä selitystä suosivat englantilaisia etymologisia sanakirjoja käyttävät. Nykyitaliassa pistooli on pistola.

Toisen selityksen mukaan pistooli on peräisin myöhäiskeskiyläsaksasta, ja tarkemmin vielä itäkeskisaksasta. Keskiyläsaksa on nykyisen normisaksan, nykysaksan, jota kutsutaan germanistiikassa uusyläsaksaksi, edeltäjä ajalta noin 1050−1350 vuotta j. a. a. Yläsaksa on sitä saksaa, jonka perustalle normisaksa rakentui ja rakennettiin.

Myöhäisitäkeskisaksan loppuvaiheen aikana, 14. vuosisadalla tapahtuu tuliaseiden erittäin nopea leviäminen Euroopassa. Myöhäisitäkeskisaksassa käytettiin pienestä käsituliaseesta nimityksiä pitschal ja pischulle, jotka tulevat tšekin sanasta píšt’ala, joka merkitsee ’ruokoa, putkea, piippua, pilliä’. Sen lähtökohta on viheltämistä merkitsevä tšekin teonsana pískat. Varhais-uusyläsaksan kautta ”vihellyspilli” muuttui pistooliksi, das Pistole.

Kirjasuomeen pistooli (bistooli) ilmestyy ensimmäisen kerran vuonna 1642 Hartikka Speitzin Kustaa II Aadolfin sota-artiklojen suomennoksessa.

Historia

Pistoolin esiaste, kiinalainen kädessä pidettävä tykki.

Ranskalainen laivaston tarkkuuspistooli vuodelta 1849.

Pistoolit kehittyivät rinnakkain pitkien aseiden ohella. Pistoolin perusrakenne säilyi pitkään samanlaisena. Suustaladattavan pistoolin pääosat ovat piippu, lukko ja tukki.

Ensimmäiset pistoolit tulivat käyttöön viimeistään 1300-luvulla. Uudella ajalla pistooleista tuli pääasiassa ratsuväen aseita. 1520-luvulta eteenpäin ritarit alkoivat luopua peitsen käytöstä ja alkoivat aseistautua pistooleilla; pistoolilla kykeni ampumaan ennen rynnäkköä. 1500-luvun puolestavälistä alkaen syntyi ensimmäinen tuliasein varustautunut ratsuväen tyyppi, kyrassieerit. Kyrassieerit eivät, toisin kuin ritarit, rynnäköineet lähitaisteluun vihollista vastaan, vaan ampuivat etäisyyden päästä palatakseen lataamaan (karakolointi). Hakkapeliittojen aseistuksena oli kaksi pistoolia ja miekka, ja he rynnäköivät ritarien tavoin kiitolaukkaa päin vihollista ja ampuen pistoolinsa tyhjiksi aivan lähietäisyydeltä lataamatta niitä uudelleen ennen rynnäkön jatkamista teräasein.

Ruudin sytyttämiseen on käytetty lukuisia lukkolaitteita. Varhaisin näistä on 1400-luvun puolessavälissä keksitty lunttulukko. Sitä seurasi harvinaiseksi mutkikkaan rakenteen takia jäänyt rataslukko. Vasta sieppolukon ja siitä parannetun piilukon keksiminen aloitti pistoolin valtakauden. Viimeisenä tyyppinä ennen patruunan keksimistä oli nallilukkopistooli.

Pistooli syrjäytti lopulta miekan sotilas- ja itsepuolustuskäytössä sekä kaksintaisteluissa. Tästä kehittyi kaksintaistelupistooli. Nämä tasapuolisuuden nimissä täysin identtiset pistooliparit olivat aikansa käsityönäytteen huippuja.

Aluksi pistoolin puutteena oli vain yksi laukaus ilman lataamista. Tämän vuoksi kannettiin usein kahta pistoolia. Ensimmäinen ratkaisu oli tehdä pistoolista kaksipiippuinen. Tämä ratkaisu yleistyi etenkin taskuaseissa. Seuraavaksi keksittiin kuudella, pyörivällä piipulla varustettu revolveri, englanniksi ”pepper box”, "pippurisirotin".

Samuel Colt kehitti rullarevolverin 1800-luvun alkupuolella, saaden idean kertomansa mukaan laivan ruorirattaasta. Colt sai keksinnölleen patentin Euroopassa vuonna 1835 ja Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin. Revolveri tuli tuotantoon ja yksi ensimmäisistä oli Yhdysvaltain laivaston tilaama Colt 1851 Navy Revolver.

Automaattipistooli

Puoliautomaattipistooli on puhekielinen yleisnimitys itselataavalle pistoolille. Tavallinen puoliautomaattipistooli on viralliselta tyyppinimeltään itselataava kertatulipistooli. "Täysin automaattinen" pistooli ampuu myös sarjatulta, mutta sarjatulen rekyyli tekee pistooliammunnasta suorin käsin ilman tukea hankalaa. Käytännössä tällaista asetta kutsutaan konepistooliksi.

Vuonna 1893 saksalais-amerikkalainen Hugo Borchardt keksi itselataavan pistoolin. Tästä eriytyivät revolveri ja pistooli omiksi käsiasetyypeikseen.

Borchardtin ensimmäinen pistooli oli varsin kömpelö kellonjousta muistuttavine palautusjousineen. Georg Luger kehitti pistoolia edelleen ja näin syntyi Parabellum P08, jota valmistettiin vuosisadan vaihteesta vuoteen 1942. Toisen vanhimmista automaattipistooleista suunnitteli Mauserin tehdas. Mauser C96 oli rakenteeltaan poikkeava siitä, että kymmenen patruunan patruunasiteellä ladattava lipas oli sijoitettu liipaisinkaaren etupuolelle.

1900-luvun alussa John Moses Browning suunnitteli ns. keikkapiippumekanismin. Tätä lyhytrekyyliperiaatteeseen perustuvaa ratkaisua käytettiin ensimmäisenä Colt M1911 pistoolissa, joka on nykyaikaisen automaattipistoolin kantaisä. Tätä legendaarista pistoolia valmistetaan edelleen. Viimeisin muutos oli muovin käyttö pistoolin rungon materiaalina. Laajamittaisesti polymeeriseosta käytettiin ensin Glock 17 -pistoolissa.

Pistoolityypit

Pistooliaseita on useita eri tyyppejä. Nykyään tavallisimmat ovat itselataavaa kertatulta ampuva pistooli, pyörivällä rullamakasiinilla varustettu revolveri ja kertalaukausase.

Kertalaukausaseet voivat olla taittuvapiippuisia, kiilalukkoisia, rullalukkoisia, tai pulttilukkoisia. Näihin voidaan ladata vain yksi patruuna kerrallaan. Kertalaukausaseita käytetään jonkin verran urheiluammuntaan tai metsästykseen niissä maissa, joissa pistoolilla metsästys on sallittua.

Itselataavat pistoolit täytyy ladata ennen ensimmäistä laukausta. Sen jälkeen ne latautuvat rekyylin voimalla niin kauan kuin lippaassa riittää patruunoita. Itselataavat aseet ovat yleisin pistoolityyppi. Lähes kaikissa urheiluammunan lajeissa itselataava ase on välttämätön.

Suomessa yksityishenkilö saa käyttää pistoolia urheiluammunnan ohella ainoastaan ansassa olevan tai loukkaantuneen riistaeläimen lopettamiseen sekä loukkupyyntiin.

Kaliiperimitoitus

Kokoelma pistooleja. Kuvassa olevat aseet myötäpäivään vasemmasta yläkulmasta lähtien: Glock G22, Glock G21, Kimber Custom Raptor, Dan Wesson Commander, Smith & Wesson .357, Ruger Blackhawk .357, Ruger SP101, Sig Sauer P220 Combat.

Pistoolien – kuten luotiaseiden yleensä – kaliiperimitoitus perustuu piipun sisähalkaisijaan joko tuuma- tai metrijärjestelmässä. Piipun tai luodin halkaisijan ilmoittamisen lisäksi kaliiperimerkintä kertoo usein myös patruunan hylsyn pituuden. Mittajärjestelmä on tässä, kuten aseissa yleensä, hyvin epähavainnollinen eikä annettu mittayksikkö, esimerkiksi halkaisija 7,65 mm, aina tarkoita, että luoti tai piippu olisivat täsmälleen juuri tuon mittainen. Eroja aiheuttavat valmistajien nimeämiskäytännöt, sinänsä väärän ilmoittamistavan vakiintuminen ja kahden eri standardin käyttö: Yhdysvaltalainen SAAMI ja eurooppalainen CIP.

Pistoolien piippujen pituus on 5–30 cm, tavallisesti noin 10 cm. Pistoolien piippujen halkaisijat ovat 4,5–12 mm. Tuumajärjestelmässä (mm. USA, Englanti) mitat ilmoitetaan usein tuuman osina, esimerkiksi .44, (= 0,44 × 1 tuuma) eli noin 11,2 mm.

Esimerkiksi kaliiperimerkinnän .44 jälkeinen ”magnum” tarkoittaa, että kyse on valmistajan tai kehittäjän mukaan korkeatehoisesta patruunasta halkaisijaluokassaan. Mitään yhtenäistä käytäntöä ei näissäkään valmistajien merkinnöissä ole; nimeäminen on vapaata, jopa harhaanjohtavaa.

Yleisin itselataavien pistoolien kaliiperi on todennäköisesti 9×19 mm Parabellum, jossa 9 mm on nimelliskaliiperi ja 19 mm ilmaisee hylsyn pituuden. Vaihtoehtoiset merkinnät ovat 9 mm Parabellum, 9 mm Para. tai 9 mm Luger. Sitä käytetään myös yleisimpänä konepistoolikaliiperina. Erityisesti konepistooleita varten tarkoitettua patruunaa ei tule käyttää pistooleissa, sillä se on ladattu voimakkaammaksi kuin muutoin täysin samanlainen pistoolinpatruuna ja saattaa aiheuttaa aserikon joko välittömästi tai riittävän laukausmäärän jälkeen lukon liikkuvien osien iskettyessä tai väsymismurtuman syntyessä, useimmiten luistiin tai sulkuolakkeisiin.

Vastaava yleinen kaliiperi, jota käytetään revolvereissa, on .38 Special. Samaa patruunaa voidaan ampua myös .357 Magnum-revolverilla, mutta ei välttämättä päinvastoin.

Tehokkaan kiväärinpatruunan luodilla on noin 500–700 metrin päässä saman verran energiaa kuin tehokkaan pistoolinpatruunan luodilla välittömästi piipunsuulla. Pistoolien heikko teho on kuitenkin suhteellista: voimakkaan pistoolin luoti läpäisee lähietäisyydeltä useita kymmeniä senttejä puuta.

Kertalaukauspistooleita valmistetaan usein myös kiväärikaliiperisina, erityisesti silhuettiammuntaa varten, mutta myös metsästykseen maissa, joissa metsästys lyhyellä käsiaseella on sallittua.

Pistoolin käyttö

Pistooli on poliisien tyypillisin palvelusase, lisäksi niitä käytetään ampumaurheilussa lukuisissa eri ampumalajeissa.^lähde?

Sotilaskäytössä pistooli on henkilökohtaisena aseena eräillä henkilöstöryhmillä, kuten ilma-alusten ja panssariajoneuvojen miehistöillä ja upseereilla sekä sivuaseena sotilaspoliiseilla ja erikoisjoukoilla.^lähde?

Myös rajavartijat, tullivirkailijat ja vanginvartijat saattavat kantaa pistoolia kurssin ja ampumatutkinnon suoritettuaan.^lähde?

Katso myös

• Pistoolikotelo