Perheniemi

Perheniemi on kylä eteläisessä Iitissä. Siitä on historiallisissa asiakirjoissa ensimmäinen havaittu maininta vuodelta 1460 Hollolan käräjillä. Ennen Perheniemeä kylän nimi oli Pärhänniemi tai pelkkä Pärhä. Sääksjärveen ulottuvalla Pärhänniemellä oli alunperin kahdeksan taloa. Ne ovat mainitut 4. syyskuuta 1960 paljastetussa Perheniemen 500-vuotisjuhlamuistomerkissä.

Yhteydet

Matkaa Kausalaan on noin 10 km ja Helsinkiin 120 km.

Palveluita

Kylässä toimii Perheniemen evankelinen opisto. Haaviston seurantalolla järjestetään kesäisin kesätoreja. 7. kesäkuuta 2024 Perheniemi osallistui Haaviston seurantalolla Avoimet kylät-tapahtumaan juhlien mm. uutta leikkikenttää ja tarjoten poniratsastusta, Iitin VPKn nuoriso-osaston ensisammutusharjoituksia ruiskuilla.

Perheniemen postinumeroalueen (47450 Perheniemi) väkiluku oli 268 vuonna 2020.^[1] Sääskjärvellä on kesäisin paljon valkoposkihanhia.

Kartanohistoria

Aateliston aika

Kenraaliluutnantti ja Turun hoivioikeuden presidentti Robert Lichton

Ruotsin kuningatar Kristiinan aikana everstiluutnantti Edward Johnstone sai kartanon rouvansa Katherine Guthrien järjestämällä kaupalla rälssiksi 1647. Siitä tuli säteri. Katherine Guthrien ensimmäisestä avioliitosta oleva hänen poikansa valtaneuvos, kreivi ja Turun hovioikeuden presidentti Robert Lichton peri. Reduktio uhkasi hänen omistustaan. Lichton hankki lisää maata velkaantuvilta talonpojilta. Perheniemen säteriratsutila siirtyi Lichtonin sisarentyttären puolisolle, ratsumestari Adam Gustav von Muhl:ille. Omistajat olivat asuneet ja asuivat pääkartanossaan Pernajassa, Tervikin kartanossa. Vasta ata velkaantuvilta talonpojilta.

Perheniemen säteriratsutila siirtyi Lichtoin sisarentyttären puolisolle, ratsumestari Adam Gustav von Muhlin tytär Anna Lovisa ja hänen puolisonsa everstiluutnantti Adam Otto von Köhler asettuivat itse asumaan Perheniemeen. Päärakennuksessa oli 1678 vain kolme tupaa ja neljä kammaria, mikä johti uuden päärakennuksen suunnitteluun. Uudisrakennuksessa oli kahdeksan huonetta uloslämpiävin uunein. 1701 kartanolla oli myös krouvi, seppä ja suutari. Anna Lovisa von Muhlilla ei ollut lapsia, minkä vuoksi kenraali Robert Muhl, hänen veljensä, yhdisti Perheniemen maaomaisuuteensa, mihin sisältyivät Perheniemen kartanon lisäksi myös Tervikin, Tjusterbyn, Vilmansgårdin ja Ratulan kartanot. Robert Muhlin ainoa tytär, Anna Dodotea Muhl, meni naimisiin valtaneuvos Otto Wilhelm de Geerin kanssa.

1700-luvulla omistajat asuivat Tervikin kartanossa ja Perheniemen kartano jäi heidän voutiensa hoidettavaksi. Olosuhteet olivat sellasiet, että 1770-luvulla Perheniemen kartanolla puhkesi talonpoikaiskapina, mikä kukistettiin sotavoimin. Otto Wilhelm de Geerin tytär avioitui serkkunsa Georg Brunowin kanssa. He muuttivat perheniemeen 1785. Sinne tulivat myös palvelijat, kamarineidot, keittäjät ja puutarhuri. ^[2] Ennen Kustaan sotaa 1788 Perheniemen tuli Ruotsin armeija ja kuningas Kustaa III. Perheniemen Leirinmäellä on muistokivi ajasta, jolloin mäki toimi Ruotsin armeijan harjoitusalueena. Kustaa III ennen Kustaan sotaa yöpui Marttilan talossa etäämmällä. ^[3]

Aatelittomien yrittäjien - porvareiden - aika

Robert Magnus Brunowin lesken, Anna Charlotta Brunowin, hallitessa kartano ajautui vararikkoon 1835. Pakkohuutokaupassa kauppaneuvos Eric Johan Stråhlen (1785-1836) kirjanpitäjä huusi kartanon kauppaneuvokselle. Kuudennes kauppasummasta maksettiin paikan päälle käteisellä voudille. ^[4]

Vuoden kuluttua Perheniemen kartano siirtyi kauppaneuvoksen pojalle, Erik Johan Stråhle:lle (1821—1889) perintönä. Perheniemeen rakennettiin juustomeijeri, uusi harmaakivinavetta ja viljamakasiini sekä arkkitehti Carl Albert Edelfeltin, yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajan, suunnittelema kartanon päärakennus.

Päärakennus on jälkiempiretyylinen puurakennuksessa on kaksi kerrosta, kummassakin oli kahdeksan huonetta. Kivijalassa sijaitsi keittiö aputiloineen ja sieltä johti kapea portaikko muihin kerroksiin. Kartanon päärakennuksesta on hyvä näköala viljelysalueille, Pärhänniemelle ja Sääksjärvelle.

Yhtiöiden aika

Pojankin, Erik Johan Stråhle (1850-1900) nuoremmankin, kuoltua jäi Perheniemen kartano Perheniemi Gård Ab:lle, ja tilaa hoiti tämän tyttären puoliso, Haminan kaupungin pormestari Ivar Alopaeus, joka lakkautti torppareiden taksvärkki- eli päivätyövelvollisuuden jo 1903, ja antoi torppareiden ostaan maansa valtion tuella. Maanluovutus tapahtui 29. toukokuuta 1907. Jäännökseksi Perheniemen kartanoon jäi maanjaon jälkeen 2028 hehtaaria, mistä peltoa oli 250 hehtaaria. Lopuksi kartano siirtyi Tornator Oy:n haltuun, mikä suositti laajoja metsänhakkuita. Kymi-yhtiö osti kartanon 1922. Tuolloin kartanolla oli 35 hevosta ja 150 lehmää.

Valkjärveläisen siirtoväen aika

Jatkosodan jälkeen Perheniemen kartanon alueen osti 22 valkjärveläistä maanviljelijää. 1947 talvella kartanon tonttialue myytiin Sairalan evankeliselle kansanopistolle, mikä aloitti toimintansa Perhenhiemessä 1948. Sen nimi muutettiin 1979 Perheniemen evankeliseksi kansalaisopistoksi. ^[5]

Aiheesta muualla

Perheniemi Iitin kunnan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
Perheniemi, elävä kylä Etelä-Iitissä

Lähteet

[1] Paavo (Postinumeroalueittainen avoin tieto)^{[vanhentunut linkki]}

[2] ttps://www.perheniemi.com/perheniemi/opiston-tarina/perheniemen-kartanon-historiaa/

[3] ttps://www.kulttuuritielle.fi/ajankohtaista/vuoden-2020-kulttuurimaisema-on-dokumentoidulta-historialtaan-560-vuotta-vanhan-perheniemen-saaskjarven-kylaalueen-viljelymaisema/

[4] ttps://www.perheniemi.com/perheniemi/opiston.tarina/perheniemen-kartanon-historiaa/^{[vanhentunut linkki]}

[5] ttps://www.perheniemi.com/perheniemi/opiston-tarina/perheniemen-kartanon-historiaa/

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]