Paul Reynaud
Paul Reynaud (15. lokakuuta 1878 Barcelonnette – 21. syyskuuta 1966 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä toisen maailmansodan aikana vuonna 1940. Hän edusti keskustaoikeistolaista Alliance démocratique -puoluetta.
| Paul Reynaud | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Albert Lebrun |
| Edeltäjä | Édouard Daladier |
| Seuraaja | Philippe Pétain |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1878 Barcelonnette, Ranska |
| Kuollut | 21. syyskuuta 1966 (87 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | AD |
| Tutkinnot | HEC Paris |
Reynaud oli koulutukseltaan lakimies ja palveli armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän oli edustajainkamarin jäsen vuosina 1919–1924 ja uudelleen vuodesta 1928. Vuosina 1930–1932 hän oli useassa lyhytikäisessä hallituksessa valtiovarain-, siirtomaa-asioiden sekä oikeusministerinä. Sen jälkeen Reynaud oli kuuden vuoden ajan sivussa hallituksista kannattaessaan lähes yksinään tiukkaa Saksan-vastaista politiikkaa ja sotilaallista varustautumista. Hän kannatti myös Charles de Gaullen ajatusta motorisoituun sodankäyntiin valmistautumisesta. Huhtikuussa 1938 oikeusministeriksi nimitetty Reynaud vastusti Britannian ja Ranskan myönnytyspolitiikkaa Saksan suhteen ja jopa erosi protestina omasta puoluestaan Münchenin konferenssin jälkeen. Toimiessaan valtiovarainministerinä marraskuusta 1938 maaliskuuhun 1940 Reynaud ajoi tiukkaa talouspolitiikkaa.[1]
Édouard Daladierin hallituksen kaaduttua Reynaudinsta tuli pääministeri 21. maaliskuuta 1940. Hän nimitti suosikkinsa de Gaullen sota-asioiden alivaltiosihteeriksi. Ranskan puolustuksen luhistuessa Reynaud kannatti vastarinnan jatkamista ja Ranskan pysymistä Britannian liittolaisena. Vahvistaakseen hallitustaan hän kutsui apulaispääministeriksi iäkkään sotamarsalkan Philippe Pétainin, joka neuvoi tekemään aselevon saksalaisten kanssa. Enemmistön ministereistä asettuttua samalle kannalle Reynaud erosi 16. kesäkuuta, sillä hän ei halunnut olla osallisena antautumisessa. Hänet vangittiin pian sen jälkeen ja hän pysyi vangittuna koko lopun sodan ajan.[1]
Sodan jälkeen Reynaud oli kansalliskokouksen jäsenenä vuosina 1946–1962 ja toimi lyhytaikaisesti ministerinä 1948 ja 1950. Hän yritti muodostaa toista hallitusta huonolla menestyksellä vuosina 1952 ja 1953. Reynaud oli myös viidennen tasavallan perustuslakia valmistelleen komitean puheenjohtajana.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Paul Reynaud (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.3.2013.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Reynaud Wikimedia Commonsissa
- Paul Reynaud (ranskaksi) Assemblée Nationale