Palavarakkaus
Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Euraasiasta kotoisin oleva monivuotinen kohokkikasvi. Laji on suosittu koristekasvi eli perenna. Se on Suomessa luonnonvaraisena kasvavien niittykäenkukan (L. flos-cuculi eli Silene flos-cuculi) ja mäkitervakon (Viscaria vulgaris) lähisukulainen.
Palavarakkaus | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
Suku: | Käenkukat Lychnis |
Laji: | chalcedonica |
Kaksiosainen nimi | |
Lychnis chalcedonica |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaMonivuotinen palavarakkaus kasvaa 35–110 cm pitkäksi. Pystyt, jäykät ja haarattomat varret ovat tiheään karkeakarvaisia. Varsilehdet ovat 4–10 cm pitkiä, puikeita ja herttatyvisiä. Huiskilomainen tai mykerömäinen tiivis kukinto on kasvin latvassa. Kukinnossa on 10–40 kappaletta, yleensä helakanpunaista kukkaa. Joskus kukat voivat olla myös vaaleanpunaisia tai valkoisia. Sekä kukan verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja suonista pitkäkarvainen. Punaiset terälehdet ovat kaksijakoisia, lisäteriöllisiä, kynnellisiä ja 6–11 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Palavarakkaus kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[1][2]
Levinneisyys
muokkaaPalavarakkaus on alun perin kotoisin Itä-Euroopasta, Venäjältä, Kazakstanista, Mongoliasta sekä Kiinan luoteisosista.[3] Suomessa palavaarakkautta voi tavata luonnosta viljelyjäänteenä tai -karkulaisena aina Etelä-Lappia myöten.[1][4]
Elinympäristö
muokkaaPalavarakkaus viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Villiintyneenä sitä voi tavata esimerkiksi puistoista, pientareilta ja hakamailta.[2][3]
Käyttö
muokkaaPalavaarakkautta on jo pitkään viljelty puutarhoissa koriste- ja hyötykasvina. Läntiseen Eurooppaan laji saapui alun perin ristiretkeläisten mukana keskiajalla. Ruotsissa laji on tunnettu jo 1700-luvulla ja Suomeen se on saapunut viimeistään 1800-luvulla. Palavaarakkautta ei ole viljelty pelkästään koristekasvina. Kasvin juurissa on saippuankaltaisia aineita, saponiineja, jotka muodostavat veden kanssa vaahtoavan pesuliuoksen. Tämän ominaisuuden takia sitä on hyödynnetty pesuaineena.[3]
Nykyisin palavastarakkaudesta on jalostettu useita kaupallisia lajikkeita. Kukkien väri on lajikkeesta riippuen punainen, oranssi, vaaleanpunainen tai valkoinen. Tunnettuja lajikkeita ovat esimerkiksi 'Dusky Salmon' (vaaleanpunainen), 'Alba' (valkoinen).[3]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 117.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 146.
- ↑ a b c d Mattila, Nina: Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica). Maatiaisrodut ja -kasvit. Arkistoitu 28.4.2013. Viitattu 28.8.2012.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Palavanrakkauden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2012.