[go: up one dir, main page]

Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Euraasiasta kotoisin oleva monivuotinen kohokkikasvi. Laji on suosittu koristekasvi eli perenna. Se on Suomessa luonnonvaraisena kasvavien niittykäenkukan (L. flos-cuculi eli Silene flos-cuculi) ja mäkitervakon (Viscaria vulgaris) lähisukulainen.

Palavarakkaus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Käenkukat Lychnis
Laji: chalcedonica
Kaksiosainen nimi

Lychnis chalcedonica
L.

Synonyymit
  • Silene chalcedonica (L.) E.H.L.Krause
Katso myös

  Palavarakkaus Wikispeciesissä
  Palavarakkaus Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Palavarakkaus.

Monivuotinen palavarakkaus kasvaa 35–110 cm pitkäksi. Pystyt, jäykät ja haarattomat varret ovat tiheään karkeakarvaisia. Varsilehdet ovat 4–10 cm pitkiä, puikeita ja herttatyvisiä. Huiskilomainen tai mykerömäinen tiivis kukinto on kasvin latvassa. Kukinnossa on 10–40 kappaletta, yleensä helakanpunaista kukkaa. Joskus kukat voivat olla myös vaaleanpunaisia tai valkoisia. Sekä kukan verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja suonista pitkäkarvainen. Punaiset terälehdet ovat kaksijakoisia, lisäteriöllisiä, kynnellisiä ja 6–11 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Palavarakkaus kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[1][2]

Levinneisyys

muokkaa

Palavarakkaus on alun perin kotoisin Itä-Euroopasta, Venäjältä, Kazakstanista, Mongoliasta sekä Kiinan luoteisosista.[3] Suomessa palavaarakkautta voi tavata luonnosta viljelyjäänteenä tai -karkulaisena aina Etelä-Lappia myöten.[1][4]

Elinympäristö

muokkaa

Palavarakkaus viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Villiintyneenä sitä voi tavata esimerkiksi puistoista, pientareilta ja hakamailta.[2][3]

Käyttö

muokkaa

Palavaarakkautta on jo pitkään viljelty puutarhoissa koriste- ja hyötykasvina. Läntiseen Eurooppaan laji saapui alun perin ristiretkeläisten mukana keskiajalla. Ruotsissa laji on tunnettu jo 1700-luvulla ja Suomeen se on saapunut viimeistään 1800-luvulla. Palavaarakkautta ei ole viljelty pelkästään koristekasvina. Kasvin juurissa on saippuankaltaisia aineita, saponiineja, jotka muodostavat veden kanssa vaahtoavan pesuliuoksen. Tämän ominaisuuden takia sitä on hyödynnetty pesuaineena.[3]

Nykyisin palavastarakkaudesta on jalostettu useita kaupallisia lajikkeita. Kukkien väri on lajikkeesta riippuen punainen, oranssi, vaaleanpunainen tai valkoinen. Tunnettuja lajikkeita ovat esimerkiksi 'Dusky Salmon' (vaaleanpunainen), 'Alba' (valkoinen).[3]

Lähteet

muokkaa
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

muokkaa
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 117.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 146.
  3. a b c d Mattila, Nina: Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica). Maatiaisrodut ja -kasvit. Arkistoitu 28.4.2013. Viitattu 28.8.2012.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Palavanrakkauden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2012.

Aiheesta muualla

muokkaa