Paakkilan kaivos

Paakkilan asbestikaivos toimi 1904–1975 Tuusniemen kunnan Paakkilan kylässä. Se oli aikanaan Euroopan merkittävin asbestikaivos ja sieltä louhittiin yhteensä 586 076 tonnia antofylliittiasbestimalmia. Paakkilassa toimi myös asbestinrikastuslaitos. Kaivoksen omistanut Partek lopetti kaivoksen 1975^[1] kannattamattomana.

Kaivoksen historiaa

Paakkilan asbestiesiintymä on tunnettu jo varhaisina aikoina sillä Juojärven seuduilta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia saviastian sirpalaeita joissa on sideaineena asbestia.

Alkuaan Paakkilan alueen hankki omistukseensa vuonna 1900 perustettu Suomen Asbesti Oy. Vuosina 1901–1903 saksalainen Krusenberg louhi alueelta kiveä koemielessä mutta toiminta loppui kannattamattomana. Seuraavaksi asbestia louhi 1907–1910 tanskalainen Smith & Co toiminimi joka koetti myös rikastaa asbestia Tanskanniemeen perustamassaan rikastuslaitoksessa. Asbestikuitu ei kuitenkin ollut sopivaa yhtiön tarpeisiin ja rikastuslaitos purettiin.

Suomen Mineraali Oy osti Paakkilan alueen 1917 ja aloitti uudelleen asbestin louhinnan ja rikastuksen joka jatkui keskeytyksettä vuoteen 1975 saakka. Ensimmäinen rikastuslaitos valmistui 1920 ja se oli käytössä aina 1940-luvun lopulle saakka. Toinen tehdas rakennettiin 1931 ja se oli toiminnassa vuoteen 1950 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa. Kolmas aputehdas valmistui 1938 ja se toimi päätehtaana vuodesta 1950 alkaen aina uuden rikastamon valmistumiseen saakka. Uusin rikastuslaitos valmistui 1956 ja oli toiminnassa kaivoksen sulkemiseen saakka 1975.

Paakkilasta louhittiin 1950–1970-luvuilla keskimäärin 15–20 000 tonnia asbestia vuodessa. Louhittu kivi pienittiin murskaajassa, kuivattiin ja murskattiin kuulamyllyssä noin 10mm raesuuruuteen. Murske meni seuloihin, joissa kevyt asbestikuitu erotettiin imurien avulla edelleen puhdistettavaksi ja lajiteltavaksi kuitujen pituuden mukaan. Lajitellut kuidut säkitettiin ja lähetettiin eteenpäin muun muassa Suomen Mineraali Oy:n Tapanilan tehtaalle.

Vuonna 1959 kaivoksen omistajaksi tuli Paraisten Kalkkivuori Oy (myöhempi Partek).

Nykytilanne

Paakkilan kaivoksen entinen toimistorakennus kesällä 2021.

Kaivoksen kaksi avolouhosta sijaitsevat noin 100 metrin päässä toisistaan ja niitä yhdistää tunneli. Avolouhokset ovat nykyisin täyttyneet vedellä ja paikka on suosittu urheilusukelluskohde muun muassa kirkkaan veden ansiosta. Isommassa avolouhoksessa on kaivostoiminnan jäljiltä vielä pieni rautatievaunu, ajoramppeja ja muita pienempiä rakennelmia. Kaivoksen ympäristössä on edelleen maastossa asbestia joka saattaa pölytä kuivalla säällä. Maastossa oleva asbesti on peräisin kaivostoiminnasta, kuin myös asbestipitoisen maaperän luonnollisen eroosion seurausta.^[2] Vedessä ollessaan asbesti ei ole vaarallista. Vaatteiden tahriutuminen asbestia sisältävällä vedellä muodostaa kuivuessaan terveysriskin.^[3]

Kaivoksella työskennelleillä henkilöillä on todettu keuhkomuutoksia, asbestoosia ja myöhemmin keuhkosyöpää. Miesten keskimääräinen elinikä Paakkilassa oli 1970-luvulla 57 vuotta, kun koko maassa se oli 67 vuotta.

Lähteet

GTK Tietoaineistot Suomen kaivosteollisuus : Asbestikaivokset (Arkistoitu – Internet Archive)
Urheilusukeltajien retki Paakkilan kaivokselle 2.12.2000^{[vanhentunut linkki]}
E. Kosonen, O. Halonen: Paakkilan kaivos. Suomen Mineraali Oy, 1958. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

↑ WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 102, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
↑ Asbesti – Opasnet Suomi fi.opasnet.org. Viitattu 28.3.2019.
↑ Työvaatteiden asbestikuidut peseytyvät hyvin pesuloissa, mutta varotoimenpiteitä tarvitaan Työterveyslaitos. 14.2.2019. Arkistoitu 28.3.2019. Viitattu 28.3.2019.

Aiheesta muualla

[1] WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 102, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4

[2] Asbesti – Opasnet Suomi fi.opasnet.org. Viitattu 28.3.2019.

[3] Työvaatteiden asbestikuidut peseytyvät hyvin pesuloissa, mutta varotoimenpiteitä tarvitaan Työterveyslaitos. 14.2.2019. Arkistoitu 28.3.2019. Viitattu 28.3.2019.

[1]

[2]

[3]