[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Mustion linna

kartano Raaseporissa

Mustion linna (myös Mustion kartano, ruots. Svartå slott) on Mustiolla Karjaalla Raaseporissa sijaitseva kartano, jonka rakennukset on rakennettu vuosina 1783–1792. Päärakennuksen arkkitehtuuri edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta.[1] Päärakennuksen sisustus edustaa kustavilaisuutta.[1][2]

Mustion kartano
Mustion kartano
Osoite Hållsnäsintie 89, 10360 Mustio
Sijainti Raasepori, Karjaa, Suomi
Koordinaatit 60°09′29″N 23°50′20″E / 60.158°N 23.83898°E / 60.158; 23.83898
Rakennustyyppi asuinkartano, nykyisin hotelli ja museo
Suunnittelija Erik Palmstedt ja Christian Friedrich Schröder
Valmistumisvuosi 1783–1792
Rakennuttaja Magnus Linder
Kartta
Mustion kartano
Mustion kartanoon hankittu Mors auto 1900-luvun alkuvuosina.

Historia

muokkaa

Mustion historia alkaa vuodesta 1351, kun se oli rälssimies Erlandin rälssitila. Djäkn-suvun jäsen Ingolf Djäkn omisti tilan vuodesta 1405. Rälssitila oli Henrik Dyniussonin omaisuutta vuodesta 1457.[3]

Mustion ruukin historia alkaa vuodesta 1555, kun siitä tuli Ruotsin kruunun omaisuutta kuningas Kustaa Vaasan aikana. Samana vuonna kartanosta tuli kruunun perintöomaisuutta. Ruukilla ja kartanolla oli välillä eri omistajat.[3][4]

Lähistöllä oleva Suitian ruukki oli perustettu vuonna 1530 ja lähistölle perustettiin Lohjan Ojamon rautakaivos. Valtaneuvos Erik Fleming käynnisti Ojamon rautakaivoksen toiminnan vuonna 1542. Kustaa Vaasan poika Juhana-herttua edisti Mustion ruukin rakentamista vuonna 1560. Ruukin toiminta keskeytyi, mutta ruukkitoiminta käynnistettiin uudelleen Krister Claesson Horn af Åminnen aikana, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli vieraillut Suomessa vuosina 1614–1616. Ruukki oli kruunun omaisuutta, mutta Simon Landsberger vuokrasi ruukin vuonna 1624.[3][4]

Kartano oli Raaseporin läänin voudin Joen Nilssonin hallussa vuosina 1556–1561. Sotamarsalkka Jakob Henriksson oli kartanon seuraava omistaja. Kartano siirtyi Horn-aatelissuvun omistukseen vuosina 1566–1640. Kartanon omistajina olivat ylisotamarsalkka Claes Kristersson Horn af Åminne, Joensuun vapaaherra Krister Claesson Horn af Åminne ja Turun hovioikeuden assessori Mauritz Kristersson Horn af Åminne.[3][4]

Tehtailija Jakob Wolle sai ruukin itselleen vuonna 1632. Ruukki siirtyi Wollelta tehtailija, tervakauppias Petter Thorwösten omistukseeen vuonna 1644, Hän oli Wollen kirjanpitäjä ja naimisissa varakkaan Elin Sågerin kanssa. Thorwöste oli ottanut ulkomailta suuren lainan, joka oli koitua perheen omaisuuden kohtaloksi. Elin Såger otti ruukin johtamisen itselleen, minkä turvin kartano ja ruukki säilyivät Thorwöstenin suvun omistuksessa. Såger oli Mustion ja Antskogin ruukkien patruunatar. Thorwösten suku omisti Mustion 55 vuotta. Erik Stålhammar sai ruukin itselleen vuonna 1703, koska hän avioitui Helena Thorwösten kanssa. Stålhammarin tytär Anna Kristina avioitui tehtailija Henric Johan Kreijin kanssa. Mustio siirtyi Kreijlle vuonna 1724, minkä jälkeen Mustio oli Kreijn hallinnassa 28 vuotta. Kreijn tytär Helena Margareta Kreij avioitui Joakim von Glanin kanssa, josta tuli Mustion uusi isäntä. Mustio siirtyi Linderin suvun omistukseen vuonna 1766, kun Magnus Linder avioitui von Glanin tyttären kanssa.[4][5][6][7][8][9][10][11][12][13]

Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder nuorempi, ja sen suunnittelivat Erik Palmstedt ja Christoffer Friedrich Schröder. Vanhemmat rakennukset purettiin uuden päärakennuksen valmistuttua. Magnus Linderin jälkeen omistajina toimivat vuorineuvos Magnus Linder, ruukinpatruuna, vapaaherra Fridolf Linder ja kamariherra Hjalmar Linder.[1][7]

Linderin suku vaikutti kartanossa 170 vuotta (1766–1936). Kartanon asema vaikeutui, kun Hjalmar Linder ajautui vararikkoon vuonna 1918. Kauppias Leopold Lerche osti Linderin omaisuuden kartanoa lukuun ottamatta. Vuorineuvos Leonard Baumgartner osti kartanon vuonna 1936. Kartanosta tuli Baumgartner-suvun omaisuutta, ja se siirtyi edelleen Stockfors Oy:lle, jossa Baumgartnerit olivat omistajia.[14][15][16][17]

Stockfors Oy myytiin Enso-Gutzeitille vuonna 1985, jolloin kartano vapautui myyntikohteeksi. Mustion kartano palasi Linderin suvun omistukseen, kun Magnus Linder (1929–2016) osti sen vuonna 1985. Linder käynnisti mittavat remontit ja kunnostustyöt ja avasi kartanon yleisölle. Alueella on museo, ravintola ja hotelli. Kartano on säätiöity ja on suvun omistuksessa.[1][18][19][20][21][22][23]

Historian aikana Mustiossa ovat vierailleet Ruotsin kuningas Kustaa III, Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II. Mustiossa viettivät aikaa säveltäjä Jean Sibelius ja marsalkka C. G. Mannerheim.[1][24][25]

Kuntahistoria

muokkaa

Vuoteen 1968 kartano sijaitsi Karjaan maalaiskunnan ja vuosina 1969–2008 Karjaan kauppalan/kaupungin alueella. Karjaa liitettiin osaksi uutta Raaseporin kuntaa vuonna 2007.[26]

Linnan lähistöllä on entisen tehtaanseurakunnan kirkko Mustion kirkko.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e Daniel Kawecki: Museo Raasepori – Mustion Linna mustionlinna.fi. Viitattu 29.10.2023.
  2. ↑ Mustion linnan kustavilainen henki Antiikki & Design. 27.3.2015. Viitattu 29.10.2023.
  3. ↑ a b c d Europeana Heraldica: Mustio heraldica.narc.fi. Viitattu 5.5.2024.
  4. ↑ a b c d Svartå Uppslagsverket Finland. Viitattu 5.5.2024.
  5. ↑ Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 834. Helsinki: WSOY, 1955.
  6. ↑ Haggrén, Georg: Thorwöste, Petter (K 1659) kansallisbiografia.fi. 11.10.2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.5.2024.
  7. ↑ a b RKY – Kohdetiedot Rky.fi. Viitattu 29.10.2023.
  8. ↑ Mustion linnassa riittää mystiikkaa kirouksesta kummituksiin apu.fi. 4.7.2022. Viitattu 29.10.2023.
  9. ↑ Saavalainen Heli: Ruukkidynastiasta viimeiseen patruunaan Helsingin Sanomat. 19.4.1993. Viitattu 29.10.2023.
  10. ↑ Kotivuori, Yrjö: Joakim von Glan. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 4.1.2014.
  11. ↑ Gunilla Lindholm: ”Ojamon kaivos”, Kruuhu 1990 – Kotiseudun vuosikirja 2, s. 22–23. Lohja: Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ja Lohjan museo, 1990. ISBN 951-9188-07-X
  12. ↑ Anna-Mari: Mustion kirkko, Raasepori Reiskat ja Reppu. 22.7.2023. Viitattu 5.5.2024.
  13. ↑ * Anneli Mäkelä-Alitalo: Såger, Elin (1614–1669) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  14. ↑ Muston historiallinen ruukinmiljöö rapistunut. Helsingin Sanomat, 1.4.1984, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.1.2021.
  15. ↑ Muston historiallinen ruukinmiljöö rapistunut. Helsingin Sanomat, 1.4.1984, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.1.2021.
  16. ↑ Koskinen, Esa: Kullalla kirjailtu elämä – Kamariherra Hjalmar Linder 1862-1921. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry, 2005.
  17. ↑ Oy Stockfors Ab — Historia porssitieto.fi. Viitattu 5.5.2024.
  18. ↑ Mustion Linnalle uusi toimitusjohtaja Länsi-Uusimaa. 10.4.2023. Viitattu 29.10.2023.
  19. ↑ Baumgartnerien sisällissota. Helsingin Sanomat, 1.10.1985, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.5.2023.
  20. ↑ Eeva-Liisa Pere: Magnus Linder, 87, kunnosti lapsuudenkotinsa, yhden Suomen arvokkaimmista kartanoista Helsingin Sanomat. 6.6.2016. Viitattu 29.10.2023.
  21. ↑ Hannamari Ahonen: Karl Fazerin tyttärenpoika päätti pelastaa rapistuvan kartanon, vaikka monet epäilivät hanketta Aamulehti. 9.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  22. ↑ Karl Fazerin tyttärenpoika pelasti keisareiden ja kuninkaan vierailupaikan ja Suomen rikkaimman miehen kodin Hämeen Sanomat. 8.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  23. ↑ Mustion linnan tarina mtvuutiset.fi. 9.3.2010. Viitattu 29.10.2023.
  24. ↑ Mia Kuntsi: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia Kotiliesi.fi. 12.5.2018. Viitattu 29.10.2023.
  25. ↑ Hannamari Ahonen: Mustion linna kelpasi keisareille ja kuninkaalle ts.fi. 8.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  26. ↑ Länsi-Uudellemaalle uusi Raaseporin kunta Yle Uutiset. 18.6.2007. Viitattu 29.10.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mustion_linna&oldid=22566052”