[go: up one dir, main page]

Monty Pythonin hullu maailma

vuoden 1975 elokuva

Monty Pythonin hullu maailma (engl. Monty Python and the Holy Grail) on brittiläisen Monty Python -koomikkoryhmän toinen elokuva, joka kertoo Kuningas Arthurin ja hänen pyöreän pöydän ritariensa yrityksestä löytää Graalin malja. Se parodioi absurdin ja usein anakronistisen huumorin keinoin pyöreän pöydän ritarien legendaa sekä keskiajan kulttuurin kliseitä.

Monty Pythonin hullu maailma
Monty Python and the Holy Grail
Elokuvan virallinen mainosjuliste.
Elokuvan virallinen mainosjuliste.
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Neil Innes
Kuvaaja Terry Bedford
Leikkaaja John Hackney
Tuotantosuunnittelija Roy Smith
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Python Pictures
Levittäjä EMI Films
Ensi-ilta 3. huhtikuuta 1974
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 400 000 $
Tuotto 5 000 000 $
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva on kohonnut kulttielokuvan asemaan ja menestynyt hyvin kaikkien aikojen parhaita komediaelokuvia listattaessa. Esimerkiksi vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi sen kaikkien aikojen 15. parhaaksi komediaksi.[1]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kuningas Arthur ja hänen palvelijansa Patsy ratsastavat ympäri Englantia etsien urheita ritareita Arthurin hoviin Camelotiin. Matkallaan Arthur kohtaa kaksintaistelussa kauhean Mustan Ritarin, joutuu kahnauksiin anarkosyndikalististen talonpoikien kanssa ja toimii ratkaisijana absurdissa noitaoikeudenkäynnissä. Lopulta hän on koonnut pyöreän pöydän ritarinsa, joihin kuuluvat sir Bedevere Viisas, sir Lancelot Rohkea, sir Galahad Siveä ja sir Robin Ei-Ihan-Niin-Rohkea-Kuin-Sir-Lancelot. Matkallaan Camelotiin he kuitenkin näkevät näyn, jossa Jumala käskee heitä etsimään pyhän Graalin maljan.

Arthur ja ritarit kohtaavat linnan, jota vartioivat solvauksia huutavat ranskalaiset ritarit. Nämä huijaavat Arthurin joukon uskomaan omistavansa Graalin. Sir Bedeveren ehdotuksesta ritarit yrittävät Troijan puuhevonen -temppua ja rakentavat valtavan onton puujäniksen. Kun jänis on viety linnaan, he huomaavat kuitenkin, ettei kukaan muistanut piiloutua sen sisään. Päällepäätteeksi ranskalaiset heittävät jäniksen katapultilla heidän niskaansa. Heidän lähtiessään pois näytetään pätkä, jossa ratsastava ritari nitistää ohimennen "Kuuluisan historioitsijan", joka selostaa kuningas Arthurin tarua kameralle BBC-tyyliin.

Ritarit lähtevät etsimään Graalia eri tahoille. Sir Robin ja hänen laulavat trubaduurinsa kohtaavat kolmipäisen ritarin, mutta pääsevät pakoon sillä aikaa kun tämän päät riitelevät keskenään. Sir Lancelot yrittää pelastaa Suolinnasta ahdingossa olevan neidon, mutta löytääkin vain naismaisen prinssi Herbertin. Sir Galahad eksyy luostariin, jota asuttaa suuri joukko nuoria ja miehenkipeitä neitoja, mutta joutuu suureksi harmikseen sir Lancelotin "pelastamaksi" ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Arthur ja sir Bedevere kohtaavat kammottavat Ritarit jotka sanovat "Ni" ja joutuvat tekemään heille palveluksia (kuten tuomaan heille pusikon ja kaatamaan metsän suurimman puun sillillä), mutta sir Robinin väliintulo pelastaa heidät.

Arthur ja ritarit kerääntyvät jälleen yhteen (ja selviävät talvesta syömällä sir Robinin trubaduurit, jotka käyvät kaikkien hermoille). Keväällä he kohtaavat pyromaanisen Taikuri Timin, ja tämä johdattaa heidät luolalle, johon on kätketty vihje Graalin olinpaikasta. He pelastuvat täpärästi luolaa vartioivien hirviöiden kynsistä: kaamea tappajajänis räjäytetään Antiokian pyhällä käsikranaatilla, ja kymmensilmäinen (animoitu) luolahirviö kukistuu animaattorin saadessa sydänkohtauksen. Luolassa oleva kaiverrus kertoo Graalin olevan "linnassa nimeltä Aaaaargh". Ritarit ylittävät Kuoleman sillan, ja moni heistä kokee kohtalonsa vastattuaan väärin siltavahdin kysymyksiin. Lopulta Arthur ja sir Bedevere löytävät Aaaarghin linnan, mutta sitä vartioivat samat rääväsuiset ranskalaiset kuin aiemmin. Ritarit polkaisevat tyhjästä valtavan ritariarmeijan ja aloittavat hyökkäyksen päin linnaa. Silloin paikalle kaahaa autolasteittain poliiseja, jotka panevat joukon rautoihin Kuuluisan historioitsijan murhaamisesta, vaikka he eivät ole voineet tehdä sitä, koska heillä ei ole hevosia. Samalla poliisit katkaisevat filmaamisen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 
Ritareiden, jotka sanovat "Ni", johtaja (Michael Palin).

Samoin kuin tv-sarjassaan, Chapman, Cleese, Gilliam, Idle, Jones ja Palin esittävät yksin lähes kaikki elokuvan kymmenet pää- ja sivuroolit; alla on lueteltu vain merkittävimmät. Merkittävimmissä naisrooleissa ovat myös Monty Pythonin lentävässä sirkuksessa esiintyneet Carol Cleveland ja Connie Booth (joista jälkimmäinen oli John Cleesen vaimo). Elokuvan laulut säveltänyt Neil Innes esittää päätrubaduuria.

  Graham Chapman    kuningas Arthur  
  Terry Gilliam    Patsy / sydänkohtauksen saava animaattori / Kuoleman Sillan vartija  
  Terry Jones    sir Bedevere Viisas / prinssi Herbert  
  John Cleese    sir Lancelot Rohkea / Musta Ritari / solvaava ranskalainen / Taikuri Tim  
  Michael Palin    sir Galahad Siveä / Suolinnan kuningas / ritari joka sanoo Ni  
  Eric Idle    sir Robin Ei-Ihan-Niin-Urhea-Kuin-Sir-Lancelot  
  Connie Booth    noita  
  Carol Cleveland, Avril Stewart, Sally Kinghorn    neitoja luostarissa  
  Neil Innes    trubaduurien johtaja  
  John Young    Kuuluisa historioitsija  

Monty Pythonin hullu maailma on Monty Python -ryhmän ensimmäinen kokonaan uudesta materiaalista koottu elokuva, joka kuvattiin tv-sarjan kolmannen ja neljännen tuotantokauden välisellä tauolla. Sen ohjaajina toimivat Terry Jones ja Terry Gilliam, joista jälkimmäinen teki myös eri kohtauksia yhteen sitovat animaatiopalat.

Elokuvan kuvaukset kärsivät erilaisista vaikeuksista. Sen budjetti oli kokoillan elokuvaksi poikkeuksellisen pieni (noin 150 000 - 200 000 puntaa), ja siitäkin suurin osa oli tullut lahjoituksina Pink Floydin ja Led Zeppelinin kaltaisilta rockyhtyeiltä, jotka ihailivat ryhmän huumoria. Budjetti ei sallinut hevosten käyttämistä, joten Pythonit kehittivät omalaatuisen ratkaisun. Elokuvan alussa mäen takaa kuuluu kopinaa, joka muistuttaa laukkaavan hevosen kavioita; lopulta mäen harjalle ilmestyy kuningas Arthur, joka loikkii eteenpäin kuin istuisi olemattoman keppihevosen selässä, ja hänen perässään juoksee palvelija Patsy, joka hakkaa yhteen kahta kookospähkinää. Myöhemmin kaikki pyöreän pöydän ritarit "ratsastavat" samalla tavalla. Tästä rahapulan sanelemasta absurdista ratkaisusta tuli yksi elokuvan muistettavimpia vitsejä.

Elokuva on kuvattu lähinnä Skotlannissa, mutta esimerkiksi musta ritari -kohtaus on kuvattu Lontoossa elokuvastudion läheisessä metsässä. Skotlannin museoviranomaiset eivät antaneet kuvausoikeuksia omistamiinsa linnoihin, joten Pythonit kykenivät kuvaamaan vain kahdessa yksityisomistuksessa olleessa linnassa, Dounin linnassa ja Stalkerin linnassa. Lopussa esiintyvä "Aaaarghin linna" on Stalkerin linna, kaikkia muita linnoja elokuvassa esittää eri kulmista kuvattu Dounin linna. Camelotin linna, joka nähdään vain kaukaa, on todellisuudessa mäen päälle pystytetty pahvinen pienoismalli. (Tätä myös parodioidaan itse elokuvassa: ritarien ihaillessa Camelotia Patsy tokaisee "se on vain pienoismalli", mutta kuningas Arthur hiljentää hänet nopeasti.)

Lähteet

muokkaa
  1. Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.