Makaaberi

Sanalla makaaberi viitataan taiteelliseen tai kirjalliseen tyylikeinoon. Makaaberi taide tai kaunokirjallisuus on tunnelmaltaan tahallisen uhkaavaa ja häiritsevää. Siitä välittyy synkkä, luotaantyöntävä, epämiellyttävä ja jopa pelottava vaikutelma. Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon ja rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat. Nykyään niin kutsuttu goottialakulttuuri hyödyntää voimakkaasti makaaberia kuvastoa.

Pieter Brueghel vanhemman maalaus *Kuoleman riemuvoitto*

Historia

Jo antiikin kirjailijat Apuleius ja Petronius Arbiter kirjoittivat toisinaan tyylillä, jonka voi nimetä jälkikäteen makaaberiksi. Termi makaaberi on kuitenkin lähtöisin keskiajalta, ranskan kielestä: Danse Macabre tai la danse macabre (suom. kuolemantanssi) viittaa sellaiseen allegoriaan, jossa kuvataan kuoleman ylivaltaa. Tyypillisimmillään allegorinen Danse Macabre koostuu yhdestä tai useammasta kuvasta, jossa kussakin tanssivaksi luurangoksi tai mätäneväksi ruumiiksi kuvattu kuoleman henkilöitymä tanssittaa elävää, tiettyä säätyä ja ammattia edustavaa ihmistä. Kuolleita ja eläviä voi olla yhdessä kuvassa myös useita. Vaikka kuolemantanssilajityyppi oli hyvin suosittu makaaberin maalaus- ja veistotaiteen aihe keskiajan Euroopassa, on nykyaikaan näistä taideteoksista säilynyt vain muutamia. Näitä ovat muun muassa Lyypekin Mariankirkon kuolemantanssi ja Tallinnan Nikolauksenkirkon kuolemantanssi. Painotaiteen puolella kuuluisimman kuolemantanssi-kuvasarjan on tehnyt Hans Holbein nuorempi.

Uuden ajan puolella makaaberin vaikutelman löytää tyypillisesti latinalaisen kielialueen kirjailijoilta. Angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa makaaberia ovat hyödyntäneet muun muassa John Webster, Robert Louis Stevenson, Mervyn Peake, Charles Dickens ja Cyril Tourneur, sekä englantilaisten kollegojen ohella myös yhdysvaltalaiset Edgar Allan Poe ja H. P. Lovecraft. Musiikin puolelta mainittakoon itävaltalainen säveltäjä Franz Schubert, jonka lied 'Kuolema ja neito' (saks. Der Tod und das Mädchen) vuodelta 1824 voidaan laskea sekä yleisesti makaaberin tyylikeinon että erityisesti myös kuolemantanssilajityypin piiriin.

Tarkalleen ottaen ei tiedetä, mikä synnytti makaaberin kaltaisen shokeeraavan tyylikeinon. Ennen kaikkea sen myötävaikuttimiksi lasketaan keskiajan viimeisten vuosisatojen epävarmat olot ja ajan uskonnollisen kulttuurin erityispiirteet. Erityisesti musta surma ja niin sanottu satavuotinen sota nähdään muokanneen sellaista henkistä ilmapiiriä, joka olisi otollinen kuolemantanssien kaltaisten teosten vastaanotolle.

Etymologia

Ranskankielisen Danse Macabre -sanaparin toisen osan, sanan macabre alkuperästä on olemassa useita kilpailevia teorioita. Sana saattaa viitata pyhään Makariukseen tai sitten se voi olla alkuperäisen kuolemantanssin maalanneen henkilön nimi ('herra Macabre'). On myös esitetty, että sen lähtökohtana olisivat Vanhan testamentin makkabealaiset. Myös arabian kielen sana maqaber (مقابر) eli 'hautausmaat' (monikkomuoto sanasta maqbara) saattaa toimia alkuperäisenä pohjana ranskan kielestä muihin erooppalaisiin kieliin levinneelle sanalle makaaberi.

Katso myös

Kirjallisuutta

Mikko Kallionsivu, "Ars moriendi, musta surma ja makaaberin traditio" -- artikkeli teoksessa Taide ja taudit: Tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnoilla, toim. Laura Karttunen, Juhani Niemi & Amos Pasternack (Tampere: Tampere University Press, 2007).