[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Lumijoki

kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli kertoo kunnasta. Lumijoki on myös joki samalla alueella.

Lumijoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päin. Kunnassa asuu 2 014 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 290,29 km2, josta 0,24 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,41 asukasta/km2.

Lumijoki

vaakuna

sijainti

Vuonna 1938 valmistunut Lumijoen kunnantalo edustaa harvinaista puufunktionalismia.
Vuonna 1938 valmistunut Lumijoen kunnantalo edustaa harvinaista puufunktionalismia.
Sijainti 64°50′15″N, 025°11′15″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 436
Hallinnollinen keskus Lumijoen kirkonkylä
Perustettu 1867
Pinta-ala ilman merialueita 214,36 km²
257:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 290,29 km²
263:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 214,12 km²
– sisävesi 0,24 km²
– meri 75,93 km²
Väkiluku 2 014
256:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys 9,41 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 27,0 %
– 15–64-v. 54,4 %
– yli 64-v. 18,6 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 95,3 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Paula Karsi-Ruokolainen
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Vas.
 • Kok.
 • PS
13
2
1
1
www.lumijoki.fi

Lumijoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Oulu ja Siikajoki.

Kunnanjohtaja Leena Lehtoruusun kolmen vuoden virkakausi päättyi lokakuun lopussa 2017, mutta hän jatkoi huhtikuun loppuun 2018. Uuden kunnanjohtajan virka on toistaiseksi voimassa oleva, ja siihen valittiin Paula Karsi-Ruokolainen.[7]

Historia

muokkaa

Lumijoen seutu kuului keskiajalla Venäjän karjalaisten nautinta-alueeseen. Länsisuomalaisen asutuksen levitessä seudulle karjalaiset joutuivat vähitellen luopumaan alueesta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta pitkällisen sotatilan jälkeen. Vuonna 1588 karjalaiset tuhosivat muun muassa Lapinniemen kylän. Lumijoen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1496, kun venäläinen sotajoukko riehui Limingan rannikkokylissä. Seudun varhaisin asutus keskittyi Lumijoen, Hirvasniemen ja Lapinniemen kyliin.[8]

Vuosina 1695–1696 nälkä koetteli lumijokilaisia, ja tilanne paheni entisestään isonvihan aikana. Vuoden 1714 jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa Limingan pitäjän asukkaista olisi kuollut. Väitetään, että Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Asutus laajeni hitaasti ja asukasluku alkoi kasvaa nopeammin vasta 1700- ja 1800-luvulla. Vuonna 1880 kunnan asukasluku oli 2 126 ja 1900 2 269. Vuonna 1930 asukkaita oli 2 426. Toisen maailmansodan jälkeen väestö alkoi vähetä ja vuonna 1980 asukasluku oli enää 1 372. Väkiluku alkoi jälleen kasvaa 1980-luvun alussa.[8]

Väestö sai toimeentulonsa pääasiassa kalastuksesta ja maataloudesta. Liminganlahden luonnonniityt loivat hyvät edellytykset karjataloudelle. Peltojen raivaus soita kuivattamalla ja rantaniittyjä ojittamalla jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeen.[8]

Alue kuului Limingan seurakuntaan vuoteen 1684, jolloin perustettiin Lumijoen kappeli. Itsenäiseksi seurakunnaksi Lumijoki erotettiin 1899, mutta ero toteutui käytännössä vasta 1917. Lumijoen kunta on perustettu vuonna 1867. Lumijoen seurakunnan arkisto tuhoitui lähes täysin kirkon palossa 1882 ja jäljelle jääneet arkiston rippeet lopullisesti Lumijoen pappilan tulipalossa 17. tammikuuta 1902.[9]

Lumijoella tapahtui vappuna 1930 ensimmäinen tunnettu muilutus, kun joukko liminkalaisia isäntiä pakotti vappupuheeseen valmistautuneen Pohjan Voima -lehden toimittajan Ilmari Sormusen autoonsa ja kyyditsi hänet Ouluun.[10]

Lumijoen kirkko

muokkaa
Pääartikkeli: Lumijoen kirkko

Lumijoelle rakennettiin ensimmäinen kirkko noin 1620-luvulla, mutta varmaa ja tarkempaa tietoa siitä ei ole. Kirkko oli noin 27 metriä pitkä ja yhdeksän metriä leveä. Kirkon käytyä pieneksi ja huonokuntoiseksi sen tilalle rakennettiin uusi kirkko, joka valmistui vähän vuoden 1816 jälkeen. Uusi kirkko oli ristinmuotoinen. Vuonna 1882 Lumijoen kirkko ja vanha kellotapuli paloivat ukkosmyrkyssä. Sama ukkosmyrsky poltti myös Liminganlahden toisella rannalla sijaitsevan Oulunsalon kirkon. Lumijoen nykyinen kirkko, johon piti mahtua yli tuhat henkeä, rakennettiin 1886–1889.

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Lumijoen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 1 372
1985
  
 1 483
1990
  
 1 575
1995
  
 1 684
2000
  
 1 686
2005
  
 1 856
2010
  
 1 994
2015
  
 2 076
2020
  
 2 020
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Lumijoella oli 2 082 asukasta, joista 1 347 asui taajamissa, 714 haja-asutusalueilla ja 20:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lumijoen taajama-aste on siten 65,4 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Lumijoen kirkonkylä.[13]

Uskonnolliset yhteisöt

muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lumijoella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Lumijoen alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[15]

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on siellä Lumijoen Rauhanyhdistys[16], johon kuuluu yli 200 jäsentä[17]. Lestadiolaisuuden paikkakunnalle toi vuonna 1867 talollinen Antti Tukki, joka oli myös liikkeen paikallinen johtomies. 1871 oli Ylipään kylässä voimakas herätys. Tukin lisäksi Lumijoella ei ollut omia puhujia, vaan siellä kävi vierailevia saarnaajia. 1880-luvun alussa paikkakunnan lestadiolaisten määräksi arvioitiin 60–100 henkeä, mutta 1890-luvun lopulla siihen ei kuulunut ainakaan kirkollisten tietojen perusteella enää kuin noin 30 henkeä.[18] Paikkakunnalle perustettiin oma rauhanyhdistys eli Lumijoen Rauhanyhdistys vuonna 1945 ja yhdistyksen toimitalo valmistui vuonna 1981[19].

Luonto

muokkaa
 
Lumijoki

Lumijoki käsittää Lumijoenselän ja sen jatkeen Liminganlahden lounaispuolisen alueen. Varsinaisesti Lumijoki on laakeaa, merestä verraten myöhään kohonnutta rantamaata, jota hallitsevat laajat peltoaukeamat ja suot.[8]

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia, kvartsidioriittia sekä graniittia. Kunnan pohjoisosa kuuluu Muhoksen jotuniseen savikivikerrostumaan, joka lepää peruskallion päällä. Kallioperä on kauttaaltaan paksujen hiekka ja moreenikerrosten peitossa. Pohjoisrannikolla on myös savea paksuina kerroksina. Kunnan etelä- ja lounaisosissa kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen alla. Kallioperän tasaisuuden ja paksujen maalajikerrosten vuoksi maasto on hyvin tasaista. Maa nousee verkalleen rannikolta sisämaahan päin. Koko rantavyöhyke on vesiperäistä, alavaa niittymaata, joka idässä välittömästi liittyy Limingan lakeuteen. Järviä kunnan alueella ei ole ja joetkin ovat pieniä. Kirkonkylän halki virtaava Lumijoki on seudun ainoa iso joki.[8]

Lumijoki on Suomen ainoa joki, joka virtaa lännestä itään, mutta laskee silti Itämereen. Lumijoen sivuhaaroja ovat Hirvasoja, Junkkosenoja ja Haarasuonoja. Muita pieniä vesistöjä kunnassa on esimerkiksi Miehojärvi ja Mustapäänlampi. Merenrantaa Lumijoella on 38 kilometriä.

Palvelut

muokkaa

Elinkeinot

muokkaa

Elinkeinona Lumijoella on perinteisesti ollut maatalous, mutta nykyään pääelinkeinona ovat palvelut. Kunnan työpaikoista on vuonna 2000 ollut 50 prosenttia palvelualan ja 31 prosenttia maatalouden työpaikkoja.

Koulutus

muokkaa
 
Kuva Lumijoen peruskoulusta

Lumijoella toimii yksi useasta rakennuksesta koostuva koulu, Lumijoen peruskoulu, jossa on esiopetus ja koko peruskoulu. Koulussa on yhteensä noin 400 oppilasta. Lumijoella otettiin käyttöön uusi hirsikoulu osana Lumijoen peruskoulua vuonna 2018.[20]

Terveydenhuolto

muokkaa

Lumijoella toimii terveysasema[21]. Ilta- ja viikonloppupäivystykset hoidetaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Kulttuuri

muokkaa

Nähtävyydet

muokkaa
 
Kuva Lumijoen kirkosta

Arkkitehti John Lybeckin suunnittelema Lumijoen kirkko on valmistunut vuonna 1889. Sitä kutsutaan suuren kokonsa vuoksi myös Lakeuden katedraaliksi. Toinen nähtävyys on höyrylaiva Hailuoto, joka aikanaan ajoi säännöllistä liikennettä Oulun ja Hailuodon sekä Lumijoen välillä. Hailuoto-laiva toimii nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa.

Liminganlahden rannalle on rakennettu lintutornit Sannanlahteen ja Puhkiavanperälle. Molempien tornien läheisyydessä on nuotiopaikat, opastetaulut ja ruokailukatokset ja telttapaikkoja.

1998–1999 rakennettu Lumituuli Oy:n tuulivoimala Sähkäle sijaitsee Lumijoen Varjakassa. Komia-Sonni joka sijaitsee Kirjaston vieressä ja valmistui vuonna 2018.

Lumijoelle perustettiin 1980-luvulla kotiseutumuseo, jossa on esillä Lumijoelta kerättyä esineistöä. Museo toimii 1860-luvulla rakennetussa lainajyvämakasiinissa.

Vuonna 2005 valmistui Lumijoelle uusi kirjastorakennus Hiidenkivi.[22]

Ruokakulttuuri

muokkaa

Lumijoen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lahtivelli eli lihakeitto ja huttuvelli eli riisillä höystetty piimävelli.[23]

Tapahtumat

muokkaa

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Lumijoella vuonna 2011.[24][25]

Kylät ja kulmakunnat

muokkaa

Lumijoella on kolme henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[26]

  • Hirvasniemi
  • Lapinniemi
  • Lumijoki

Kulmakuntia Lumijoella ovat Korvenkylä, Luonnostakylä, Lapinkylä, Ukuranperä, Varjakka, Ylipää ja Alapää.

Siikajoen kylää Karinkantaa suunniteltiin liitettäväksi Lumijoelle. Syyksi mainittiin Lumijoen keskustan palvelujen läheisempi sijainti kylästä.[27][28] Siikajoen kunnanvaltuusto päätti lopullisesti elokuussa 2014 järjestetyssä kokouksessa, että Karinkantaa ei liitetä Lumijokeen.[29]

Tunnettuja lumijokisia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Lumijoki Oikeusministeriö. Viitattu 27.11.2021.
  7. ↑ https://kuntalehti.fi/tyopaikat/tyopaikkauutiset/lumijoki-valitsi-karsi-ruokolaisen-yksimielisesti/
  8. ↑ a b c d e Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  9. ↑ Lumijoen seurakunta Hiski-tietokannassa hiski.genealogia.fi. Viitattu 22.9.2014.
  10. ↑ Reijo Perälä: Lapuan liike ja sanan mahti, s. 92, 336. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi 1998.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  15. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Lumijoen Rauhanyhdistys Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 4.9.2011.
  17. ↑ Historiaa Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 21.10.2011.
  18. ↑ Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899, s. 234–236. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, 1997. ISBN 951-8940-69-X
  19. ↑ Historiaa Lumijoen Rauhanyhdistys. Viitattu 21.10.2011.
  20. ↑ Lumijoen peruskoulu Lumijoen kunta. Viitattu 22.5.2023.
  21. ↑ Terveyspalvelut Lumijoen kunta. Arkistoitu 22.5.2023. Viitattu 22.5.2023.
  22. ↑ Lumijoen kirjasto kirjastovirma.fi. Arkistoitu 24.5.2015. Viitattu 24.10.2010.
  23. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 170. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  24. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  25. ↑ Helteisillä suviseuroilla Lumijoella yli 80 000 hengen yleisö Yle. 2.7.2011. Viitattu 27.6.2022.
  26. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 91. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5
  27. ↑ Tikka, Susanna: Karinkannassa halutaan liittyä Lumijokeen. Rantalakeus, 10.4.2013, 37. vsk, nro 15, s. 5. Joutsen Median Painotalo Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.4.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Siikajoen kunnanhallitus: Siikajoen kunnanhallitus: Karinkannan liittymiselle Lumijokeen ei edellytyksiä 1.4.2014. Kaleva. Viitattu 16.4.2014.
  29. ↑ Valtuusto haluaa pitää kiinni Karinkannasta Siikajokilaakso. 29.8.2014. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 17.3.2015.
  30. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Lumijoki
Kylät ja kulmakunnat
Luonto
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lumijoki&oldid=22793815”