Ludwig Beck

Ludwig Beck (29. kesäkuuta 1880 Biebrich, Saksan keisarikunta – 20. heinäkuuta 1944 Berliini, natsi-Saksa) oli saksalainen kenraali, joka toimi Saksan armeijan yleisesikunnan päällikkönä ennen toista maailmansotaa.

Ludwig Beck
Beck vuonna 1936
Henkilötiedot
Syntynyt	29. kesäkuuta 1880 Biebrich, Saksan keisarikunta
Kuollut	20. heinäkuuta 1944 (64 vuotta) Berliini, natsi-Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksan keisarikunta  Weimarin tasavalta  Saksa
Palvelusvuodet	1898–1939
Komentajuudet	Oberkommando des Heeres
Taistelut ja sodat	ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo	kenraali
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Beck kasvatettiin konservatiivisesti preussilaisten sotilasperinteiden mukaisesti. Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli länsirintamalla ja saatuaan ylennyksiä sodan loputtua hänet nimitettiin yleisesikuntaan vuonna 1933. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tehtiin yleisesikunnan päällikkö.

Beck ei pitänyt Adolf Hitlerin toimista hillitä armeijan vaikutusvaltaa. Vaikka Beck tuskin oli pasifisti, hän vastusti silti valloitussotia ja tuki ideologisia sotia vain silloin, kun armeija oli sellaiseen täysin valmistautunut. Beck yritti yleisesikunnan päällikkönä saada Hitlerin luopumaan Tšekkoslovakian sudeettialueiden haltuunotosta vuonna 1938. Hitler oli vakuuttunut, etteivät Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska vastustaisi laajenemista, sillä ne olivat sallineet Saksan ottaa haltuunsa Itävallan edellisenä vuonna. Beck kuitenkin uskoi, että muut pyrkisivät puolustamaan valtiota, jonka ne loivat ensimmäisen maailmansodan loputtua ja julistaisivat sodan Saksalle suojellakseen sitä. Koska hän tiesi, ettei Wehrmacht ollut tarpeeksi vahva voittamaan sotaa Britanniaa vastaan ja koska muut upseerit arvostivat häntä erittäin paljon, Beck yritti saada kaikki upseerit eroaamaan yhtenä joukkona estääkseen Hitleriä toteuttamasta suunnitelmiaan. Kun hänelle selvisi, ettei kukaan olisi mukana, hän jätti eropyyntönsä yksinään elokuussa ja kenraali Franz Halder korvasi hänet yleisesikunnan päällikkönä. On myös raportoitu, että Hitler olisi vapauttanut Beckin tehtävistään elokuussa 1938. Joka tapauksessa häneltä katosi vaikutusvalta Saksan sotilasasioihin.

Vastustaessaan Hitleriä Beck sai kontakteja samoin ajatteleviin henkilöihin, joista useat, kuten Carl Friedrich Goerdeler, Ulrich von Hassell ja hän itse, ottivat sittemmin osaa heinäkuun 20. päivän salaliittoon vuonna 1944.

Beck ja hänen hengenheimolaisensa uskoivat, ettei Hitlerin valta-asema ollut niin vahva kuin tämä uskoi sen olevan. He pitivät selkeänä sodanuhkaa Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, jos Hitler päättäisi toteuttaa hyökkäyksen Tšekkoslovakiaan. Se antaisi heille mahdollisuuden osoittaa Hitler sodanlietsojaksi ja panna tämä viralta. Näin ollen he lähestyivät Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriötä yrittäen saada nämä vastustamaan Hitlerin aikeita niin selkeästi ja voimakkaasti kuin vain voisivat. Ulkoministeriön aikomuksena oli kuitenkin tuolloin enemminkin välttää sotaa tyynnyttemällä Hitleriä kuin paljastamalla hänen bluffinsa, kuten salaliittolaiset olisivat halunneet. Heidän tyrmistyksekseen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Neville Chamberlain ja Ranskan presidentti Edouard Daladier allekirjoittivat syyskuussa 1938 Münchenin sopimuksen, joka salli Hitlerin ottaa sudeettialueet haltuunsa.

Vuonna 1943 Beck suunnitteli kaksi epäonnistunutta yritystä tappaa Hitler pommilla ja vuonna 1944 hän oli yksi keskeisistä hahmoista yhdessä Goerdelerin ja Claus von Stauffenbergin kanssa heinäkuun 20. päivän salaliitossa. Kun salajuoni epäonnistui, salaliitosta tietoinen kenraalieversti Friedrich Fromm pakotti Beckin tekemään itsemurhan. Beck kuitenkin onnistui ainoastaan haavoittamaan itseään ja lopulta eräs Frommin vääpeleistä ampui hänet hengiltä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludwig Beck Wikimedia Commonsissa