Ladislaus IV
Ladislaus IV (unk. László IV); (5. elokuuta 1262 – 10. heinäkuuta 1290 Körösszeg, Toboliu nyk. Romania) oli Unkarin ja Kroatian kuningas vuosina 1272–1290.
Suku
muokkaaHän oli Altahenses Annales -annaalien mukaan toinen Tapani V:n kahdesta pojasta. Hänen lisänimensä oli Ladislaus Kumaani, sillä Ladislauksen äiti oli paimentolaiskansa kiptšakien eli kumaanien prinsessa Erzsébet eli Elisabet (s. noin 1239).[1] Hänellä oli viisi vanhempaa sisarta sekä yksi lapsena kuollut nuorempi veli.
Kuningas
muokkaaLadislauksesta tuli kuningas 10-vuotiaana vuonna 1272 isänsä Tapani V:n kuoltua. Hänen ollessaan vielä alaikäinen Unkaria repivät vuoteen 1277 asti hovin sisäiset palatsivallankumoukset ja sisällissodat. Etenkin Böömin kuningas Ottokar II Přemyslin laajentumishalut uhkasivat häntä. Niinpä Ladislaus liittoutui Saksan kuninkaan ja keisari Rudolf I Habsburgilaisen kanssa, ja he löivät yhdessä Ottokarin vuonna 1278. Tästä alkoi Habsburgien sekaantuminen Unkarin asioihin.[2]
Mongolien hyökkäys
muokkaaUnkarin kiptšakit nousivat vuonna 1282 kapinaan kuningas Ladislausta vastaan, sillä jännitteet kiptšakien ja kristittyjen unkarilaisten välillä olivat kasvaneet. Ladislaus IV löi kiptšakit Hod-järven taistelussa vuonna 1282, mutta eloonjääneet kiptšakit pakenivat kultaisen ordan alueelle. Siellä kiptšakit suostuttelivat Nogai-kaanin valloitusretkelle Unkariin. Mongolit olivat hyökänneet Unkariin edellisen kerran vuonna 1241. Unkaria oli tuolloin hävitetty pahasti, ja kuningas Béla IV oli joutunut pakenemaan mongolien vyöryä Itävaltaan.[3]
Nogai-kaani johtikin armeijansa Unkariin ja teki aluksi ryöstöretkiä Tonavan rantojen asutuskeskuksiin. Kiptšakit olivat kertoneet Nogai-kaanille, että kuningas Ladislaus oli riidoissa paroniensa kanssa, ja Nogai uskoi lyövänsä hajanaiset unkarilaiset helposti. Unkarilaiset olivat kuitenkin tällä kertaa valmistautuneet mongolien tuloon. Maahan oli rakennettu linnoja ja paronien lukumäärä oli kasvanut. Nogai ja Talabuga-kaani pystyivät hyökkäämään Budaan ja Pestiin, mutta hyökkäys epäonnistui, sillä mongoleilla ei ollut piirityslaitteita. Samaan aikaan unkarilaisten sitkeät paikalliset puolustusjoukot pystyivät hyökkäilemään Nogain mongoleja vastaan. Sen jälkeen kuninkaan hyvin varustettu armeija ajoi hajalle lyödyt mongolit Karpaattien vuorille saakka, jossa kurja sää ja kapinalliset talonpojat ahdistelivat mongoleja.[3]
Vuonna 1287 Nogai ja Talabuga miehittivät Puolan, mutta herttua Leszekin johtama puolalais-unkarilainen armeija löi mongolit.[3]
Ristiriidat kirkon kanssa
muokkaaLadislausta kuvattiin villiksi ja hillittömäksi, ja hänen kerrotaan suosineen äitinsä kansaa kiptšakkeja. Ladislaus ajoi pian Unkarin uskonnolliseen myllerrykseen.[1] Aikalaiset syyttivät Ladislausta kiptšakkien suosimisesta unkarilaisten kustannuksella ja siitä että hän laiminlöi italialaissyntyistä puolisoaan Elisabetia, Kaarle I:n tytärtä kiptšakki-rakastajattariensa tähden. Koska kiptšakit olivat pakanoita, päätti paavi Nikolaus IV, että Ladislauksen on luovuttava vallasta ja julisti vuonna 1288 ristiretken Ladislausta vastaan. Tästä alkoi kaksivuotinen sisällissota. Lopulta kiptšakit surmasivat Ladislauksen kostoksi vuonna 1282 tehdystä hyökkäyksestä.[2] Chronicon Dubnicensen mukaan kiptšakit tappoivat Ladislauksen vuonna 1290 hänen omaan telttaansa Ladislauksen olleessa leiriytyneenä Biharin läänissä.[1]
Toisten tietojen mukaan Ladislaus, joka oli aina ollut kiptšakkien puolella, joutui kolmen kiptšakin, Arbuzin, Törtelin ja Kemencen murhaamaksi Körösszegin linnassa (nyk. Cheresig, Toboliu, Romania) 10. heinäkuuta 1290. Mizse ja Nikolai, joka oli Ladislausin rakastajattaren veli, kostivat Ladislausin kuoleman ja teurastivat murhaajat.[4]
Avioliitto
muokkaaHänen puolisonsa oli Sisilian prinsessa Elisabeth (Isabella d'Anjou, 1261–1303), joka oli Napolin ja Sisilian kuningas Kaarle I:n ja tämän ensimmäisen puolison Beatrice de Provencen nuorin lapsi. He avioituivat vuonna 1270, avioliitto oli lapseton. Elisabeth pidätettiin vuonna 1286, jotta Ladislaus voisi asua kiptšakki-rakastajattarensa kanssa. Häntä pidettiin vankina Margitinsaarella seuraavat kolme vuotta. Ladislaus teki lopulta sovinnon Elisabethin kanssa vuonna 1289. Kun hän huomasi, ettei hänellä ollut tarpeeksi valtaa hallita paronejaan, hän liittyi uudelleen kiptšakkien seuraan.
Puolisonsa kuoleman jälkeen Elisabet palasi vuonna 1301 lopullisesti Napoliin ja kuoli nunnana San Pietro a Castellon benediktiiniläisluostarissa.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Princes of Hungary 955-1000, Kings of Hungary 1000-1301 Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 17.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Ladislas IV Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.4.2012.
- ↑ a b c Sinclair Jenkins: How Poles and Hungarians Turned Back the Mongol Horde and Saved Europe American Renaissance. Viitattu 17.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: Az Árpád-ház uralkodói [Árpádin suvun hallitsijat]. I.P.C. Könyvek 1996. ISBN 963-7930-97-3. s. 281
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ladislaus IV Wikimedia Commonsissa