Laavu

Laavu, joskus myös kovus^lähde?, on ikivanha maastossa käytetty katoksen kaltainen majoite. Laavu on yksinkertaisimmillaan viistosti pystytetty kangas tai muu sellainen kate, jota on käytetty erityisesti tulilla yöpymisessä. Laavun tarkoitus on ollut suojata yöpyjää sateelta sekä heijastaa nuotion lämpöä nukkujaa kohden.

Kiinteä laavu

Kiinteä laavu Rivinnokan niemessä Haukiputaalla.

Nykyään laavu on käytössä retkeilymajoitteena, ja siinä on viiston katon lisäksi myös lattia ja seinät sekä usein myös etuseinänä pimennys- tai hyttysverho. Laavusta on olemassa useita erilaisia versioita, kuten laavun ja teltan tai laavun ja kodan välimuotoja. Suuri retkeilykirja (1994) mainitsee sellaisiksi koppilouteen, puolikodan sekä laavuksi pystytetyn kahden teltan yhdistelmän.

Kiinteä puinen laavu

Puurakenteiset kiinteästi asennetut laavut ovat yleensä polkujen, retkeilyreittien tai luontopolkujen varrella. Puurakenteisten laavujen eteen rakennettu nuotiopaikka on ruoanlaittoa ja laavussa olijoiden lämmittämistä varten.

Kankainen laavu

Kankainen laavu eli loue on kevyt ja pieneen tilaan menevä majoite. Se on yleensä tehty sisäpuolelta aluminoidusta nailonista. Koska louevaate koostuu pelkästään kankaasta ja naruista eikä siinä ole etuseinämää, se painaa noin kilon ja majoittaa neljä ihmistä mukavasti. Louteen voi pystyttää puiden, metsästä otettujen keppien tai vaellussauvojen varaan. Loue ei suojaa hyttysiltä mutta pitää metsäisessä maastossa sateen ja tuulen poissa. Avotunturissa loue ei yleensä tarjoa riittävää suojaa voimakkaalta tuulelta.

Louevaatteesta on käytetty viimeistään 2010-luvulta lähtien myös puhekielistä sanaa tarppi (engl. tarp, tarpaulin: suojapeite, pressu). Lukuisilla kiinnityslenkeillä varustettu, toiselta puolen alumiinipintainen kangas, Erätoveri, toimii tarvittaessa kangaslaavuna.

Louteeseen voi myös hankkia telttakepit, ja kaupasta löytyy eri louemalleja, joissa on suljettava etuseinä tai hyttysverkko. Tällöin louteen painokin tosin nousee.

Havulaavu

Laavun voi rakentaa kiinnittämällä kahden puun väliin poikkipuun, rakentamalla sen varaan katon riu’uista ja päällystämällä riu'ut havuilla. Vanhemmassa eräkirjallisuudessa on paljon kuvauksia havulaavun rakentamisesta, mutta nykyään havulaavu edellyttää metsänomistajan lupaa puunottoon, ja käytännössä sitä on pidettävä vain hätämajoitteena. Havuja voidaan käyttää myös makuualueen pehmusteina.

Tulenteko

Laavu eroaa teltasta olemalla ainakin yhdeltä sivulta avoin, ja perinteisesti laavun käyttöön on kuulunut nuotio laavun edustalla. Erityisesti yöpymiseen on käytetty rakovalkeaa, joka palaa pitkään vaatimatta ylläpitoa ja lämmittää koko yön. Mikäli aikomuksena on tehdä tuli laavun edustalle, kannattaa laavu pystyttää siten, että sen selkä ei ole suoraan tuuleen vaan noin 45 asteen kulmassa, jolloin tuuli tulee takasivustalta eikä pyöräytä savua laavun sisälle yhtä paljon kuin jos tuuli tulisi suoraan takaa.

Katso myös

• Kota
• Loue
• Tiipii
• Jokamiehenoikeus
• Kansallispuisto

Lähteet

• Aulio, Olli: ”Muut yöpymisvälineet”, Suuri retkeilykirja, s. 77-80. Jyväskylä: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-2666-X
• Suomen laavut ja kuvaukset: laavu.info
• Laavut ja kodat kartalla
• PartioWiki
• Halti Oy:n Laavu DL (Arkistoitu – Internet Archive)
• Eskon Merkkipuun laavut (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laavu Wikimedia Commonsissa